Tutkija toivoo tulosten aikanaan antavan työkaluja koulujen sisäisiin käytäntöihin sekä tarjoavan kuntapäättäjille tietoa, mitä kaikkea oikeudelliselta puolelta pitää ottaa huomioon, kun ratkaistaan esimerkiksi koulutuksen resursseja ja koko sivistystoimen linjoja.
Opettajalla ei oikeudellista koulutusta
Perusopetuslakia on 2000-luvulla kahdesti täydennetty. Muun muassa kouluampumisten ja muiden vakavien tilanteiden takia opetushenkilöstön toimivaltuuksia on lisätty.
Opettaja on kasvatuksen asiantuntija, jolla ei ole oikeudellista koulutusta. Viranhaltijana hän on kuitenkin paljon vartijana. Ongelmatilanteessa täytyy usein reagoida nopeasti, tehdä isoja periaatteellisia päätöksiä, jotka kytkeytyvät alaikäisen perus- ja ihmisoikeuksiin.
– Julkisoikeuden kandityötä tehdessäni kuulin omilta opettajakavereiltani kommentteja, kuinka enää ei uskalla laittaa kättä oppilaan olkapäälle, jottei saa häirintäsyytettä. Moni oli myös kokenut, ettei opettajakoulutuksessa saa paljon eväitä näihin kysymyksiin. Siksi tuntui helpoimmalta pyrkiä välttämään kaikkea sellaista, mistä voisi tulla valitusta, Virve Valtonen selittää mielenkiintonsa heräämisen taustaa.
Vanhemmat ja oppilaat ovat aiempaa tietoisempia omista oikeuksistaan.
– Hyvä näin, mutta silloin myös opettajalla täytyisi olla suuri itsevarmuus, miten ojentamistilanteessa saa toimia, miten ei. Ei voi olla niin, että hän valitusten pelossa karttaa tekemästä mitään.
Tutkimuksesta työkaluja
Kun opettajan tosipaikan tullen täytyy puntaroida, poistaako opetusta häiriköivän luokasta vai ei, tarkistaako nuoren repun jonka epäilee sisältävän jotakin turvallisuutta uhkaavaa, ottaako oppilaalta pois kielletyn esineen tai aineen, kenties voimakeinoja käyttämällä, ratkaisu syntyy monien tekijöiden summana.
Harkintaan voivat vaikuttaa lakien ja normien lisäksi esimerkiksi talon tavat, ilmapiiri ja toimintakulttuuri, oma ajattelumalli, viralliset ja epäviralliset säännöt. Jopa luokkahuoneen sijainnilla saattaa olla merkitystä, ja vääjäämättä omat tunteetkin ovat pelissä.
Kurinpitokysymyksiä käsitelleessä pro gradussaan.
Virve Valtonen nosti esiin paikalliset linjaukset, kuten kunnan opetussuunnitelman ja koulukohtaisen suunnitelman.
Jos työn- ja vastuunjako on selvä, periaatteista sovittu yhdessä ja kaikki pitävät niistä kiinni, äkilliset uhka-, vaara-, kriisi- ja ojentamistilanteetkin on helpompi hoitaa. Eri suunnitelmien ja järjestyssääntöjen on oltava linjassa keskenään. Oppilaiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan sekä työrauhan tehokkaan toteutumisen vuoksi jokaisen henkilökuntaan kuuluvan tulee puuttua rikkeisiin samalla tavoin.
Kuinka hyvin ihanne paikallistasolla toteutuu, ovatko koulut laatineet itselleen selvät suunnitelmat?
Tutkija Valtonen miettii tovin ennen kuin vastaa, koska tieteellistä näyttöä ei vielä ole.
– Mutu-tuntumalla sanon, että vaihtelee varmaan paljon, mutta yleisesti tässä kohtaa ollaan vasta tien alussa. Parin vuoden päästä tiedän enemmän, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten asia on käytännössä hoidettu. Ilman muuta yksi kurinpitotoimiin vaikuttava tekijä on se, millainen keskusteluyhteys opettajilla ja henkilökunnalla on.
Koko koulu murroksessa
Kiusaamista, oppituntien vakavaa häirintää, nuorten keskinäistä väkivaltaa, opettajaan kohdistuvaa uhkailua.
Koulupäivään mahtuu monenlaisia jännitteitä ja häiriöitä, jotka haittaavat oppimista, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Kurinpitäjältä vaaditaan sekä tietoa että taitoja.
Oppimisympäristö on muuttunut siinä missä yhteiskuntakin. Se mitä luokassa tapahtuu, ei välttämättä enää jää neljän seinän sisällä, vaan saattaa reaaliajassa levitä ympäri maailmaa facebookin, twitterin, youtuben tai periscopen välityksellä.
Usein koulumaailman ylilyönnit, ristiriidat tai ongelmatilanteet kiinnostavat myös mediaa, kurinpitotoimista syntyy herkästi kohuja.
– Ylipäätään koulu on murroksessa, tuntuu että se on jatkuvasti tapetilla jostakin näkökulmasta. Aikaisemmin puhuttiin viranhaltijakunnasta, joka siinä vaiheessa kun luokan ovi meni kiinni, sai aika itsenäisesti toteuttaa opetustaan. Nyt sen sijaan halutaan aivan eri tavalla puuttua kaikkeen. Opettajilla on aikamoiset paineet, uudistusvaatimuksia tulee joka suunnasta, Virve Valtonen pohtii.
Kännykkä tunnilla – jaa vai ei?
Käytännön kurinpidossa lain tulkinta ja soveltaminen saattaa aiheuttaa päänvaivaa silloinkin, kun kyse ei ole näennäisesti suuresta uhkatilanteesta.
Ajatellaanpa vaikka kännykkää, joka nykyisin kulkee lähes joka oppilaalla mukana. Yhtäältä kouluilla on myös kasvava paine käyttää tietotekniikkaa ja uusia välineitä, kuten puhelimia, opetuksessa.
Matkapuhelimellaan nuori pystyy jopa oppitunnilla tekemään periaatteessa vaikka mitä, hoitelemaan asioitaan, hankkimaan ja välittämään tietoa, valokuvaamaan, videoimaan. Mikä on opetusta häiritsevän esineen käyttöä ja missä kulkee raja?
Tunnin alussa puhelimia ei voi ottaa oppilailta haltuun varmuuden vuoksi, siis sillä perusteella että nuori saattaa laitteiden käytöllä aiheuttaa häiriöitä.
– Järjestyssäännöissään koulu voi kieltää käyttämästä kännykkää tunneilla ja esimerkiksi vaatia niiden pitämistä repuissa. Vasta sitten opettaja voi ottaa puhelimen haltuun, jos oppilas kielloista huolimatta käyttää kännykkäänsä ja häiritsee näin opetusta, Virve Valtonen selvittää.
Yhdestä näkökulmasta tämä on aivan loogista: luotetaan oppilaisiin ja heidän kykyynsä huolehtia tavaroistaan sekä vastuullisuuteensa ymmärtää, milloin kännykkää voi käyttää, milloin ei.
– Toisaalta, olisiko kaikille helpompaa, jos laitteet voitaisiin aina tunnin alussa kerätä pois? Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, mitä vaikutuksia koulumaailman oikeudellistumisella on, hän summaa.
Kommentit