/ 10.09.2018

Pahan päivän varalle on paljon tehtävissä – Kunta on turvallisuuden keskiössä

Turun ammattikorkeakoulussa haarukoitiin kriittisiä menestystekijöitä, joilla kansalaisille taataan tasa-arvoiset pelastuspalvelut.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

– Kunta on aivan keskeinen turvallisuustoimija, tutkija Hannu Rantanen puristaa tuoreen raportin ytimen.

Maalaisjärjellä ajatus kuulostaa kovin yksinkertaiselta.

– Toki näin on aina ollut. Ehkä ajat vain ovat olleet niin helpot, ettei valmistautumiseen ole tarvinnut erityisesti satsata.

Nyt Rantanen herättelee kuntaväkeä. Kokeneen asiantuntijan mielestä kriiseihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin täytyisi varautua nykyistä paremmin. Onnettomuuksien, tulipalojen ja vastaavien lisäksi ilmassa leijuu uudenlaisia uhkakuvia. Monia asioita on syytä suunnitella, toteuttaa ja harjoitella ennen kuin ikävä tilanne on oikeasti päällä.

– Ennakoivaa työtä pystytään tekemään valtavasti, jos niin halutaan.

Uhka ylittää rajat

Kun paikkakunnalla sattuu suuronnettomuus, vakava väkivaltatilanne tai muu yhteisökriisi, pelastusviranomaiset vastaavat akuuteimmasta. Paloautojen ja ambulanssien poistuttua paikalta jää kosolti tekemistä, ja se tekeminen kuuluu kunnalle. Joskus jälkihoito kestää vuosia.

KAKSin rahoittama, Turun AMKin turvallisuusjohtamisen tutkimusryhmän toteuttama KUPE-hanke selvitti pelastus- ja turvallisuuspalvelujen nykytilaa ja suuntasi katsetta tulevaan.

Päättäjien on tiedettävä, mitä kaikkea palvelujen saatavuudessa ja kohdistamisessa on otettava huomioon.

Osana sote- ja maakuntauudistusta valmistellaan parhaillaan pelastustoimen uudistamista. Maakuntahallinnon suunnitteluun on käytetty rutkasti paukkuja, ja Hannu Rantasen mielestä parhaita resursseja tarvittaisiin miettimään myös pelastustoimintaa.

Koko turvallisuusympäristö on murroksessa.

– Myrskyt puhaltavat rajan yli, mutta sieltä voi tulla muutakin. Vääjäämättä ulkopuoleltamme ilmaantuu ilmastonmuutoksen kaltaisia haasteita. Maailmanpolitiikalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, ja Suomikin muuttuu. Siksi turvallisuuspuoli kannattaa pitää kunnossa.

Kouluampuminen, juomaveden saastuminen, terroriteko – monenlaista yllätystä on jo koettu, ja jokainen ilmiö aikanaan ensimmäistä kertaa Suomessa.

Hannu Rantanen povaa, että erilaisia ensikertoja on vielä edessä.

Yhteiskunnan polarisoituminen ja turvallisuustoimijoiden epäyhtenäinen jakautuminen, lisääntyvät äärisäät ja globaalit ilmiöt, kuten terrorismi, ovat nousseet merkittäviksi uhkakuvaksi.

KUPE-hankkeen tutkijat kuulivat isoa asiantuntijajoukkoa, kuntatoimijoita eri puolilta maata, viranomaisia, edustajia pelastustoimesta, sisäministeriöstä, elinkeinoelämästä.

Haastatteluista nousee viisi teemaa: varautuminen, digitalisaatio, päätöksenteko ja johtamisprosessit, viestintä ja riskiprofiilin muutosten huomioon ottaminen.

Muutakin kuin mustaa valkoisella

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa mainittiin jo vuonna 2003, että maahanmuuttoa varten tulee tehdä sopimukset ja suunnitelmat maahanmuuttokeskuksista.

