Uutinen hätkähdytti. Helsingin Sanomat kertoi 9. helmikuuta 2021, että hakkeri oli murtautunut floridalaisen pikkukaupungin vedenjakelua kontrolloivaan tietokonejärjestelmään yrittäen myrkyttää juomaveden. Onneksi hän jäi kiinni – ja siis epäonnistui, tavallaan.
Tällaisista tapahtumista luemme Ilkka Remeksen bestsellereistä ja huokaisemme, että ne eivät ole totta.
Tekniikan tohtori Ossi Heino tietää, kuinka vähän tiedämme yhteiskuntaa uhkaavista uusista vakavista riskeistä.
Entä jos suuren suomalaiskaupungin vesilaitoksen juomavesi myrkytettäisiin tahallaan?
Entä jos sähkönsiirron valtakunnallinen runkoverkko ajautuisi jostakin syystä alas ja Suomi pimenisi totaalisesti?
Entä jos…?
Olemme kokonaisen vuoden ajan saaneet tuntumaa yhteiskunnan haavoittuvuudesta Covid-19-pandemian kautta. Vaikka pandemioiden riski kyllä tunnistettiin erilaisissa uhkaskenaarioissa,
Covid-19 yllätti silti. Puuttui suojamaskeja ja muita suojavarusteita, vaikka Suomi oli ilmeisesti parhaiten valmistautuneiden valtioiden joukossa.
Mutta on lukuisia uhkakuvia kriiseistä, joista ei selvitä suojamaskeilla, kahden metrin turvaväleillä ja kokoontumisrajoituksilla.
Kuinka esimerkiksi toimitaan sellaisissa kriisitilanteissa, joita ei ole koskaan aiemmin kohdattu?
Suomen Akatemian postdoc-tutkija Ossi Heino tutkii tätä aihetta.
Diplomi-insinööri Ossi Heino väitteli kunnallisen vesihuollon paradigmasta tekniikan tohtoriksi Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) vuonna 2016. Väitöskirjan yhteiskunnallinen tulokulma herätti mielenkiintoa erityisesti alan piirien ulkopuolella. Väitöstutkimusta rahoitti myös KAKS.
Pian väitöksen jälkeen Heino päätyi tutkijaksi KIVI-hankkeeseen, jossa tutkittiin kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuutta ja viranomaisten toimintakykyä.
TTY:n tutkijana Heino siirtyi tekemään tutkimustyötään Poliisiammattikorkeakoulun suojiin, josta löytyy monialaista asiantuntemusta kriiseihin.
Tutkimushanke vei miehen mukanaan. Ossi Heino sanoo ajan Poliisiammattikorkeakoululla avanneen isoa kuvaa maailmaan: riskejä, kriisejä ja uudenlaisia uhkakuvia, joita harva uskaltaa tai osaa kuvitella. Ja ihmisiä, jotka valmistautuvat ottamaan vastaan yhteiskunnan synkkää puolta.
– KIVI-hanketta rahoitti EU:n sisäisen turvallisuuden rahoitusinstrumentti – siis sama taho, joka rahoittaa kovan terrorismin torjuntaa. Oli havahduttavaa tajuta, millaiseen kehykseen vaikkapa vesihuolto tällöin asettuu, Heino kertoo.
Nyt Ossi Heino tutkii Suomen Akatemian postdoc-tutkijana yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria potentiaalisen terrorismin välineenä. Hän tekee työtään edelleen Poliisiammattikorkeakoululla. Terrorismi ja infrastruktuuri muodostavat aihepiirin, josta tutkija joutuu puhumaan paikoin kieli keskellä suuta.
Miten tällaisiin hankkeisiin päädytään mukaan?
Ossi Heino kertoo lähteneensä opiskelemaan rakennustekniikkaa silloiseen Tampereen teknilliseen yliopistoon, nykyiseen Tampereen yliopistoon, aikoinaan osin myös isänsä innoittamana.
– Isäni teki pitkän työuran Hämeenlinnan vesilaitoksen johtajana. Vesihuollon yhteiskunnallinen merkitys on varmaankin sitä kautta itselleni kirkastunut, Heino sanoo.
Opinnoissaan hän päätti erikoistua yhdyskuntarakentamiseen; erityisesti ympäristö- ja vesiasioihin.
Rakennustekniikan diplomi-insinööri tarkasteli väitöskirjassaan vesihuoltoa laajasta, filosofisestakin näkökulmasta. Väitöstutkimus Paradigman jäljillä: Tutkimus vesihuollon ajattelumalleista (2016) syntyi kuudessa vuodessa.
Oman vaikutuksensa väitöstutkimukseen antoi vierailu Tampereen yliopiston monitieteisessä tutkimushankkeessa, jossa Heino työskenteli tutkijana muutaman vuoden ajan.
– Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Koin, että siellä altistuin sellaisille ajattelutavoille, joilla on ollut myöhemmin vaikutusta työhöni tutkijana.
Heino muistuttaa, että teknillinen yliopisto keskittyy paljolti insinööritekniseen ponnisteluun: mitattavissa oleviin asioihin, niiden optimointiin, jotta tekniikka toimii.
