Miten valistuneessa arvauksessa kaavoitus ja kunnallinen itsehallinto kehittyvät lähiaikoina?
– Minä kyllä uskon, että asemakaavat ja yleiskaavat säilyvät kunnissa ja maakuntakaavat maakunnallisella tasolla. Voi kuitenkin olla, että maakuntakaavojen alistusvelvollisuudesta luovutaan. Alistusmenettelyä on moitittu hitaudesta, mutta ei se taida tuomioistuinkäsittely olla sen nopeampi – monista maakuntakaavoista valitetaan – voi olla pikemminkin päinvastoin. Tätä sietäisi pohtia. Kaavoitusjärjestelmään tuskin on odotettavissa suuria muutoksia, vaikka sen hierarkkisuutta aika ajoin onkin moitittu.
Kunnat kilpailevat Eija Mäkisen mukaan edelleen keskenään isoista hankkeista, mikä voi osaltaan johtaa turhiin kaavaprosesseihin ja liikakapasiteettiin.
– Toisaalla voi olla niukkuuttakin, mikä taas osaltaan voi johtua siitä, ettei kaikkia maapoliittisia keinoja haluta käyttää. Tämä tuskin muuttuu.
– Kuntien itsehallinto ja sen perustuslaillinen suoja toki säilyy, kun sote menee maakuntatasolle. Kun tehtävät vähenevät, itsehallinto muuttaa muotoaan ja painopiste on muissa tärkeissä asioissa ja niissäkin tilanne vaihtelee kunnittain. Itsehallinnon uhkana on lähinnä valtion rahoituksen hiipuminen, mikä lienee tosiasia.
Tuleeko kaavoituksesta kuntien ”isointa rahaa”? Mikä on jatkossa kaavoituksen asema ja miten se muuttuu, jos palveluasetelma menee uusiksi?
– Ei kaavoitus voi olla rahasampo, vaikka tulevaisuudessa kaikki mahdolliset rahakanavat kaivetaankin esille. Juho Kalliokosken erinomaisessa tutkimuksessa osoitetaan hyvin, miten epäjohdonmukainen nykyinen maankäyttösopimuksia koskeva sääntelymalli on ja kuinka huonosti se vastaa yhdenvertaisuuden vaatimuksiin. Kalliokoski ehdottaa varsin perustellusti kehittämiskorvausmaksua maksupolitiikan lähtökohdaksi ja sopimusmaksua poikkeukselliseksi menettelyksi.
Kokonaan toinen asia on, jos lakia muutettaisiin niin, että veronluonteinen arvonnousun leikkaamiseen sidottu kaavoitusarvomaksu olisi selkeästi sallittu.
– Kun käytännössä sopimusmaksut on usein sidottu rakennusoikeuteen, käytännön lainmukaisuus on nyt monissa tilanteissa kyseenalainen. Kaivattaisiin selkeitä pelisääntöjä eli hyvään vaikutusten arviointiin perustuvaa lain muutosta, Eija Mäkinen sanoo.
Miten meneillään olevissa runsaissa muutoksissa kaavoituksen asema ylipäätään elää tai liikkuu?
– Kaavoituksella luodaan hyvää tai huonoa ympäristöä ja vaikutetaan taloudellisiin arvoihin. Maankäyttöön liittyvät odotukset ovat ristiriitaisia, eri intressitahoilla on erilaisia odotuksia. Kaavoitus on siksi korruptioherkkää aluetta, minkä vuoksi se vaatii aina jonkinasteista silmälläpitoa ja avoimuutta. Nyt on kuitenkin trendinä puhua kuntien vapaudesta ja luottamuksesta. Hyvä näin, mutta hyvää hallintoa ja oikeusvaltion keskeisiä periaatteita ei pidä heittää roskakoriin.
Mäkinen katsoo, että vaikka valitukset voivat estää hankkeita ja ainakin viivästyttävät niitä, valitusoikeudet tarvitaan asukkaiden osallistumisoikeuksien perälaudaksi ja kaavojen laillisten rajojen määrittämiseksi.
– Tuomioistuin kun määrittää sen, milloin on menetelty lainvastaisesti tai milloin kaava on niin huono, että se on lainvastainen. Hyvä kaavoitushallinto edellyttää asiantuntevia resursseja: kunnissa, maakuntaliitoissa ja tuomioistuimissa. Vähän huolissaan voi kyllä olla siitä, miten tämä perustuslaillinen velvoite jatkossa toteutuu.
Kauanko olet ollut julkisoikeuden professorina Vaasassa?
– Olen ollut julkisoikeuden professorina Vaasan yliopistossa vuodesta 2006, jossa Vaasan yliopiston filosofinen tiedekunta, erityisesti Vaasan hallintotieteet, on tarjonnut minulle inspiroivan monitieteisen tutkimusympäristön.
Mäkisen väitöskirja koski maankäyttösopimuksia ja hyvää hallintoa.
– Viime aikoina olen keskittynyt erityisesti kunnallisoikeuteen ja tällä hetkellä tutkin pohjoismaista kunnallisoikeutta.
Eija Mäkinen kuuluu myös Kunnallisalan kehittämissäätiön tieteelliseen neuvottelukuntaan.
– Kunnallisalan kehittämissäätiön tieteellinen neuvottelukunta on tarjonnut erinomaisen näköalapaikan kunnallisalan moninaiseen tutkimukseen ja on tarjonnut hyviä kontakteja ja kiinnostavia ajatuksia herättäviä keskusteluja kunnista, niiden tulevaisuudesta ja erityisesti kuntatutkimuksesta ja sen edistämisestä. Kuntatutkimus saa uusia ulottuvuuksia ja ennen kaikkea näkökulmia, kun keskustelussa on mukana eri yliopistoissa toimivat eri tieteenalojen edustajat, Eija Mäkinen kertoo.
Kommentit