– Valitettavasti se jäi hurskaaksi toiveeksi, jota ei koskaan pantu täytäntöön, ja vuoden 2015 maahanmuuttokriisi jouduttiin sitten vetämään adhocina. Turvallisuuskysymyksiin on hiljakseen alettu havahtua, mutta pelkkä kirjaaminen ei riitä. Asioita täytyy myös toteuttaa, ja se vaatii suunnittelua ja resursseja, Hannu Rantanen sanoo.

Arki voi muuttua hyvin nopeasti, kuten turvapaikanhakijoiden virta osoitti.

Hybridiuhka saattaa iskeä milloin tahansa mistä tahansa minne tahansa. Moni kunnallinen vesilaitos on tiensä päässä, eikä enää mukaudu nykypäivän vaatimuksiin, joten sielläkin kytee yhdenlainen aikapommi.

Jos sinisilmäisesti luottaa, ettei meille tai meillä tapahdu mitään, voi tulla yllätetyksi housut kintuissa.

– Ikävää jos näin käy sellaisissa paikoissa, joissa ei tarvitsisi. Jos juomavesi saastuu ja sairastuttaa suuren joukon ihmisiä tai jos maahanmuutto on hallitsematonta, vaikutusten ei tarvitse olla. Erityyppisiä kriisejä varten pitää olla selviytymismekanismit valmiina, sanoo Rantanen.

Hädän hetkellä peruskysymykset ovat yleensä samoja. Mitä tilanteessa vaaditaan, millaiset resurssit tarvitaan, missä järjestyksessä ruvetaan tekemään, mitä priorisoidaan?

Tämäntyyppisessä varautumisessa on paljon puutteita, ja Rantanen tietää kyllä syynkin.

– Perinteisesti meillä viranomaisrooli on korostunut. Suomessa viranomaiset toimivat upeasti, mutta siihen on tullut vähän sellainen lisä ”me hoidamme tämän” sen sijaan että asioita ajateltaisiin yhteisöllisesti yhteisinä. Kunnissa taas on pyöritetty normaalia hallintoa, ja ajateltu että viranomaiset hoitavat.

Niin kunta kuin viranomaiset saisivat päivittää ajattelutapansa. Molempien pitää tunnistaa sekä oma roolinsa että toisen rooli, ja tiedon on alusta asti kuljettava molempiin suuntiin.

Venyttelyä organisaatiolle

Hannu Rantanen myöntää, että KUPE-projektin myötä hänelle itselleenkin kirkastui, kuinka merkittävä toimija kunta on.

– Koska toimintamalli on rakentunut hoitamaan jokapäiväisiä hallinnollisia rutiineja, siksi täytyy miettiä, miten hallinto-organisaatio kääntyy kriisiä sujuvasti hoitavaksi organisaatioksi.

Jos keskeisillä toimijoilla on käytössä vain henkilökohtaiset sähköpostit ja puhelimet, ne tukkeutuvat nopeasti.

– Pitää olla jokin vaihtoehtoinen tapa, kaikki asiat eivät saa olla samassa tukossa. Etukäteen täytyy suunnitella, miten toimimme poikkeustilanteessa ja millaisia rakenteita silloin tarvitsemme.

Rantanen peräänkuuluttaa esimerkiksi Kuntaliitolta nykyistä näkyvämpää roolia.

– Se voisi voimakkaammin ottaa turvallisuuden ja varautumisen agendallensa.

Suomen lainsäädäntö on varautumisen osalta erittäin niukka, eikä asioita koordinoida yhtenäisesti.

– Kansalaisten ei tarvitse varautua yhtään mihinkään. Kuntalaki sanoo, että kunta hoitaa kaikissa tilanteissa asiansa, mutta minusta säädökset saisivat olla hiukan tarkemmat ja jäsennellymmät.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) on lanseerannut kansalaisille 72 tunnin kotivarakonseptin.

– Malli on hyvä, mutta voi olla, että suositusta noudattavat vain aktiiviset ihmiset. Kenenkään ei tarvitse.

Muun muassa Punainen Risti ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu ovat usein tukijoukkoina kriiseissä. Viisas kunta ymmärtää, miten tärkeitä ne ovat, ja mainitsee keskeiset järjestöt myös valmiussuunnitelmassa, mutta velvoitetta siihen ei ole.

