Kansalaiset käyvät kuntavaaleihin realistisin odotuksin.
Pelkoa mutta myös pientä toivoa on ilmassa aina siitä riippuen, keneltä kysyy. Tuhannet suomalaiset vastasivat Kunnallisalan kehittämissäätiön KAKSin kevään 2021 kuntavaaleja koskeviin galluptutkimuksiin.
Kuva, joka vastauksista piirtyy, on monimuotoinen, mutta ainakaan liian korkeista odotuksista kansalaisia ei voi syyttää.
Usein galluptutkimuksia analysoivat asiantuntijat ja politiikan konkaritoimittajat. Tässä Polemiikin koosteessa kuuluu vastanneiden kansalaisten ääni suoraan numeroina.
Kansa kertoo nyt, millaisena se näkee kuntien ja maakuntien tulevaisuuden ja mitkä kysymykset ovat heille tärkeitä kuntavaaleissa.
Täällä Pohjantähden alla
Iso kuva Suomen lähitulevaisuudesta on paikoin haastava.
Enemmistö kansalaisista odottaa kotimaakuntansa kehityksen kääntyvän tulevalla vaalikaudella huonompaan suuntaan ainakin kuuden asian kohdalla.
Peräti 66 % kansalaisista odottaa asumisen hinnan nousevan, 59 % arvioi kotimaakuntansa kuntien taloudellisen tilanteen heikkenevän ja 57 % uskoo sosiaali- ja terveyspalveluiden huononevan tulevaisuudessa.
Ja vielä lisää epäuskoa:
56 % arvelee koko kotimaakunnan taloudellisen tilanteen heikkenevän.
Rikollisuuden ja maahanmuuton ongelmien lisääntymiseen uskoo puolet suomalaisista.
Pessimismi leimaa myös suhtautumista kansalaisten toimeentuloon ja henkiseen mielialaan maakunnissa. Näiden uskoo heikkenevän 41 % kansalaisista.
Aiempaa suurempi osa uskoo kotimaakunnassaan tarjolla olevien työpaikkojen vähentyvän lähimmän vuosikymmenen aikana.
Ja yhä pessimistisemmin arvioidaan myös kotimaakunnan yritysten elinvoimaisuutta verrattuna aiempien vuosien gallupkyselyihin.
Samoin useampi kansalainen arvioi kotimaakuntansa asukkaiden elintason kehittyvän heikompaan suuntaan.
Myös usko elinolojen yleiseen huononemiseen maakunnissa on kasvanut.
Maantiede puhuu
Jos kansalaisten usko tulevaisuuteen visualisoitaisiin Suomen kartalle, pääosin Itä- ja Pohjois-Suomi väritettäisiin tummin sävyin.
Maakuntien eroja ”uskossa tulevaisuuteen” kuvattiin galluptutkimuksessa indeksiluvulla, joka kertoo, paljonko kyseinen maakunta poikkeaa asukkaidensa odotusten osalta optimistiseen tai pessimistiseen suuntaan koko maan keskiarvosta.
Galluptutkimuksessa kansalaisilta kysyttiin kaikkiaan 23 eri osa-alueita koskevaa kysymystä. Näiden yhteistulos kuvasi uskoa oman maakunnan tulevaisuuteen. Kysymykset koskivat esimerkiksi taloutta, työllisyyttä, koulutusta, palveluja, sotea, kulttuuria, maahanmuuttoa, ympäristöä ja niin edelleen.
Maantiede näkyy vastauksissa.
Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa Satakuntaa lukuun ottamatta löytyy enemmän uskoa tulevaisuuteen kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Koko 2000-luvun iso kuva on ollut samansuuntainen.
Otsikoihin usein nousseet tilastot – muuttotappio, väestön ikääntyminen ja alhainen syntyvyys – ovat kenties ottaneet niskalenkin monien uskosta kotimaakunnan tulevaisuuteen?
Optimistisimmin maakuntansa tulevaisuuteen suhtautuvat Pirkanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Kanta-Hämeen asukkaat.
Vastaavasti pessimistisimmin suhtautuvat asukkaat Etelä-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Lapissa. Epäuskoa löytyy myös Kymenlaaksosta. Satakunnasta ja Pohjois-Karjalasta.
Kun Pirkanmaan indeksiluku on 9, Etelä-Savon kohdalla se on -20. Näiden kahden väliin sijoittuvat muut maakunnat.
Asetelma ei olennaisesti muutu kun kysytään näkemystä elinolojen kokonaiskehityksestä. Kärjessä ja peränpitäjinä ovat samat maakunnat.
