Toisin kuin puolalaiset kesäasukkaat, suomalaiset suosivat paikallisia yrittäjiä ja ovat näkyviä – vaikkakaan eivät ratkaisevan merkittäviä – kuluttajia kakkoskunnissaankin.
Tutkimuksessa Adam Czarnecki keskittyi mökkiläisiin ja paikallisiin tuotteiden ja palvelujen myyjinä.
Haastatteluaikana kesällä hän analysoi tutkimustietoa mökkikuntien paikallisasukkaista: minkä tyyppisiä tuotteita ja palveluja he myyvät ja mitä he ajattelevat kakkoskodeista tai mitä mieltä he ovat kuntansa kehityksestä.
– Samalla yritän luoda talousmallia, joka auttaisi yleistämään tuloksia koko väestöön kahdessakymmenessä tutkitussa kunnassa näiden hyötymisestä mökkiläisistä.
Kunnat ovat Hartola, Hirvensalmi, Kemiönsaari, Kivijärvi, Kuhmoinen, Kustavi, Luhanka, Mäntyharju, Padasjoki, Pelkosenniemi, Pertunmaa, Posio, Puumala, Pälkäne, Savitaipale, Siikainen, Sulkava, Sysmä, Taipalsaari ja Taivassalo.
Kunnat ja mökkiläiset ovat erilaisia, tuotteiden ja palvelujen saatavuus vaihtelee, samoin etäisyydet kotien ja mökkien välillä.
Adam Czarnecki on valmistunut Puolassa varsovalaisesta yliopistosta maa- ja metsätieteiden alalta tohtoriksi ja tutkinut maaseutua – ja nimenomaan vapaa-ajan asumista koko uransa ajan. Hänellä on vertailukelpoista aineistoa Puolasta.
Kaikkiaan kolmivuotinen työskentely Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa lähestyy loppuaan, sillä tutkimuksen on määrä valmistua syksyksi.
Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS tuki hanketta 10 000 eurolla. Adam Czarneckin kollegana työskentelee yhteiskuntatieteiden tohtori Maarit Sireni Karjalan tutkimuslaitoksesta.
Taloudellisesti näkyvää, muttei ratkaisevaa
Itä-Suomen yliopistossa tehtävässä tutkimuksessa on jo alettu saada selville, kuinka taloudellisesti merkittäviä kesäasukkaat ovat kaupan ja maatalouden yrittäjille.
– Voin jo sanoa, että verrattuna muihin maihin, kuten Puolaan, suomalaiset kakkoskodin omistajat ovat vahvasti sitoutuneet paikalliseen, maataloudelliseen ja kunnalliseen talouteen. He ostavat erittäin usein tuotteita ja palveluja paikallisilta viljelijöiltä, kaupoista ja muista yrityksistä. Vastanneista jopa 89 prosenttia hankkii tavaroistaan ja 80 prosenttia palveluistaan paikallisilta.
Nämä ovat korkeita osuuksia ja niitä voi pitää merkittävinä paikalliselle taloudelle – paitsi maatalousyrittäjille myös maaseudun muille elinkeinonharjoittajille.
Vuosina 2012–2013 tutkitut 466 henkilöä kuluttivat lähes 1,5 miljoonaa euroa, joten yhden henkilön keskivertokulutus oli melkein 3 300 euroa.
Kun tätä verrataan paikallisten tuloihin, kakkoskotien omistajien merkitys paikallisten tuloihin on näkyvä, muttei ratkaiseva – noin 12 prosenttia.
Osuus vaihtelee kuntakohtaisesti esimerkiksi Kivijärven 7 prosentista Kemiönsaaren 20 prosenttiin.
Adam Czarnecki pyytää ottamaan huomioon, että nämä ovat vasta perustavia arvioita prosenteista ja että hän odottaa vielä tarkempaa talousanalyysia.
Koko kunnan etu tähtäimessä
Paikallisista asukkaista noin puolet pitää vapaa-ajan asukkaiden tuotteiden ja palvelujen kysynnässä hyvin tärkeänä tai tärkeimpänä koko kunnan taloudellista hyötymistä verotulojen ja paikallisten maksujen ansiosta.
– Tämä on mielestäni kiinnostavaa, sillä yleensä ihmiset tarkastelevat asioita omalta kannaltaan eikä yhteisöllisestä näkökulmasta, Adam Czarnecki sanoo.
Taloudelliset mahdollisuudet ja sosiaaliset kontaktit nähtiin tärkeiksi.
– Tuplamäärä paikallisista ilmoitti myyvänsä tuotteita ja palveluja mökkiläisille. Luultavasti joillekin heistä nämä tulot eivät ole taloudellisesti merkittäviä, koska vain 16 prosenttia pitää niitä vaikutukseltaan tärkeinä ja positiivisina.
Eniten vapaa-ajan asukkaista hyötyy vähittäiskauppa, sitten palvelut kuten ravintolat, tienpito, rakentamis- ja korjauspalvelut ja virkistyspalvelut.
Käytetyn rahan perusteella päähyötyjiä ovat palvelut yleensä, koska ne ovat tuotteita kalliimpia ja niistä eniten rakentaminen ja korjaus.
Rahatta kesäasukas käyttää terveydenhuoltoa tai kirjastoa, osin myös kulttuuritapahtumia.
Kesäasukas suosii ravintoloita, kahviloita, virkistyspalveluja, takseja ja niin edelleen.
Puita kaadatetaan, rakennuksia korjautetaan, lunta aurautetaan, käydään kampaamoissa. Tämä kaikki tekee hyvää paikalliselle taloudelle.
Reilusti yli puolet arvioi ostaneensa suoraan viljelijöiltä tai tuottajilta vuoden aikana näiden omia tuotteita tai palveluja.
Adam Czarneckin mielestä osuudet ovat hyvin korkeita, joten ilmeisesti voidaan sanoa suomalaisen vapaa-ajan asujan arvostavan paikallisia tuotteita ja ruokaa.
Tarjonnan ja kysynnän kohtaamisen esteenä on muun muassa se, että kolmannes mökkiasukkaista tuo tarvitsemansa vakituiselta kotipaikkakunnaltaan – ja se, ettei paikallisia kauppoja ole tai ne ovat liian kaukana.
Myös oleskelun lyhyys vaikuttaa. Samoin tarjottavien tuotteiden tai palvelujen kalleus tai huono valikoima.
Kun kysyttiin, miksei ruokaa osteta suoraan yksityisiltä henkilöiltä, ”itse tekeminen” oli 40 prosentin vastaus. ”Ei tarvetta”, vastasi 24 prosenttia. ”Ostetaan kaupasta tai muista yrityksistä”, kymmenesosa vastasi.
Mitä lähempänä kotia mökki sijaitsee, sitä herkemmin tulot vuotavat mökkikunnan ulkopuolelle.
Muita vaikuttavia seikkoja olivat oleskelujen määrä ja pituus, sosiaaliset suhteet paikallisten kanssa, talouksien tulotaso, toiminnan määrä mökillä ja paikallinen palvelutaso. Mökkinsä perineet ja ne, joilla on sukua mökkikunnassa, käyttävät siellä myös enemmän rahaa.
Mitä mökillä tai kakkoskodissa sitten tehdään? Suosituin puuhastelu on saunominen. Peräti 88 prosenttia katsoo saunomisen suosituimmaksi toiminnaksi. Kärjessä ovat myös marjojen ja sienten keruu sekä grillaaminen. Uiminen päihittää kävelyn.
Kommentit