Kuntaliiton kuntakehitys- ja tutkimusjohtaja, HTT Sini Sallinen kutsuu itseään kuntageneralistiksi. Vaikka hän teki vuonna 2007 väitöskirjansa kuntien vapaaehtoisten tehtävien oikeudellisista reunaehdoista ja työskenteli uransa ensimmäisen vaiheen tutkijana Tampereen yliopistossa, nyt hän tekee oikeastaan kaikkea muuta kuin tutkii lakipykäliä.
– Olen työskennellyt kymmenisen vuotta kuntakehittämisen parissa. Teemat, joiden ympärille työni tiivistyy, ovat kuntademokratia, kuntajohtaminen ja kestävä kehitys, Sallinen sanoo.
Hän toimii tiiviissä yhteistyössä kuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden sekä muiden kehittäjätahojen, tutkimuslaitosten ja ministeriöiden kanssa. Hän sparraa kuntia, luo yhteistyöverkostoja, törmäyttää eri toimijoita ja toimii mukana valtakunnallisissa hankkeissa ja työryhmissä.
– Ideoiminen ja uudistaminen on intohimoni. Ihmisten kanssa tekeminen ja ihmisten kohtaaminen tuovat valtavasti energiaa työpäiviini.
Väitöskirjan tekemistä hän ei kuitenkaan missään tapauksessa kadu. Sen lisäksi, että suuren itsenäisen prosessin toteuttaminen lisäsi itseluottamusta, kykyä tarkastella asioita monesta eri näkökulmasta sekä jäsentää asioita ja integroida niitä toisiinsa, kunnan oikeudellisten raamien tunteminen antaa hänen mielestään vahvan pohjan kehittämistyöhön kunta-alalla.
– En ole siis täysin juristi. Koen kuitenkin, että pystyn aika hyvin liikkumaan juridiikan sekä johtamisen ja kehittämisen rajapinnoilla ja yhdistämään näitä näkökulmia toisiinsa, hän pohtii.
Sallisen pääaine yliopistossa oli kunnallisoikeus. Opintojensa aikana hän huomasi, että vaikka kunnan vapaaehtoiset tehtävät, kuten elinkeinopolitiikka, muodostavat yhden kuntien itsehallinnon peruskivistä, aihetta ei ollut aiemmin juuri tutkittu oikeudellisesta näkökulmasta. Niinpä hän päätti ottaa asian tutkittavakseen.
– Tuohon aikaan keskusteltiin aika pitkälti vain elinkeinopolitiikasta ja siitä, miten kunnat voivat suoraan tukea yrityksiä taloudellisesti. Omat mutkansa keskusteluun toivat EU-säädökset, joiden suhteen kunnilla oli ehkä vähän epäselvyyksiä, hän kertoo.
– Käytännössä tutkin siis sitä, mitä kunta saa tehdä tai ei saa tehdä edistääkseen alueensa elinkeinotoimintaa.
Nyt, pari vuosikymmentä myöhemmin, puhutaan laajemmasta kokonaisuudesta: kunnan alueen elinvoiman edistämisestä.
– Elinvoiman edistämistoimenpiteet voivat olla esimerkiksi maankäytön, asuntopolitiikan tai joukkoliikenteen toimenpiteitä, yritysten kasvua ja kansainvälisyyttä tukevia yrityspalveluja, ammatillisen koulutuksen järjestämistä tai tapahtumien sekä paikkakunnan vetovoimaa lisääviä liikunta- ja kulttuuripalveluiden kehittämistä, hän listaa.
Kuntien tehtävien ja kunnallisen itsehallinnon kehittymistä Sallinen tutki väitöskirjaprosessinsa aikana peräti sadan vuoden ajalta ja kokee nyt, että urakka kantaa hedelmää vielä hänen nykyisessä työssäänkin Kuntaliiton kehitys- ja tutkimushankkeiden parissa.
– Ymmärrys siitä, mitä kuntien itsehallinto tarkoittaa ja miten se on muodostunut, on ajatteluni peruskalliota, kun tänä päivänä mietin kehittämisen näkökulmia, kuntademokratiaa ja johtamisen kehittämistä.
Työskennellessään Kuntaliitossa Sini Sallinen on huomannut, että kuntien päätöksenteossa saatetaan mennä aika pitkälle tilastojen perusteella, ja että tutkimustietoa kannattaisi hyödyntää enemmän.
– Tilastojakin toki tarvitaan. Niiden rinnalla tarvitaan kuitenkin tutkimustietoa, sillä tutkittu tieto tuo näkyväksi kehittämisen tarpeet ja toiminnan kipupisteet, Sallinen sanoo.
– Jos ajatellaan vaikkapa kestävää kehitystä, yksinäisyyttä tai köyhyyttä, puhutaan tosi laajoista ilmiöistä, joiden purkamiseen tilastotieto ei pureudu tarpeeksi pitkällä aikavälillä. Tarvitaan tutkimustietoa esimerkiksi siitä, että jos on tehty jotain toimenpiteitä, onko niillä ollut oikeasti vaikutusta vuosien päästä, hän jatkaa.
Sini Sallinen perää toimenpiteiden pitkäaikaista seurantatutkimusta etenkin juuri nyt ajankohtaisen teeman – kestävän kehityksen – näkökulmasta.
– Päättäjät tavoittelevat nopeita ratkaisuja tämän päivän ongelmien taklaamiseksi ja tietoa niiden tueksi. Voi kuitenkin olla, että toimien vaikutukset alkavat näkyä vasta pitkällä aikajänteellä.