Tuskin on yllätys, että työllisyyden ja taloudellisen toimeentulon hyvään kehitykseen uskotaan eniten pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla.
Mutta pessimismiä on täälläkin: huolta aiheuttavat korkeat asumiskustannukset, luonnon ja ympäristön tila sekä maahanmuuton tuomat ongelmat.
Usko tai epäusko oman kunnan tai maakunnan tulevaisuuteen ei ole pelkästään etelä-länsi ja itä-pohjoinen -kysymys.
Kaupunkiseutujen ulkopuolisissa maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa moni arvioi elinolojen huononevan.
Näissä kunnissa uskotaan keskimääräistä useammin, että kuntatalous, työllistymisnäkymät ja asukkaiden toimeentulo heikkenevät maakunnassa tämän vuosikymmenen aikana.
Myös liikenneyhteyksien arvellaan heikentyvän.
Päivänvaloa luonnonvaroista ja palveluista
Kaikkea uskoa ei ole vielä menetetty.
Kansalaisista 47 % odottaa luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen paranevan.
Lisäksi 40 % uskoo kauppapalveluiden, kulutusmahdollisuuksien sekä harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kohenevan.
Vieläpä 38 % uskoo koulutusmahdollisuuksien paranevan. Uudellamaalla näin uskoo 44 % kansalaisista ja Itä- ja Pohjois-Suomessa vain 29 %.
Työllisyystilanteen kohenemiseen uskoo kaikkiaan 37 % kansalaisista. Uudellamaalla vastaava luku on 45 % ja Itä- ja Pohjois-Suomessa 29 %.
Vielä syksyllä 2019 KAKSin gallupissa kansalaiset katsoivat, että kunta ei saa nostaa veroja, ei ottaa velkaa, ei leikata palveluja – ja pikemminkin palveluiden laatua olisi parannettava. Toiveiden tynnyri tursui yli.
Nyt enemmistö kansasta näyttää tietävän, että kuntataloudella on rajat.
Huono-osaisuus syö uskoa tulevaan
Jos Suomen kartan myllää vielä kertaalleen galluptutkimuksen valossa ja tarkastellaan sosiaalista hyvä- tai huono-osaisuutta sekä koulutustasoa, ovat heikommin koulutetut ja pienempituloiset keskimääräistä useammin huolissaan työllisyyden, toimeentulon, rikollisuuden ja maahanmuuton ongelmien kehityksestä kotimaakunnassaan.
Nyt kyse ei ole ainoastaan maakunta- ja kuntarajoista. Heikkoon sosiaaliseen asemaan joutuneita kansalaisia asuu kaikissa kunnissa. Jakolinjat voivat kulkea kunnan sisällä asuinalueiden välillä ja jopa niidenkin sisällä.
Optimismia ruokkii korkea koulutus ja hyväosaisuus. Korkeasti koulutettujen huolet liittyvätkin keskimääräistä useammin kuntatalouteen.
Näkemyserot sukupuolten välillä eivät ole suuria. Silti: naiset ovat miehiä useammin huolissaan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä luonnon ja ympäristön tilan kehityksestä kotimaakunnassaan.
Mielenkiintoista on, että 18–30-vuotiaat ovat monissa kysymyksissä muuta väestöä keskimääräistä optimistisempia.
Nuorista huomattavan moni uskoo päättäjien vastuullisuuden lisääntyvän, talousongelmien helpottuvan, rikollisuuden vähentyvän ja suvaitsevaisuuden kasvavan omassa maakunnassa. Se on valoisa viesti.
Hallituspuolueiden kannattajat toiveikkaimpia
Eri puolueiden kannattajilla yleisimmät huolet ovat pitkälle samoja kuin kaikkien kansalaisten vastauksissa.
Erityisen huolissaan puolueiden kannattajat ovat asumisen hinnasta, kuntataloudesta sekä sosiaali-ja terveyspalveluista.
Hallituspuolueiden kannattajat ovat selvästi toiveikkaampia kotimaakunnan kehityksen osalta kuin muiden puolueiden kannattajat.
Synkimmin tulevaisuuden näkevät perussuomalaisten kannattajat. He poikkeavat muista vastaajista selvästi katsoessaan, että kotimaakunnan kehitys on kääntymässä vääjäämättömästi miltei kaikissa asioissa huonompaan suuntaan.
Mistä kuntavaaleissa äänestetään?
Mihin valtuutettujen halutaan sitten vaikuttavan luottamustoimessaan?
