Eduskunta hyväksyi valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen kesäkuussa 2021, jota ennen uudistusta oli valmisteltu yli 15 vuoden ajan.

Tässä katsauksessa arvioidaan sote-uudistuksen etenemistä eri näkökulmista vuosina 2003–2021. Vaiherikas uudistushanke sai vuosien saatossa hellimänimen ”sote-soppa”, josta kokemuksia ja näkemyksiä ammentamalla onnistuttiin lopulta kokoamaan valtakunnallinen hyvinvointialueisiin perustuva uudistus. Kesäkuussa 2021 hyväksyttyjen rakenteellisten ratkaisujen jälkeen valmistellaan tämän pohjalta tulevina vuosina palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen laajoja alueellisia toiminnallisia uudistuksia.

Kesän 2021 kuntavaalit käydään tilanteessa, jossa sote-uudistuksen toteutuminen on epävarmaa, ja sen toteuttamisen tapa ja seuraukset ovat kunnissa arvailujen varassa. Ennakointia ei helpota sekään, että koronapandemian pitkäaikaisista vaikutuksista kuntien talouteen tai väestön hyvinvointiin ei vielä ole saatavilla tarkkoja arvioita.

Raportissa tarkastellaan kuntavaaleja hyvinvointivaltion kehyksessä äänestäjien tarpeiden ja puolueiden tarjoamien ratkaisuehdotusten kautta. Missä määrin kuntaohjelmissa esitetyt hyvinvointilinjaukset vastaavat sitä, mistä ryhmistä puolue on edellisissä kuntavaaleissa saanut eniten kannatusta?

Nuorten opinto- ja uraohjaus on monitahoinen ja toiminnallisesti laaja kokonaisuus. Sen avulla pyritään tehostamaan opintoja ja lyhentämään opiskeluaikoja, tukemaan työelämässä tapahtuvia siirtymiä sekä ehkäisemään syrjäytymistä. Asetettujen tavoitteiden laajuus ja monialaisuus edellyttävät useiden toimijoiden osallistumista ohjauspalveluiden tuottamiseen paikallisella tasolla, kunnissa.

Tässä tapaustutkimuksessa kuvataan, miten opinto- ja uraohjauksen verkosto sekä siinä tapahtuva yhteistyö toimii eräässä eteläsuomalaisessa kunnassa. Tutkimusraportti esittää ongelmat, mutta tarjoaa myös ratkaisuja ohjaustyön tekijöille, suunnittelijoille ja tutkijoille.

COVID-19-pandemia on pakottanut koulutusalan edustajat nopeaan oppimisympäristöjen uudelleensuunnitteluun. Kuinka suunnitella ympäristöjä, joissa toimitaan vaihtelevasti lähi- ja etäkontaktissa sekä fyysisissä että virtuaalisissa tiloissa? Miten laajentaa oppimisympäristöjä luokkahuoneen ulkopuolelle ja ulkotiloihin? Kuinka tukea oppimista ja hyvinvointia niin oppilaitos- kuin kotiympäristöissä?

Tässä julkaisussa esitellään tulevaisuuden oppimisympäristöjen suunnittelun tueksi kehitetty tutkimuspohjainen viitekehys. Se ohjaa suunnittelemaan joustavia ja toimivia oppimisympäristöjä, joissa yhteisöllisyyttä tasapainotetaan yksilöllisyydellä, mukavuutta terveydellä ja uudenaikaisuutta perinteisyydellä.

Sosiaalinen kestävyys on talouden ja ympäristön kestävyyden ohella kestävän kehityksen kolmas pilari. Kysymys kestävän yhteiskunnan ominaispiirteistä ja ehdoista on sosiaalisen ja poliittisen ajattelun oleellinen aihealue. Kyse on ennen kaikkea visiosta, joka näyttää suuntaa yhteiskunnalliselle toiminnalle. Yhteiskunnan sosiaalisen kestävyyden henkinen perusta – kulttuurinen eetos – luodaan kasvatuksella ja sen ulkoiset puitteet – institutionaaliset rakenteet – luodaan politiikalla. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on pedagogisen ja poliittisen tahdon asia.