Monenlaista varautumista

Varautumissuunnitelmissa on Hannu Rantasen mukaan isoja eroja, ja ne voivat pitää sisällään melkein mitä vaan. Jossain on tehty hyvää, pitkäjänteistä työtä, jossain ei juuri mitään.

– Yksittäinen valmiuskoulutukseen osallistuva kunnan työntekijä saa kyllä itselleen eväitä pohtia näitä kysymyksiä, mutta vielä on matkaa siihen, että koulutus olisi systemaattista ja organisatorista, ja että sen tiedon pohjalta kunnissa rakentuisi jotakin.

Kärjistäen voi siis sanoa, että jos kriisi on tullakseen, sen soisi osuvan sellaiselle seudulle, missä on valmistauduttu selviytymään.

Lakiehdotuksissa sote- ja maakuntauudistuksesta ei alun perin sanottu paljoakaan varautumisesta. Vasta lausuntokierroksen jälkeen tekstiin tuli korjauksia, muun muassa siitä, että maakunta voi asettaa palveluntuottajille ehtoja, jotka koskevat poikkeusoloja ja häiriötilanteita.

Rantanen on realisti, vaikka kuulostaakin vähän pahanilmanlinnulta. Länsimainen yhteiskunta on riippuvainen tietotekniikasta ja sen toimivuudesta, sähköstä ja energiasta sekä viestintävälineistä – ja kaikki linkittyvät toisiinsa.

– Uskon, että niihin kohdistuvat erityyppiset, pitkäkestoiset häiriöt lisääntyvät, ja pelkään, ettei todella pahoja ongelmia ole vielä edes nähty. Kunnissa on syytä miettiä, mitä tarkoittaa, jos sähkö- ja digijärjestelmät ovat jostakin kohtaa poikki viikkotolkulla.

Vastuu karkaa ketjusta

Juuri pitkien häiriötilanteiden ennakoimisessa kaivataan nyt terästäytymistä.

– Harjoituksissa pitää käydä läpi tapauksen koko elinkaari, ei vain ensivaiheen toimenpiteitä. Kaikki se, mitä kriisi kunnallemme tarkoittaa ja millainen meidän valmiutemme on. Suunnitelmia täytyy päivittää, ja kun väki vaihtuu, myös uusien työntekijöiden on pysyttävä ajan tasalla, Hannu Rantanen korostaa.

Kun palveluketjut pitenevät, saattaa jäädä epäselväksi, kuka vastaa mistäkin.

– Kun jotakin ulkoistetaan, varautuminen tipahtaa helposti sopimuksista pois. Asia pitäisi kuitenkin kirjata heti alussa eli että se, joka vastaa ulkoistetusta toiminnasta, vastaa myös häiriötilanteessa.

KUPE-hankkeen aikana ilmeni, että Suomessa on edelleen vanhaa talkoohenkeä.

– Ilmiö näkyy jopa maakuntauudistuksen valmistelussa. Luotetaan, että kyllähän meillä huolta pidetään, eikä ketään jätetä yksin. Mutta mitä enemmän on kaupallisia toimijoita, vaatimuksia ja systeemeitä, ei siellä enää talkoohenkeä ole. Silloin katsotaan, mitä sopimuksessa lukee, mitä maksaa ja kuka maksaa, Rantanen toteaa.

Käytännön kokemusta on Pohjanmaalta, kun jäätävät sateet kevättalvella tekivät tiet harvinaisen liukkaiksi. Syntynyttä kolarisumaa käytiin läpi, ja selvisi, että ELY-keskus oli kilpailuttanut urakat, mutta niin tiukalle, ettei missään ollut rahaa hommata lisää soraa. Minimi oli kuitenkin tehty, kuten oli sovittu.

– Surkuhupaisaa, kun tosipaikan tullen ei ole varaa hoitaa ongelmaa.

Puuhastelua sektoreittain?