– Näin saadaan signaalit liikkumaan, mikrobit hyötykäyttöön ja puhdasta vettä hanoihin. Yhteiskunnan toimivuuden ja kehittymisen perustan kova ydin, Heino kuvailee insinööriosaamisen merkitystä.
Mutta se ei kata kaikkea. Heinon mukaan jokin ratkaisu voi olla optimaalinen jonkin hahmotustavan suhteen, mutta se ei vielä kerro mitään siitä, kuinka asianmukainen kyseinen hahmotustapa on. Se, mikä näyttäytyy objektiiviselta ja arvoneutraalilta, on valitun hahmotustavan tulosta − kaikkea muuta kuin arvovapaata tai objektiivista.
– Vesihuollossa tekninen hahmotustapa on välttämätön, mutta se on päässyt määrittelemään sen maailmankuvan. Se sanelee, mitkä asiat ovat tärkeitä, miten niistä tulee puhua ja mistä asioista puhuminen on mieletöntä. ”Luonnollinen monopoli” on esimerkki taikasanasta, jolla päätetään keskustelu, estetään mahdollisuus ajatella toisesta näkökulmasta. Saat esittää idean, kunhan se alistuu maailmankuvaani, eli on pohjimmiltaan omani.
Juuri tämän asian Ossi Heino halusi saada sanallistettua väitöstutkimuksessaan ja ilmeisesti onnistuikin, koska keskustelua on käyty kyllä muualla, muttei vesihuollon piirissä.
– Väitöstutkimuksessani väitin, että vesihuoltoa tarkastellaan erittäin kapeasta tulokulmasta ja silloin hukkuu kytkennät kunnallishallintoon, kestävyyteen, turvallisuuteen ja ihmiseen, Heino sanoo ja jatkaa:
– Tällöin lipuu yhä kauemmaksi idea siitä, mistä vesihuollossa mielestäni loppujen lopuksi on kysymys. Asiat kääntyvät ja käännetään palvelemaan omaa maailmankuvaa. Vesihuoltoa koskeva ajattelu sulkeutuu ja institutionalisoituu tavalla, jossa tietyistä oletuksista tulee itsessään puolustettavia dogmeja. Kehitystä tapahtuu, mutta tämän maailmankuvan sisällä, Heino toteaa kärjistäen.
Ossi Heino harmittelee, että tällöin myös käsitys ihmisestä kaventuu. Kehittyminen on optimointia omaksutun maailmankuvan ehdoin, ja sille maailmankuvalle on eduksi, ettei ihminen sen kaikkine puolineen häiritsisi.
Helsingin Sanomien uutinen floridalaisesta pikkukaupungista kertoo kuitenkin vesihuollon olennaisesta kytkeytymisestä yhteiskuntaan, turvallisuuteen ja ihmiseen.
Kesken KIVI-hankkeen Ossi Heino sai Suomen Akatemialta tutkijatohtorin pestin. Nyt hän siis tutkii, mitä tarkoittaa, jos yhteiskunnan kriittiset tekijät nähtäisiin terrorismin kohteena.
– Mitä tapahtuu, jos kohtaamme jostakin syystä sähkön kantaverkon vakavan häiriön, joka vetää koko valtakunnan pimeäksi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi, Heino kysyy ja jatkaa:
– Sellainen on mahdollista luonnonilmiön aiheuttamana tai ihmisen tahallisesti aiheuttamana. Tai entä jos joku tosiaan keksii saastuttaa vettä tahallaan?
Harvaan asutussa Suomessa on ponnisteltu lujasti, että on saatu aikaan keskitetyt ja toimivat infrajärjestelmät.
– Luotamme niihin ja ajattelemme, että eihän kukaan halua aiheuttaa tahallaan vakavia tuhoja. Emme ajattele, että joku toinen voisi ajatella juuri päinvastoin.
Terroristit voivat kuitenkin tavoitella sellaista. Siksi keskeisillä viranomaisilla pitää olla valmiutta kohdata tilanteita, joita ei ole aiemmin kohdattu.
Postdoc-tutkijana Heino on tutkinut henkilöitä, jotka ovat joutuneet uuden eteen suojellessaan yhteiskuntaa ja kansalaisia. He ovat nousseet tilanteen vaatimiin mittasuhteisiin, ei vakiintuneiden suunnitelmien ja toimintamallien avulla, vaan pikemminkin niistä huolimatta. Haastatelluissa on muiden muassa traumakirurgeja, pelastajia ja poliiseja.
Ossi Heino on aiheesta vielä vähäpuheinen, mutta viittaa sellaisiin tapauksiin kuin Myyrmannin pommi-isku ja Turun puukotustapaus.
Heino kertoo vaikuttuneensa kuulemastaan. Yksittäiset työntekijät ovat joutuneet toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ilman tietoa siitä, millaisesta ja miten laajasta kriisistä on kyse.
Jokaisella sekunnilla on merkitystä, jokaisella päätöksellä on vaikutus jatkoon. Ja koko kuvio voi olla vasta alkusoittoa jonkun junailemassa tapahtumaketjussa. Sekin pitäisi huomioida.