Kotisairaalassa sairaalatasoinen ja ympärivuorokautinen hoito viedään potilaan kotiin. Mitä toiminnassa pitää huomioida, kun sairaalan toimintakäytäntöjä ei voida sellaisenaan siirtää kotiympäristöön? Minkälaisia haasteita kotona toimiminen, teknologia ja yksintyöskentely asettavat kotisairaalatoiminalle? Tutkijat jalkautuivat hoitajien mukana potilaiden kotiin ja havainnoivat tapahtumia. He haastattelivat sekä potilaita ja omaisia että hoitajia ja lääkäreitä.

Tässä raportissa kotisairaalatoimintaa tarkastellaan erityisesti palvelujärjestelmän ja palveluntuottajan näkökulmista. Raportissa kuvataan toimintatapoja, joita onnistunut kotisairaalatoiminta edellyttää. Tutkimus tarjoaa kiinnostavan kurkistuksen tapahtumiin potilaiden kotona ja samalla kehittämisehdotuksia kotisairaalatoimintaa toteuttaville tahoille.

Onko alustaekosysteemeistä hyötyä kunnille? Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan, miten yksityisen sektorin ylläpitämillä digitaalisilla alustoilla kansalaiset, kunnat, paikalliset yritykset ja valtio osallistuvat aluekehittämiseen yli sektorirajojen.

Tutkitun alustaekosysteemin toimintaperiaatteet koostuvat jaetusta päämäärästä, osallistavuudesta, digitaalisesta teknologiasta välittävänä rakenteena, suostuttelevasta ohjausvallasta ja vastavuoroisesta motiivirakenteesta. Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmä edustaa uudenlaista alusta-ajattelua ja järjestelmätason alustaekosysteemi-innovaatiota, joita voisi hyödyntää Suomen kuntien kehittämisessä.

Euroopan unionin rakennerahastot ovat tärkeä aluekehitysmekanismi kunnille ja maakunnille. Kunnilla on keskeinen rooli sekä rakennerahastohankkeiden toteuttajina että osarahoittajina. Kaikilla kunnilla ei ole kuitenkaan samanlaisia mahdollisuuksia ja resursseja suunnitella, toteuttaa ja hallinnoida rakennerahastohankkeita.

Kuntien roolia rakennerahastotoiminnassa tulee tarkastella tulevaisuudessa entistä laaja-alaisemmin. Tutkimus osoittaa, että kuntien toiminnalla ja osallisuudella on suuri vaikutus hankkeiden alueellisen vaikuttavuuden sekä tavoitteellisen ja mukaanottavan aluekehittämisen näkökulmasta.

Kuntademokratia on kansanvaltamme perusta. Edustava joukko kuntapäättäjiä, 1362 valtuutettua, arvioi tässä raportissa oman ja valtuustonsa työn onnistumista.

Kevään 2021 kuntavaalien ja samalla kuntien tulevan työlistan asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Valtuutetut ottavat kantaa myös uusimpaan sote-uudistukseen ja sen rahoitukseen. Lopuksi puntarissa on suomalaisen median uutisten luotettavuus.

Omaishoitajien hyvinvointi nousee tärkeäksi kysymykseksi, kun mietitään omaishoidon kehittämistä. Omaishoitotyö tulisi nähdä koko yhteiskuntaa tukevana voimavarana, jonka avulla säästetään yhteiskunnan resursseja ja mahdollistetaan hoidettavien kotona asuminen. Omaishoitajien tuki on kuitenkin usein hajanaista ja epäselvää. Omaishoitajien kuormitustekijät näyttäytyvät moninaisina ja koko elämään vaikuttavina asioina.

Tässä Oulun yliopiston tuotantotalouden työhyvinvointi ja tuottavuus -tutkimustiimin tutkimuksessa kuvataan omaishoitajien kokemia kuormitustekijöitä, tuodaan esille keinoja, kuinka heidän kuormitustaan voitaisiin vähentää sekä tarkastellaan omaishoitoon liittyviä kustannuksia.

Raporttia on korjattu 6.11.2020. Virhe on korjattu raportin kappaleissa 1.1 ja 3.3, taulukoissa 2 ja 5 sekä liitteessä 2. Raporttia on myös täydennetty päivitetyillä arvioilla omaishoidon kustannuksista kokonaisuutena sekä iäkkäiden omaishoidettavien osalta.