Lyhyesti virsi kaunis: terveyspalvelut, vanhustenhuolto, työllisyys, kotikunnan talous ja lähiympäristön turvallisuus. Valtuutetuilla listalle tuli peruskoulut turvallisuuden sijalle.
Nämä samat asiat olivat kansalaisten listan kärkipäässä jo viime kuntavaalien alla toteutetussa tutkimuksessa.
Kymmenen kärkeen mahtuvat vielä syrjäytyminen, peruskoulut, tekniset palvelut, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset sekä uutena koronaepidemian torjunta.
Pahnan pohjimmaisena ovat selvästi kuntaliitokset. Kaikki ovat tästä yksimielisiä, niin kansa kuin valtuutetut. Muut tärkeydessä tyvipäähän jääneet ovat maahanmuutto, kulttuuripalvelut, kilpailuttaminen ja ulkoistaminen sekä hännän huippuna kuntaliitokset. Valtuutetuistakin vain joka viides piti sitä tärkeänä.
Näin siis vastasi galluptutkimuksessa ”koko kansa”, jota suurelta osin valtuutetut komppasivat.
Ketkä käyvät vaaliuurnille
KAKSin galluptutkimusaineisto kertoo, että äänestämisestä varmojen osuus enteilisi äänestysprosentin olevan tulevissa vaaleissa vähän korkeampi kuin edellisissä kuntavaaleissa. Toki korona voi muuttaa kaiken.
Äänestysikäisistä 60 % ilmoittaa äänestävänsä varmasti kuntavaaleissa. Lukema on kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin keväällä 2017.
Tutkitusti tiedetään, että äänestämisestään täysin varmojen osuus ennustaa kohtuullisen hyvin toteutuvaa äänestysprosenttia.
Keitä sitten ovat varmimmin kuntavaaleissa äänestävät?
Ensimmäisenä esittelemme korkeakoulun käyneen ylemmän toimihenkilön, pääkaupunkiseudulla asuvan ja kokoomusta äänestävän Karin. Hän on myös Akavan jäsen.
Toinen varma vaaliuurnilla käyvä on Uudellamaalla asuva eläkeläinen, vasemmistoliittoa kannattava Viljo.
Entä keitä äänestäminen kiinnostaa vähiten? Eila asuu Itä-Suomessa.
Hän on käynyt peruskoulun ja on tällä hetkellä työtön. Viimeksi hän äänesti perussuomalaisia.
Hänen lisäkseen äänestämistä empii Pohjois-Suomessa asuva samaa puoluetta kannattava 24-vuotias opiskelija Pentti.
Yksi ilmeisistä huolenaiheista on, että nuorista – 18-30-vuotiaista – vain 40 % on varmoja äänestämisestään kuntavaaleissa.
Puolueiden peilikuvat
Katsotaanpa millaiseksi piirtyy ehdokas, joka on täysin puolueensa kannattajien peilikuva. Millainen on kuuden suurimman puolueen ”linjakkain” ehdokas? Ketkä ovat läheisimmät kaverit ja ketkä vastustajat?
Noudatamme tarkastelussa viime vaalien kansan valitsemaa puolueiden suuruusjärjestystä.
Ja näin kuvitteelliset ehdokkaat kertovat itsestään:
Kokoomuslaisena kannan huolta kotikaupunkini taloudesta. Elinkeinoihin satsaisin ja yrittämiseen. Näin edistäisin työllisyyttä. Velkaantuminen huolettaa minua. Veroruuvia en kuitenkaan kiristäisi.
Terveyspalvelut ja vanhusten huolto ovat mielessäni. Nekin palvelut turvaisin myös yksityissektoria hyödyntäen.
Aivan listani kärkeen en kuitenkaan nostaisi syrjäytymistä, maahanmuuttoa, ympäristöä enkä luonnonsuojelua. Eivätkä nuo katukuvan nautintoaineissa liikkuvatkaan ole päällimmäinen huoleni.
Sosialidemokraattina nostan kärkeen terveyspalvelut, vanhusten huollon, koronapandemian torjunnan, työllisyyden ja lähiympäristön turvallisuuden. Mielessäni on myös joukkoliikenne sekä kirjasto- ja kulttuuripalvelut.
Sen sijaan kuntapalvelujen kilpailuttamisesta ja ulkoistamisesta en erityisesti piittaa. Valtion velkaantumisen ehkäisykään ei nostata minussa intohimoja.
Keskustalaisena pidän tärkeimpinä vanhustenhuoltoa, terveyspalveluja, työllisyyttä ja peruskouluja. Kannan huolta myös kotikuntani taloudesta ja velkaantumisesta. Haluaisin satsata myös lasten päivähoitoon ja elinkeinojen kehittämiseen.
