Suomessa on löydettävä ratkaisut julkisen talouden 10 miljardin kestävyysvajeen kuromiseksi umpeen tulevien hallituskausien aikana. Myös julkinen hallinto voi parantaa tuottavuuttaan, jos hallintoa uudistetaan nykypäivään. Tätä kehittämistyötä on mahdollista työstää hallinnon siiloja purkamalla. Valtaa jakamalla voidaan ennen kaikkea parantaa palveluja ja antaa yhteiskunnalle merkittäviä kehitysimpulsseja.

Tämän julkaisun neljä kirjoittajaa tarkastelevat hallintoa, hallinnon tuottavuutta ja julkisen talouden rakenteita kukin omasta näkökulmastaan. Julkaisu hakee ratkaisuja 1) keskushallinnon selkiyttämiseen ja liian sektoroituneeseen ministeriöjärjestelmään, 2) resurssien joustavampaan ja tehokkaampaan käyttöön, 3) läheisyysperiaatteen toteut-tamiseen hallinnossa ja 4) julkisen hallinnon tuottavuutta parantaviin toimiin.

Kestävyyden merkitys julkisella sektorilla on viime vuosina korostunut entisestään. Voidaankin sanoa, että sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden edistäminen on yksi kuntien merkittävimmistä tehtävistä tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien, sosiaalisen eriarvoistumisen ja taloudellisten haasteiden ristitulessa.

Tutkimuksen huomion kohteena on ollut kestävyysilmiön ymmärrys osana kuntaorganisaation toimintaa ja kunnan taloutta sekä kestävyyden johtamiseen liittyvä tietopohja. Tutkimushankkeen koottuna tuloksena voidaan sanoa, että kestävyyden johtamista tehdään Suomessa neljällä eri tasolla, josta kullakin on niin kestävyysilmiön tulkinnan, mittaamisen ja tietopohjan kuin erilaisten käytänteiden prosesseja. Nämä neljä tasoa ovat kestävyyden ohjaaminen, kestävyyden strategiat, kestävyyden organisointi ja kestävyyden johtamisteot. Kestävyyden johtaminen edellyttää kuntaorganisaation kokonaisvaltaista tarkastelua ja eri kestävyysnäkökulmien huomiointia kaikissa päätöksissä.

Ikääntyneiden hoito ja asuminen aiheuttavat runsaasti erilaisia kustannuksia, joista osa jää helposti piiloon. Suunniteltaessa ikääntyneiden hoidon asiakasmaksuja erilaiset kustannukset tulisi huomioida tarkasti, jotta voitaisiin taata ihmisille heidän tarvitsemansa hoito.

Tässä pilottitutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten ikääntyneiden hoidon kustannusten hillinnän toteutumista voidaan arvioida. Tutkimuksen tarkoitus on kehittää ja kokeilla menetelmää, jolla voidaan kattavasti arvioida ikääntyneiden hoidon kustannuksia ja rahoitusta. Tutkimuksen tarkoitus on lisäksi selvittää ikääntyneiden hoidon ja asumisen näkyviä ja piilokustannuksia. Tutkimuksessa arvioidaan hoidon ja asumisen kokonaiskustannuksia sekä sitä, miten kustannukset jakautuvat eri rahoittajatahojen kesken.

Kunnat ja kaupungit ovat merkittäviä suomalaisia yritysomistajia. Tästä syystä ne ovat oleellinen osa keskustelua suomalaisen omistajuuden merkityksestä ja kriittisyydestä. Tämä tutkimus keskittyy kuntien strategiseen omistajuuteen.

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että monesti omistamisen päämääriltä puuttuu strateginen linjak-kuus eli omistamiseen liittyvien kysymysten asemointi suhteessa kuntastrategian omistajapoliittisiin linjauksiin sekä omistettavan kohteen strategisiin päämääriin. Myöskään omistamiseen liittyvä osaaminen ei ole itsestään selvää kuntaorganisaatioissa.

Tutkimus suosittaa strategisen omistajuuden mallia tukemaan kuntien omistajuutta. Omistajastrategian laadinta on ajallisesti pitkä prosessi, ja sen ylläpidon tulisi olla jatkuvaa.

Tämä raportti käsittelee kolmen kunnallisen vaikuttamiselimen vaikutusvaltaa. Raportissa tarkastellaan nuorisovaltuustojen, vanhus- ja vammaisneuvostojen jäsenten sekä poliitikkojen käsityksiä vaikutusvallasta kyselytutkimuksen avulla.

Tuloksista havaitaan, että nuorisovaltuustojen jäsenet kokivat eniten sekä sisäistä että ulkoista vaikutusvaltaa. Nuorisovaltuustoilla on myös vahvin rooli kunnallisissa päätöksentekoelimissä verrattuna muihin neuvostoihin. Poliitikot suhtautuvat neuvostoihin positiivisesti ja ovat niiden vaikutusvallan kasvattamisen kannalla ainakin silloin, kun se ei vaadi lisäresursseja.

Mikäli neuvostojen jäsenten vaikutusvallan kokemusta ja todellista vaikutusvaltaa halutaan kasvattaa, tulee niiden asemaa ja edustusta kunnallisissa päätöksentekoelimissä vahvistaa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin Suomen kuntien huoltosuhdeongelmaa laajasti niiden käyttötalouden kautta ajanjaksolla 2015–2019. Tarkasteltavia huoltosuhteita olivat väestöllinen huoltosuhde ja sen osatekijät eli lapsi- ja vanhushuoltosuhde.

Tutkimustulokset osoittavat, miten erilaisissa tilanteissa maakunnat ovat huoltosuhteiden ja niihin liittyvien käyttötalouden riippuvuuksien osalta. Huoltosuhteiden korjaamisen ”yleislääkkeet” eivät sovellu kaikille maakunnille samanlaisina, vaan asia vaatii yksilöllisiä ja räätälöityjä ratkaisuja. Tämä tulisi ottaa huomioon hyvinvointialueiden rahoituksessa. Tutkimuksessa kehitetty malli tukee tietopohjaisten kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusmallien kehittämistä.