Suomen terveydenhuoltojärjestelmän vakavimmat ongelmat, kuten rahoituksen ja työvoiman saatavuuden vaikeudet, ovat suoraa seurausta lääketieteen paisumi-sesta, monimutkaistumisesta ja pirstaleisesta järjestel-mästä. Perusterveydenhuolto on joutunut ottamaan uusia tehtäviä, jotka ovat invalidisoineet terveyskes-kuksen toimintaa. Siten perusterveydenhuolto tarvitsee uudelleenarviointia siitä, mitkä toiminnat ovat todella välttämättömiä toiminnan kannalta.
Lääketieteen kasvu on suurelta osin hyödyllistä, koska se lisää hoitomahdollisuuksia. Hyöty ei kuitenkaan ole tasaista, vaan joissakin tapauksissa hyöty on rajoittunut tai hyöty ei ole suhteessa kustannuksiin.
Perusterveydenhuolto tarvitsee sekä lisäresursseja että voimakasta kehittämistä. Perusterveydenhuollossa tulee olla useita mahdollisia kanavia kuten perinteinen vastaanotto, pikapalvelut vähäisiä asioita tai tutkimusten alkuun laittamista varten ja etänä annettavat palvelut. Sairauksien ehkäisyllä tulee tavoi-tella kansalaisten mahdollisuuksia elää terveempänä ja pidempään.

Suomessa on löydettävä ratkaisut julkisen talouden 10 miljardin kestävyysvajeen kuromiseksi umpeen tulevien hallituskausien aikana. Myös julkinen hallinto voi parantaa tuottavuuttaan, jos hallintoa uudistetaan nykypäivään. Tätä kehittämistyötä on mahdollista työstää hallinnon siiloja purkamalla. Valtaa jakamalla voidaan ennen kaikkea parantaa palveluja ja antaa yhteiskunnalle merkittäviä kehitysimpulsseja.

Tämän julkaisun neljä kirjoittajaa tarkastelevat hallintoa, hallinnon tuottavuutta ja julkisen talouden rakenteita kukin omasta näkökulmastaan. Julkaisu hakee ratkaisuja 1) keskushallinnon selkiyttämiseen ja liian sektoroituneeseen ministeriöjärjestelmään, 2) resurssien joustavampaan ja tehokkaampaan käyttöön, 3) läheisyysperiaatteen toteut-tamiseen hallinnossa ja 4) julkisen hallinnon tuottavuutta parantaviin toimiin.

Kestävyyden merkitys julkisella sektorilla on viime vuosina korostunut entisestään. Voidaankin sanoa, että sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden edistäminen on yksi kuntien merkittävimmistä tehtävistä tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien, sosiaalisen eriarvoistumisen ja taloudellisten haasteiden ristitulessa.

Tutkimuksen huomion kohteena on ollut kestävyysilmiön ymmärrys osana kuntaorganisaation toimintaa ja kunnan taloutta sekä kestävyyden johtamiseen liittyvä tietopohja. Tutkimushankkeen koottuna tuloksena voidaan sanoa, että kestävyyden johtamista tehdään Suomessa neljällä eri tasolla, josta kullakin on niin kestävyysilmiön tulkinnan, mittaamisen ja tietopohjan kuin erilaisten käytänteiden prosesseja. Nämä neljä tasoa ovat kestävyyden ohjaaminen, kestävyyden strategiat, kestävyyden organisointi ja kestävyyden johtamisteot. Kestävyyden johtaminen edellyttää kuntaorganisaation kokonaisvaltaista tarkastelua ja eri kestävyysnäkökulmien huomiointia kaikissa päätöksissä.

Ikääntyneiden hoito ja asuminen aiheuttavat runsaasti erilaisia kustannuksia, joista osa jää helposti piiloon. Suunniteltaessa ikääntyneiden hoidon asiakasmaksuja erilaiset kustannukset tulisi huomioida tarkasti, jotta voitaisiin taata ihmisille heidän tarvitsemansa hoito.

Tässä pilottitutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten ikääntyneiden hoidon kustannusten hillinnän toteutumista voidaan arvioida. Tutkimuksen tarkoitus on kehittää ja kokeilla menetelmää, jolla voidaan kattavasti arvioida ikääntyneiden hoidon kustannuksia ja rahoitusta. Tutkimuksen tarkoitus on lisäksi selvittää ikääntyneiden hoidon ja asumisen näkyviä ja piilokustannuksia. Tutkimuksessa arvioidaan hoidon ja asumisen kokonaiskustannuksia sekä sitä, miten kustannukset jakautuvat eri rahoittajatahojen kesken.

Kunnat ja kaupungit ovat merkittäviä suomalaisia yritysomistajia. Tästä syystä ne ovat oleellinen osa keskustelua suomalaisen omistajuuden merkityksestä ja kriittisyydestä. Tämä tutkimus keskittyy kuntien strategiseen omistajuuteen.

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että monesti omistamisen päämääriltä puuttuu strateginen linjak-kuus eli omistamiseen liittyvien kysymysten asemointi suhteessa kuntastrategian omistajapoliittisiin linjauksiin sekä omistettavan kohteen strategisiin päämääriin. Myöskään omistamiseen liittyvä osaaminen ei ole itsestään selvää kuntaorganisaatioissa.

Tutkimus suosittaa strategisen omistajuuden mallia tukemaan kuntien omistajuutta. Omistajastrategian laadinta on ajallisesti pitkä prosessi, ja sen ylläpidon tulisi olla jatkuvaa.

Tämä raportti käsittelee kolmen kunnallisen vaikuttamiselimen vaikutusvaltaa. Raportissa tarkastellaan nuorisovaltuustojen, vanhus- ja vammaisneuvostojen jäsenten sekä poliitikkojen käsityksiä vaikutusvallasta kyselytutkimuksen avulla.

Tuloksista havaitaan, että nuorisovaltuustojen jäsenet kokivat eniten sekä sisäistä että ulkoista vaikutusvaltaa. Nuorisovaltuustoilla on myös vahvin rooli kunnallisissa päätöksentekoelimissä verrattuna muihin neuvostoihin. Poliitikot suhtautuvat neuvostoihin positiivisesti ja ovat niiden vaikutusvallan kasvattamisen kannalla ainakin silloin, kun se ei vaadi lisäresursseja.

Mikäli neuvostojen jäsenten vaikutusvallan kokemusta ja todellista vaikutusvaltaa halutaan kasvattaa, tulee niiden asemaa ja edustusta kunnallisissa päätöksentekoelimissä vahvistaa.