Tunnustuksia ilmastoteoistani

Julkaistu:

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkisti viime heinäkuussa gallupin suomalaisen aikuisväestön ilmastoteoista. Kukin vastaaja arvioi 20 eri tekoa siltä kannalta, mitä niistä on tehnyt, mitä ei ole tehnyt mutta aikoo tehdä ja mitä ei tule tekemään. Jäin pohtimaan, miten olisin itse vastannut kysymyksiin. Vastauksissani heijastuu myös oman perheeni näkökulma.

Olen asunut rintamamiestalossa Tampereen Kissanmaalla jo 35 vuotta. Ostimme talon veljeni kanssa puoliksi vuonna 1991, ja kymmenen vuotta myöhemmin veli myi puolikkaansa vaimolleni. Isoimmillaan omassa kotitaloudessamme oli seitsemän henkeä. Olemme molemmat vanhemmat käyneet töissä lähellä kotia. Aikaisemmassa työssäni Tampereen yliopistolla oli jonkin verran lentomatkustamista ulkomaille – nykyisin monet niistä kokouksista hoidettaisiin Teamsillä.

Kotimme sijainti on paljolti mahdollistanut perheenjäsenille matkat julkisella liikenteellä kouluun ja harrastuksiin. Perheellämme on silti aina ollut käytössä auto, usein kaksikin. Kilometrejä niihin on kertynyt varsin maltillisesti, koska niitä ei juurikaan ole aiheutunut työmatkaliikenteestä, eikä meillä ole omaa mökkiä.

Gallupissa suosituimmiksi havaitut ilmastotoimet olisivat olleet kärjessä meilläkin: kierrätys ja lajitteleminen sekä kulutuksesta tinkiminen. Asunnon lämpötilaa emme juuri ole rajoittaneet muutaman vuoden takaista sähkön hintapiikkiä lukuun ottamatta. Talon lämmitysjärjestelmää olemme muuttaneet kahdesti: 90-luvun alussa siirryimme öljylämmitykseen ja noin 15 vuotta sitten maalämpöön. Lisäksi talomme lämmöneristystä on kohennettu aika ajoin.

Isoja energiasäästöjä on lämmityksen lisäksi saatu siirtymällä aikoinaan led-valaisimiin. Kodinkoneita en väitä ostaneeni energiankulutuksen perusteella, eikä meillä ole juurikaan säännöstelty sähkölaitteiden käyttöä. Vedenkulutusta on yritetty hillitä useimpien lasten asuessa vielä kotona, mutta tälläkään asialla en voi kerskua. Takapihan paljukin nimittäin täyttyy, tosin harvakseltaan, vesijohtovedellä.

Lomamatkustamisesta emme ole juurikaan tinkineet, mutta isolla porukalla ei ole ollut varaa rällästää. Noin kerran vuodessa on käyty ulkomailla: Pohjoismaissa, Baltiassa tai perinteisillä etelänlomilla. Emme ole kaukomatkailleet yhtä Japanin reissua lukuun ottamatta.

Lasten ollessa pieniä tykkäsin käydä kirppiksillä ja opettaa lapsia käytettyjen tavaroiden arviointiin ja ostamiseen. Olen iloinen, että lapsemme käyvät edelleen kirppiksillä, ja että lastenlasten yllä näkyy ihania kirppislöytöjä.

Ruoka on ollut kohdallani vähän vaikea rasti, mutta siinäkin on liikahdettu viime vuosina hitaasti oikeaan suuntaan. Vaimoni on luontaisesti gluteeniton eikä ole useaan vuoteen syönyt enää punaista lihaa. Kun moni eri ruokia ei viitsi laittaa yhdelle aterialle, lihankulutuksemme on siirtynyt lähes kokonaan kanaan, broileriin ja kalkkunaan. Samalla olemme vähentäneet lihansyöntiä, kuten on kyselyn mukaan tehnyt joka kolmas (33 %).

Yksi ilmastotekokyselyn kiinnostavimmista tuloksista koskee mielestäni juuri lihansyöntiä. Niukka enemmistö (52 %) täysi-ikäisistä suomalaista ei nimittäin aio rajoittaa, vähentää tai lopettaa lihansyöntiä. Mielestäni KAKSin ilmastotekokyselyn kiinnostavin havainto koski miesten ja naisten ilmastotekojen suuria eroja kasvissyönnin suosimisessa ja lihansyönnin vähentämisessä. Naisilla nämä osuudet olivat tuplasti suurempia kuin miehillä.