– Poikkeuksellisessa, kovan aikapaineen tilanteessa ratkaisevaan asemaan nousevat kognitiiviset kyvyt eivät pelkisty ruutiniluonteiseen osaamiseen. Tarvitaan kykyä havaita tilanteen erityisvaatimuksia ja jäsentää ongelma niiden mukaan. Joskus tulee tilanteita, joissa on pakko ylittää annettuja rajoja, jotta saavutetaan se, mikä pitääkin: esimerkiksi säästetään ihmishenkiä. Tutkimani henkilöt ovat nimenomaan rikkoneet sääntöjä, jotta sääntöjen olemassaolon haluttu tarkoitus toteutuisi. Se asiantuntijuus vetää hiljaiseksi.
Kriisitilanteita on pakko harjoitella.
– Mutta harjoittelussakin piilee kaksiteräisyys. Yhtäältä harjoittelun kuvantamasta tilanteesta opitaan toimimaan paremmin vastaavanlaisen konkretisoiduttua. Toisaalta opittu ei saisi rajoittua siihen, vaan yltää myös valmiuksiin kohdata odottamaton.
Vaikein tilanne on käsillä, jos keskeinen infra ei toimi. Olemme niin monin tavoin tulleet siitä riippuvaiseksi. Jos esimerkiksi sähköverkko ajautuu alas, se vaikuttaa myös tilanteessa aktivoituvien tahojen toimintakykyyn.
– Yhteiskunnan toimintojen häiriöitymisen välittömät ja välilliset seuraukset ovat merkittäviä. Tilanteen normalisointi vaikeutuu, jos ei ole tietoa kriisin syystä. Yhteiskunnan halvaannuttaminen voi olla jonkun intresseissä mahdollisuus; osa suunnitelmaa.
Ossi Heino tietää tutkimustyössään painivansa vaikean kysymyksen parissa: miten varaudutaan tapahtumiin, joita ei ole aiemmin tapahtunut?
– Voi olla, että uudessa tilanteessa aiemmat toimintasuunnitelmat vievät harhaan ja osoittautuvat toimimattomiksi. Tällaisessa tilanteessa aiemmin opittu voi kääntyä tilannetta vastaan, Heino summaa.
Tutkijan työ Poliisiammattikorkeakoulun vaikutuspiirissä on opettanut Heinolle paljon siitä, kuinka infrastruktuurissa kaikki liittyy kaikkeen.
– Tästä tarkastelukulmasta on vaikeaa tai mieletöntä erottaa yksittäisiä infroja ”omiksi teknisiksi järjestelmikseen”. Logistiikka, sähkö, vesi… rokotteiden kuljetusketjua myöten ovat kaikki saman asian ilmentymiä. Covid-19 osoitti, että hengityssuojainten valmistuskyvystä tuli kriittistä infraa, Heino sanoo.
Paneutuminen yhteiskunnan kannalta kriittisiin kysymyksiin jättää tutkijaankin jälkensä.
– Skeptisyys tällaisia asioita tarkasteltaessa on väistämättä jonkin verran lisääntynyt. Yleensä oletamme, että häiriöt ja kriisit tapahtuvat niistä samoista syistä, joista aiemminkin. Jos korjaustoimiin lähdetään vanhan olettamuksen pohjalta ja kyse onkin jostakin aivan muusta, käsillä on tuhon kaikki ainekset, hän sanoo.
Kunnilla on merkittävä rooli kriittisessä infrastruktuurissa. Ossi Heino rohkaisee kuntien päättäjiä tarkastelemaan järjestelmiä joka kantilta ja nostamaan myös epämieluisia puolia esille.
– Esimerkiksi luottamus nähdään yhteiskunnassamme tavoiteltavana ja pelkästään hyvänä asiana. Sitä korostetaan ja kutsutaan apuun, kun jokin menee pieleen. Mutta sillä on kääntöpuolensa. Mitä kriittisemmissä kysymyksissä näemme siitä vain toivotun puolen, sitä haavoittuvampia olemme.
Ossi Heino toivoo, että kunnissa otettaisiin nyt riskeihin ja kriiseihin varautuminen tosissaan.
– Että varautumiskysymykset eivät olisi siellä viimeisimpien listalla pakollisina asioina. Jos tällaiset asiat hoidetaan vain pakollisina muodollisuuksina, systeemi on erittäin haavoittuva. Jos ”kaikki riskit on hallussa”, pitäisi jonkun painaa hälytysnappia.
Kuka?
Ossi Heino
– Ikä: 37
– TkT 2016
– Työ: Tutkija
– Harrastukset: Rubikin kuutiot ja lentopallo
– Perhe: Avovaimo ja kolme lasta
– Kirja, jonka viimeksi luin: Kaivurikirja 1-vuotiaan Voitto-poikamme kanssa
– Jatka virkettä: Vesihuolto on… turvaamassa sujuvaa arkea
Juttu Heinon väitöskirjasta 8.6.2016:
Mielenkiintoista maallikollekin ja kansantajuista!
Hyvä Osmo, kaikkien janoisten sankari!