Kulttuuriperinnön hyödyntäminen maaseudun matkailussa on kannattanut ainakin niillä, jotka ovat jo 1990luvulla aloittaneet ja ovat yhä jaloillaan. Näin osoittaa Kari Ilmosen tuore tutkimus Kulttuuriperintö maaseudun matkailuyritysten tuotteissa ja palveluissa, joka kertoo kuinka kymmenessä suomalaisessa maaseudun matkailukohteessa on käytetty kulttuuriperintöä tuotteissa ja palveluissa.
– Yksittäisten tahojen uskomisen ja tahtomisen varassa monet kohteet ovat varsinkin maaseudulla, Ilmonen myöntää.
Kovat poliittiset säästölinjaukset ovat käynnissä ja muistiorganisaatiot sekä museot menettävät voimavarojaan. Työ on kaatumassa yhä enemmän aktiivisten yksityisten tahojen varaan.
Jotta jokin kohde pelastuisi ajan hampailta, yksinäinen puurtaminen ei riitä. Nimenomaan yhteistyö julkisen sektorin, kolmannen sektorin ja yrittäjien välillä on tarpeellista ja se on myös Kari Ilmosen vastaus monen kulttuuriperintökohteen säilymiseen ja elävöittämiseen.
Ylläpitoon tarvitaan myös julkista sektoria, mutta se ei voi olla ainoa.
– Yrittäjien kesken on hyvä toimia yhteistyössä paikallisesti. Tarvitaan myös museoiden ja asianharrastajien tietämystä kohteesta ja historiasta. Muut voisivat ottaa oppia yrittäjistä, sillä kulttuuriperintökohteiden tuotteistaminen pitää kohteet houkuttelevina laajemmille yleisöille, Ilmonen korostaa.
Kuntien määrän vähentäminen johtaa Ilmosen mukaan siihen, että paikallisesti ja kyläkohtaisesti tulee olla yhä aktiivisempia.
Paikalliset tahot ottavat vastuuta.
– On yleisesti kulttuurisia ja historiallisia arvoja, jotka on tärkeää säilyttää, samoin taloudellista toimeliaisuutta. Pelkällä julkisella rahalla on vaikeaa ylläpitää kohteita. Olen puhunut kestävästä matkailusta. Tarvitaan myös erilaisia maaseudun hankerahoituksia esimerkiksi vanhojen rakennusten restaurointiin.
Kari Ilmonen muistuttaa, että kulttuuriperintö voi olla aineellista tai aineetonta, ja yleensä molempia yhtä aikaa.
Historiallinen osaaminen ja asiantuntemus ovat arvossaan, mutta Ilmonen ei kiellä täysin fiktiotakaan.
– Kyllä luovuutta pitää olla mukana. Tarinoilla elävöitetty historia on kuitenkin se, joka matkailijoita kiinnostaa. Tärkeää on itse kulttuuriperinnön säilyttäminen ja kehittäminen, mikä edellyttää myös tarinankerronnan osaamista. Fakta ja fiktio tarvitsevat toisiaan!
Kari Ilmonen toteaa, että satojen kilometrien päästä lähdetään paikan päälle, jos perillä on jotakin konkreettista ja tarpeeksi kiintoisaa.
Ilmonen kertoo, kuinka esimerkiksi suomussalmelainen Raatteen Portti yhdistää matkailutoiminnassaan yrittäjän ja aineistoa kerääviä sotahistorian harrastajia, jotka yhä saattavat vuosittain löytää uutta esineistöä maastosta tai faktoja asiakirjoista esille laitettaviksi.
– Talvisotamuseo kuuluu Kainuun museon alaisuuteen, joten sieltäkin on saatavilla asiantuntemusta.
Materiaalia on paljon nähtävillä ja se voi karttua jatkuvasti laajeten ja rikastuen. Matkailijoita käy vuosittain runsaasti myös ulkomailta.
Kari Ilmonen: Kulttuuriperintö maaseudun matkailuyritysten tuotteissa ja palveluissa.