Tämän raportin tavoitteena on löytää ja tuoda julkiseen keskusteluun mahdollinen selviämispolku, jolla Suomen kansainvälisesti arvostettu sosiaali- ja terveydenhuolto selviää sekä ikääntymisestä että kevään 2020 kriisistä.

Raporttimme perustuu julkisiin rekisteritietoihin ja vertaa Suomen järjestelmää kansainväliseen kehitykseen. Raportissa tulee esille alueellinen vaihtelu sekä resurssien käytössä että tuotettujen suoritteiden määrissä, joka sote-tuotannossa edelleen vallitsee.

Muistan pienenä halunneeni kaivaa kuopan maahan päästäkseni Kiinaan. Tunnelin kautta en ole Kiinaan päässyt, mutta kasvatustieteen tohtorin ja sivistysjohtajan ominaisuudessa olen luennoinut Kiinan eri kaupungeissa. Olen myös johtanut Opetushallituksen tukemaa yhteistyöhanketta Chongquingin Xiejauwanin kouluun mänttävilppulalaisten koulujen ja Serlachius-museon kanssa.

Tässä tutkimuksessa olen selvittänyt, mitä on koulutusvienti ja kunnan rooli siinä, millaista hyötyä koulutusvienti voisi tuoda pitkällä aikavälillä Suomeen ja kuntiin, millainen on kunnan koulutusviennin taloudellisesti kestävä ja tuottava ansaintalogiikka sekä millaisia esteitä tai ongelmakohtia koulutusviennin toteuttamisessa kohdataan.

Kunnat joutuvat ottamaan toiminnassaan yhä enemmän huomioon maahanmuuttajat. Tutkimusraportti käsittelee maahanmuuttajien kotouttamista. Raportin pääpaino on neljän suuren kaupungin (Helsinki, Oulu, Tampere ja Turku) tarkastelussa. Raportin johtopäätöksissä esitetään myös toiminnan kehittämisen kohteita. Tutkimus on tehty Siirtolaisuusinstituutissa Turussa.

Työllisyydenhoidossa on otettava huomioon sosiaalipalvelunäkökulma sekä elinvoiman näkökulma. Mihin suuntaan kunnan palveluja on vietävä, jotta pystytään hoitamaan työllisyyttä tuloksellisesti myös tulevaisuudessa?

Kokonaisnäkemys kunnan työllisyydenhoidosta taloudellisella ja toiminnallisella tasolla mahdollistaa vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin.

Palveluntuottajien toimintamallin kehittäminen, ammattiosaamisen sisältö, työnantajayhteistyö ja ohjauksen tavoitteellisuus nousivat esille työllisyyttä edistävinä elementteinä.

Vates-säätiön toteuttamassa tutkimuksessa kerättiin aineistoa viideltä alueelta sekä valtakunnallisesti kyselyllä.

”Käsitys siitä mitä on työ ja mitä ihmiset tekee voi olla laaja. Harrastuneisuus voi osoittautua eteenpäin vieväksi jutuksi.”

KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö päätti tehdä yhdessä Suomen Kuntajohtajat ry:n kanssa kyselytutkimuksen kuntajohtamisen tulevaisuudesta. Kysely kohdistui ensi sijassa kuntiin. Siinä selvitettiin näkemyksiä eri tahojen vaikutusvallasta kunnan johtamiseen, tulevaisuuden kunnan johtamismallista, kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksista, suurimmista johtamisen haasteista, hyvän kuntajohtajan ominaisuuksista sekä kuntien tulevista tehtävistä. Osa kysymyksistä oli samoja kuin säätiön vuoden 1999 tutkimuksessa Sinä kunnanjohtaja.

Miltä kuulostaa väline, jolla voidaan varhaiskasvatuksessa lisätä lasten osallisuutta oman oppimisensa suunnittelussa ja arvioinnissa, tukea lapsen monipuolista kasvua ja kehitystä sekä edistää päiväkodin ja vanhempien välistä yhteistyötä? Voisiko tällainen lapsilähtöinen työkalu soveltua pedagogiseen dokumentointiin ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen näkyväksi tekemiseen?