Kansalaisten tiedot, taidot ja turvallisuutta vahvistava asenne muodostavat yhteiskunnan kriisinsietokyvyn kivijalan. Kolmas sektori eli esimerkiksi järjestöt ovat perinteisesti olleet monessa mukana, mutta rinnalle on noussut spontaani yhteistoiminnan muoto. Siitä käytetään nimitystä neljäs sektori.

Nykyihminen haluaa sitoutua lyhytkestoisesti. Hän on valmis tehtäviin, joita leimaa vapaamuotoisuus ja projektiluontoisuus.

– Tämä on selvästi uusi asia, josta sekä viranomaisten että kuntien kannattaisi olla hereillä. Miettiä, miten näitä ryhmiä voidaan tukea ja hyödyntää yhteiseksi hyväksi, Hannu Rantanen sanoo

KUPE-hankkeen tutkijat huomasivat kuntien pitävän aika laiskasti yhteyttä järjestöihin, ja niiden roolista on niukasti mustaa valkoisella.

– Vuosittain voidaan antaa pieni taloudellinen avustus, mutta yllättävän harvoin nähdään, että tämä on sellaista toimintaa, jota meidän täytyy erityisesti tukea ja joka pitäisi jotenkin integroida omiin systeemeihin.

Kyse on osittain asenteista. Viranomaispuolella vapaaehtoisten tekemisiä saatetaan pitää puuhasteluna, koska näillä ei ole virkavastuuta.

Rantasen mielestä kannattaisi paremmin tunnistaa ja tuntea, miten ja millaisin edellytyksin erilaiset kansalaisryhmät toimivat, ja miten heitä pystyy oikealla tavalla hyödyntämään yhteiseksi hyväksi. Vapaaehtoiset voivat usein hoitaa lähiavun ja sen tyyppisen.

Luonnon arvaamattomuus on yksi selkeä riskitekijä, ja ilmastonmuutoksella on suoria ja epäsuoria vaikutuksia suomalaisten turvallisuuteen. Lämpötilat nousevat, sademäärät kasvavat, lumipeiteaika lyhenee ja routaa on aiempaa vähemmän. Itämeren pinta nousee ja jääpeite kutistuu.

Ilmatieteen laitoksen mukaan tuulet kovenevat merialueilla ja rannikoilla, ehkä sisämaassakin. Vuoden 1990 jälkeen niin sanotut katastrofiset myrskyt ovat jo voimistuneet tilastollisesti merkittävästi.

Myrskyistä on aiheutunut pitkiä sähkökatkoja muun muassa Kainuussa.

– Siksi keskeiset toimijat osaavat aika hyvin varautua, ja ne ovat harjoitelleetkin yhdessä, Hannu  Rantanen kiittelee.

Kaupungissa myrsky ei kaapeloinnin ansiosta katkaise sähköjä kuten haja-asutusalueella. Kääntöpuolena on sitten se, etteivät taajamien asukkaat välttämättä ole mitenkään varautuneet mahdolliseen sähköttömyyteen.

– Kaupunki on erittäin haavoittuva, jos tulee pitkä sähkökatko. Jos se sattuu kylmänä vuodenaikana, ongelmia ilmenee nopeasti, kun kaukolämpö katkeaa.

Hannu Rantanen on pohtinut, arastellaanko Suomessa liikaa hätätilan julistamisen kaltaista toimenpidettä.

– Toivon, että olisi sellainen systeemi, jossa kaikki tietävät, kuka tilannetta johtaa. Kun toimijoita keskellä kriisiä on paljon, vastuut eivät ole yksiselitteisiä. Luotetaan, että meillä on aina toimivaltainen viranomainen, joka johtaa. Pelastustoimi johtaa vain kiireellisissä tilanteissa, mutta kun kyse on laajasta häiriöstä, kuka silloin? Mikä on kunnan rooli, missä kohtaa se ottaa vastuuta ja mistä? Lisäksi mukana saattaa olla monta kuntaa.

Hannu Rantanen muistuttaa, että jos valmius on kunnossa, yhteisö selviää monenlaisista kriiseistä.

#kunnat #polemiikki #turvallisuus

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.