Verkkojulkaisu: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/49408/978-951-39-6628-7.pdf?sequence=1
Elinkeinona hemmottelu ja hyvinvointi
Yksi tutkija Kari Ilmosen tutkimuskohteista on Frantsilan Hyvän Olon Keskus Hämeenkyrössä.
Se tarjoaa työssä jaksajille muun muassa hartia ja niskahoitoja, yrttiluentoja, majoitusta sekä turve ja yrttisaunahoitoja.
Tunnetuin Frantsilan nimen alla toimivasta kolmesta yrityksestä lienee kolmostien varrella kirkonkylässä sijaitseva ravintola ja teehuone Frantsilan kehäkukka. Se on Frantsilamaailman näyteikkuna.
– Frantsilan tehdas sijaitsee Kyröskoskella. Tuotteita myydään noin tuhannessa pisteessä, muun muassa tavarataloissa, apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa. Suomen lisäksi myymme kymmenessä muussa maassa, eniten Japanissa, Aija Lento Hyvän Olon Keskuksesta kertoo.
Japanissa Tokiossa ja Kiotossa on yrttipuodit ja hoitolat. Moni asiakas on matkustanut sieltä Suomeen asti katsomaan, mistä yrtit tulevat.
Aija Lento on työskennellyt vuokrayrittäjänä vuodesta 2001 ja sitä ennen palkansaajana Frantsilassa. Yrityksen juuret ulottuvat 1980luvulle ja Virpi RaipalaCormierin yli 300vuotiaaseen sukutilaan.
Lento sanoo, että yrityksen pitävät hengissä hyvä palvelu ja ajan hengen mukaiset sopuhintaiset tuotteet.
– Ajan hengestä kertoo paljon se, että nyt kysytään rentoutusta ja hemmottelua. Ihmiset ovat edelleen kiinnostuneita, perintöä on jaettava eteenpäin. Yrttitieto menee perintönä, jota on saatu mummolta, mutta haalittu itsekin, kun on kiinnostanut.
Tutkimuksen kohteet:
- Uudessakaarlepyyssä, Luodossa, Hämeenkyrössä, Kauhavalla, Kouvolan Elimäellä, Toivakassa, Raaseporin Fiskarsissa, Alajärvellä ja Suomussalmella.
- Pitkäaikaisimmat yrittäjät ovat aloittaneet toimintansa jo 1990-luvulla, jotkut vasta viime vuosina.
- Yrittäjien mukaan heidän yrityksensä tulevat nykyisin taloudellisesti toimeen hyvin, joskin tuoreimmat yritykset ovat luonnollisesti eräänlaisessa katsantovaiheessa.
- Suurin osa yrityksistä työllistää yrittäjän lisäksi muita työntekijöitä.
- Yritykset ovat alle kymmenen työntekijän mikroyrityksiä, joskin kausiluontoisesti tai tilapäisesti saatetaan palkata väkeä enemmänkin.
- Paikoin työllistetään asiantuntijoita myös ulkomailta, esimerkkinä Frantsilan Hyvän Olon Keskus.
- Asiakkaita yrityksissä käy vuosittain tuhannesta pariin kymmeneen tuhanteen ja toiminta on yleensä sesonkipainotteista, mikä on kulttuurimatkailulle tyypillistä.
- Tutkimuskohteina olevilla yrityksillä tehtäviin kuuluu palauttaa, vaalia, uudistaa, käyttää ja hyödyntää aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä.
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
> 30-vuotias Kokkolan yliopistokeskus Chydenius on nykyisin noin sata työntekijää työllistävä monitieteinen yksikkö, jonka taustalla ovat Jyväskylän, Oulun ja Vaasan yliopistot.
> Keskuksen rahoitus perustuu suurelta osin ulkopuoliseen hankerahoitukseen EU:ta myöten. Myös KeskiPohjanmaan alueellinen tuki on tärkeä.
> Koulutusalat ovat kasvatustiede, tietotekniikka, sosiaalitieteet, liiketaloustieteet ja kemia.
Kommentit