Voisiko digitaalinen portfolio parhaimmillaan olla tätä kaikkea ja miten? Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa seurattiin kahden vuoden ajan digitaalisten portfolioiden käyttöönottoa ja käyttöä kolmessa eteläsuomalaisessa kunnassa. Käyttöönotto edellytti kunnilta, päiväkodeilta ja varhaiskasvattajilta huomion kiinnittämistä.

Tähänastisessa sote-keskustelussa on keskusteltu hoitajamitoituksesta ja valinnanvapaudesta. Keskeiset ongelmat on julkisuudessa sivuutettu tai jätetty liian vähälle huomiolle.

Aalto-yliopiston työryhmä on tarkastellut palvelujärjestelmän toimivuutta useissa raporteissa. Tässä raportissa keskitytään
tarkastelemaan suuren ikäluokan lisätarpeen vaikutusta palvelujärjestelmään ottaen huomioon, että suuriin lisäresursseihin ei ole mahdollisuuksia.

Muutostarve on niin iso, ettei pelkkä hallintojärjestelmän yhdistäminen riitä, vaan tarvitaan täysin uusi tuotantorakenne.

Kaupunkiorganisaatioiden kehittäminen yhä tehokkaammaksi vaatii riskinottoa, joka ei kuitenkaan saa olla kohtuutonta. Tavoitteiden saavuttamista uhkaavat riskit on siksi huomioitava osana kaupunkien ja palvelualojen johtamista.

Kuntalaissa on ollut määräys riskienhallinnan järjestämisestä vuodesta 2012 lähtien. Se ei kuitenkaan määrittele, millä tavalla riskienhallinta tulisi järjestää.

Miten riskienhallinnan ja -johtamisen käytäntöjä on vuosien mittaan kehitetty, ketkä sitä tekevät ja millaisin menetelmin?

Mitkä olivat Juha Sipilän hallituksen sote-uudistuksen keskeisimmät ongelmat? Mihin uudistus kaatui? Mitä eväitä on tarjottavissa Antti Rinteen hallitukselle sen omaan sote-uudistukseen?

Valtiovarainministeriön lainsäädäntöjohtaja Auli Valli-Lintu arvioi tässä ”Sote- ja kuntarakenteen pitkä kujanjuoksu – Osa II” Julkaisu-sarjan kirjassa jo vuonna 2017 aloittamaansa 2000-luvun sote- ja kuntauudistuksia virkamiehen näkökulmasta. Kynä on terävä ja analyyttinen.

Suomessa on 2000-luvun alkuvuosilta lähtien tehty sosiaali- ja terveydenhuollon reformia. Tässä kirjassa sote-uudistamista katsotaan yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta.

Kirja kertoo, mitä paljastuu, kun uudistamista katsotaan paikallishallinnon, yhteiskunnallisten ongelmien, sosiaalihuollon sekä kolmannen sektorin näkökulmista.

Sote-uudistuksen piti olla merkitykseltään hyvinvointivaltion sosiaali- ja terveyshuoltojärjestelmän rakentamiseen verrattava saavutus. Kirjasta selviää, että uudistus olisi toteutuessaankin ollut yhteiskunnallisesti ontto reformi.

Mikä oli sosiaali- ja terveysjärjestöjen paikka ja tehtävä rauenneessa pääministeri Juha Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistuksessa?

Mitä asioita tulisi ottaa huomioon tulevissa uudistuksissa niin, että sosiaali- ja terveysjärjestöt voisivat toimia kansalaisten parhaaksi niin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä kuin sote-palvelutuotannossa?

Miten järjestöjen ja niiden yhteistoiminnan tulisi uudistua ja kehittyä?

Tätä selvittää pitkän linjan kansalaisyhteiskuntavaikuttaja, yhteiskuntatieteiden tohtori ja sosiaalityön dosentti Jorma Niemelä.

Millaisia hyötyjä kansalaisopisto tuottaa opiskelijoille, kunnalle ja alueelle?

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Joensuun seudun kansalaisopiston hyötyjä yksilön hyvinvoinnin, osaamisen ja sosiaalisen pääoman ja aktiivisen kuntalaisuuden näkökulmasta. Hyötyjä arvioidaan myös kunnan ja alueen kannalta.

Tulokset kertovat myös, miten kansalaisopiston asiakkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on muuttunut ja millaisia taloudellisia vaikutuksia kansalaisopistolla voi olla.