Maahanmuutto ei tunnu minusta tärkeältä kuntavaaliteemalta, eikä joukkoliikennekään ole päällimmäisenä mielessäni.
Vihreänä nostan ykköseksi ympäristön- ja luonnonsuojelun. Heti perässä seuraavat terveyspalvelut, syrjäytyminen ja köyhyys, kotikunnan talous ja velkaantuminen sekä koronaepidemian torjunta. Tärkeinä pidän myös joukkoliikennettä sekä kirjasto- ja kulttuuripalveluja.
Huolteni kärjessä eivät ole lähiympäristön turvallisuus, eikä siellä nautintoaineissa liikkuvat. Valtion velka, eikä verotuskaan nouse mielessäni murheeksi asti.
Perussuomalaisena kannan ennen muuta huolta lähiympäristöni turvallisuudesta, kotikuntani taloudesta velkaantumisineen, vanhustenhuollosta, työllisyydestä ja terveyspalveluista. Niin, ja tietysti maahanmuutosta.
Kirjasto- ja kulttuuripalvelut on listani häntäpäässä yhdessä ympäristö- ja luonnonsuojelun kanssa.
Vasemmistoliittolaisena pidän kärjessä terveyspalveluja, syrjäytymistä ja köyhyyttä, koronapandemian torjuntaa, vanhustenhuoltoa sekä ympäristön- ja luonnonsuojelua. Kirjastopalveluja ja joukkoliikennettä vielä erikseen korostan.
Sen sijaan valtion ja kotikunnan talous, velkaantuminen, lähiympäristön turvallisuus ja maahanmuutto ovat minulle keskimääräistä vähemmän tärkeitä.
Mitkä teemat lähentävät ja erottavat puolueita toisistaan?
Galluptutkimusaineistosta on luettavissa myös se, minkä asioiden ympärille yhteistyöakselit syntyisivät kuntavaalien jälkeen luontevimmin. Ja vastaavasti: Missä poistyöntö on suurinta?
SDP:n ja keskustan kannattajat ovat vastauksissaan lähimpänä kansalaisten keskimääräisiä kantoja.
Suurimmat vaihtelut kansan keskimääräisiin kantoihin ovat perus-
suomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajilla.
Perussuomalaisten kannattajilla oli tosin ainoana puolueena samat viisi kuntavaalien tärkeintä asiaa listallaan kuin kansalaisilla. Ero syntyy kantojen vahvuudessa. Perussuomalaisten kan-
nattajien näkemykset olivat jyrkempiä suuntaan tai toiseen kuin kansalaisten keskimäärin.
SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat näkevät yhteisinä tärkeinä teemoina syrjäytymisen, ympäristö- ja luonnonsuojelun sekä koronapandemian hoidon. Näissä kaikissa asioissa vastassa on perussuomalaisten torjuva kanta asioiden tärkeyteen.
Vastaavasti etenkin vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat torjuvat perussuomalaisten tärkeinä pitämiä lähiympäristön turvallisuutta ja maahanmuuttokysymystä.
Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten kannattajilla yhteisenä teemana on kotikunnan talous ja velkaantuminen.
Jo perinteiseen tapaan vasemmalle taipuvien puolueiden ja kokoomuksen välillä on selvä näkemysero palvelujen kilpailuttamisesta. Yhteistä säveltä ei löydy kovin helposti.
Isossa kuvassa vasemmistoliiton, vihreiden ja jossain määrin SDP:n kannattajien kesken on paljon samoja painotuksia asioiden tärkeydessä.
Vastaavasti etenkin talouteen liittyvissä asioissa kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset löytävät toisiaan.
Näyttääkin siltä, että mitään dramaattisia muutoksia ei ole tapahtunut puolueiden välillä sitten viime vaalien.
SDP käy vaaleihin luotetuimpana
KAKSin tutkimusaineisto kertoo, että SDP on kansalaisten mielestä luotetuin puolue. Sitä se on myös käänteisesti tarkasteltuna, sillä puolueeseen kohdentuu vähiten epäluottamusta (43 %).
Merkille pantavaa tuloksissa on se, että kaikkiin muihin puolueisiin kohdentuu enemmän epäuskoa
kuin luottamusta.
Ylipäätään vain vajaa puolet kansalaisista luottaa erittäin tai melko paljon oman kotikunnan (46 %) ja valtakunnan (45 %) päättäjiin.
Sen sijaan 48 % kansalaisista ei luota kotikuntansa päättäjiin – ja valtakunnan päättäjiin epäluottamusta kokee 49 % kansalaisista.