Päätöksenteon tueksi tarvitaan Sallisen mukaan tutkimusten lisäksi hyvin monenlaista, eri kanavista tulevaa tietoa. Yksi tärkeä tietolähde on asukkaat itse. Asukastietoa kunnat keräävätkin muun muassa tekemällä itse asukkaille kohdistettuja kyselyitä ja olemalla mukana erilaisissa tutkimushankkeissa.
Nykyään tietoa voi toki kerätä myös vaikkapa sosiaalisen median kautta. Siinä on kuitenkin omat vaaransa.
– Jos sosiaalisessa mediassa joku asukas sanoo mielipiteensä, sitä voidaan käyttää helposti esimerkiksi luottamushenkilöiden omien tarkoitusperien vahvistamiseen.
Sallinen painottaakin, että pelkästään yhtä viestintäkanavaa tai tietoa ei pitäisi uskoa, vaan olisi tärkeää analysoida, mistä eri kanavista kasattu tieto pohjimmiltaan kertoo.
Lisäksi on tarpeen kehittää päätöksenteon prosesseja ja foorumeita, joissa luottamushenkilöt ja viranhaltijat yhdessä tekevät tätä analyysiä.
Sama koskee yhtä lailla myös tutkimustietoa.
Sallisen mukaan on ongelmallista, että tutkimukset tarkastelevat asioita usein vain yhdestä näkökulmasta.
– Pitäisi miettiä, miten tutkittua tietoa saataisiin koottua yhteen eri näkökulmista päätöksenteon tueksi. Tarvittaisiin enemmän tieteiden välisiä tutkimusprojekteja ja tutkimusten meta-analyyseja, joissa tutkijat kokoavat eri tutkimusten lopputuloksia ja tekevät niiden pohjalta synteesiä.
Kuntien tietohuollon jatkuva haaste on hänen mukaansa nykyisin se, miten kaikkea eri kanavista tulvivaa tietoa saadaan koordinoitua, kuinka eri näkökulmat saadaan esille ja miten tieto saadaan tuotua kuntapäättäjille tiivistettynä ja helposti omaksuttavassa, arkikielisessä muodossa. Niinpä hän toivoisi tutkijoilta myös lisää tiivistyksiä, sparrauskysymyksiä ja toimenpidesuosituksia kunnille.
Sini Sallinen kertoo, että Kuntaliitto vastaa kuntien tietohuoltotarpeisiin tuottamalla uutta ja vertailukelpoista tutkimustietoa esimerkiksi juuri käynnistyneen Erilaistuva KuntaSuomi 2025 -tutkimusohjelman kautta. Ohjelma on osa Kuntaliiton tutkimustoiminnan kokonaisuutta.
– Ajatuksena on se, että tutkimuksia ideoidaan yhdessä kuntaverkostojen kanssa. Haarukoimme siis ensin tutkimustarpeen ja alamme sitten miettiä, miten tutkimuksia toteutetaan.
Viisivuotisessa ohjelmassa toteutetaan vuosittain 2-3 tutkimusprojektia. Tutkimukset voidaan kohdentaa kaikkiin kuntiin tai esimerkiksi erilaisia kuntatyyppejä edustaviin kuntiin, alueellisesti rajattuun kuntajoukkoon tai muuhun kuntaotokseen.
Tutkimusohjelma käynnistyi viime kesänä toteutetulla, 30 500 kuntalaiselle kaikkiaan 43:ssä tutkimuskunnassa suunnatulla kuntalaistutkimuksella, jossa kysyttiin, mitä mieltä kuntalaiset ovat oman kotikuntansa toiminnasta, palveluista, vaikuttamisesta ja päätöksenteosta.
Ohjelma on jatkunut tänä syksynä kuntapäättäjätutkimuksella, jossa kartoitetaan päättäjien toimintaa ja mielipiteitä esimerkiksi kuntavaaleista, kunnallisen demokratian kehittämisestä ja häirinnästä sekä uhkailusta.
Yksi tärkeä keino tuoda tutkimustietoa kuntapäättäjien saataville olisi Sini Sallisen mukaan tutkijoiden ja poliitikkojen törmäyttäminen. Sillä hän tarkoittaa esimerkiksi foorumeita, joissa tutkijat ja kuntapäättäjät kohtaisivat, ja joissa tutkijat voisivat kertoa tutkimustuloksistaan ja kuntapäättäjät puolestaan kysellä ja kommentoida. Silloin tietoa saataisiin eteenpäin ja sitä kautta myös vaikuttavuutta.
– Tieteelliset artikkelit ja tutkimusraportit eivät enää oikein riitä, hän miettii.
Tutkijoiden ja päättäjien törmäyttämistä Sallinen kertoo tapahtuvan nykyisin myös Kuntaliiton tutkimustoiminnassa.
– Priorisoimme yhteistyöhankkeissa erityisesti niitä tutkimuksia, joissa tutkijat ovat valmiina kehittämään uusia toimintatapoja ja viestinnällisiä ulostuloja.
Omaa tutkimustoimintaansa Kuntaliitto kehittää muun muassa parantamalla data-analytiikkaa ja muuta analytiikkatoimintaansa. Se on askel kohti tavoitetta, jonka Sini Sallinen muotoilee yhtään empimättä näin:
– Unelmamme on olla luotettavin ja vaikuttavin kunta-alan tietotalo.
Kaks rahoitti väitöstutkimusta.
Juttu ilmestyy 3.12.2020 4/2020 Polemiikissa.
Kommentit