Vain 34 % kansalaisista luottaa oman maakuntansa päättäjiin ja 51 % tuntee epäluottamusta heihin.
Siltikin: luottamus kaikkiin päättäjiin on kasvanut neljän viime vuoden aikana. Eniten ovat petranneet valtakunnan päättäjät, joihin luottamus on kasvanut 20 prosenttiyksikköä neljän vuoden aikana.
Myös luottamus kuntapäättäjiin on kohonnut jonkin verran.
Suomi käy huhtikuussa – jos kuntavaalit järjestetään koronasta huolimatta ajallaan – mielenkiintoisiin vaaleihin.
Jos pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen sote-uudistus toteutuu, nämä ovat viimeiset kuntavaalit, joissa päättäjille annetaan valtaa omiin sote-palveluihin ja -kuntayhtymiin.
Juuri nyt valittavat päättäjät olisivat rakentamassa sitä uutta kuntaa, joka jää sote-palveluiden riisumisen jälkeen jäljelle.
Valtuutetut: Kuinka valtuustotyössä onnistuttiin
Vastanneista 74 % arvioi, että kotikunnan valtuusto on onnistunut työssään kokonaisuutena arvioiden hyvin. Myös viranhaltijaesittelyyn valtuutetut ovat tyytyväisiä.
Tyytyväisimpiä valtuustotyöhön ovat keskustan, RKP:n, kristillisdemokraattien ja alle 5 000 asukkaan kuntien valtuutetut.
Tyytymätön on joka neljäs valtuutettu.
Neljä viidestä valtuutetusta on tyytyväisiä myös omiin saavutuksiinsa.
Peräti 61 % valtuutetuista katsoo, että kunta/kaupunki on kehittynyt parempaan suuntaan kuluneella valtuustokaudella. Vajaa kolmannes valtuutetuista tyrmää väitteen.
Valtuuston työskentelyilmapiiriä pitää hyvänä 63 % vastanneista. Kolmasosa vastanneista on eri mieltä.
Valtuutetuista 47 % katsoo, että ryhmien väliset jännitteet häiritsivät työtä. Sen sijaan 49 % torjuu tämän väitteen.
Lähes puolet valtuutetuista (46 %) yhtyy väitteeseen, jonka mukaan valtuusto ei ole kyennyt katsomaan koko kunnan etua.
Tätä mieltä on vain joka kolmas alle 5 000 asukkaan kuntien valtuutetuista, mutta kaksi kolmesta 50 000 – 100 000 asukkaan kunnan valtuutetusta.
Väitteen siitä, että valtuustossa ei olisi saatu aikaiseksi merkittäviä päätöksiä tyrmää 59 % valtuutetusta. Alle 5 000 asukkaan kuntien valtuutetuista tyrmäysprosentti on 69 %.
Voimakkaimmin oman valtuuston kykyä keskittyä merkittäviin päätöksiin kritisoivat 50 000–100 000 asukkaan kaupunkien valtuutetut.
Vielä oma lukunsa on sote-uudistus.
Kolme viidestä valtuutetusta kannattaa pääministeri Marinin hallituksen valmistelemaa sote-uudistusta
(62 %). Vastaavasti joka neljäs (27 %) vastustaa ja joka kymmenes (11 %) ei osaa sanoa kantaansa.
Vahvinta uudistuksen kannatus on keskustan (79 %), vihreiden (79 %), vasemmistoliiton (78 %) ja SDP:n (73 %) valtuutettujen piirissä. Myös RKP:n valtuutettujen enemmistö (53 %) tukee uudistusta.
Sote-uudistuksen vastustus on suurinta perussuomalaisten (60 %) ja kokoomuksen (55 %) valtuutettujen keskuudessa. Kummassakin puolueessa vain noin kolmannes valtuutetuista kannattaa uudistusta.
Maakunnista sote-uudistuksen kannatus on vahvinta Pohjois-Karjalassa (96 %), Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa.
Vain Uudellamaalla alle puolet (43 %) valtuutetuista on uudistuksen tukena.
Polemiikin juttukoosteen tausta-aineistona on käytetty Kunnallisalan kehittämissäätiön omaa webropol-kyselyä marraskuulta 2020, johon vastasi 1 362 kuntavaltuutettua, sekä kahta KAKSin Kantar TNS Oy:llä tekemää kansalaiskyselyä: Maakuntapuntari marraskuulta 2020, jossa vastaajia oli 4 516 sekä Ilmapuntari joulukuulta 2020, jossa vastaajia oli 1 042.
Kommentit