Viimeiset sata vuotta kunnat ovat rakentaneet hyvinvointivaltiota, vastanneet teollistumiseen, erilaisiin muuttoliikkeen aaltoihin, talouden rakennemuutoksiin ja lukuisiin hallinnollisiin uudistuksiin. Jokainen sukupolvi on kohdannut oman murroksensa ja joutunut ratkaisemaan kysymyksiä, joihin ei ole ollut valmiita vastauksia
Nyt kohtaamamme murros on jälleen omanlaisensa. Tässä lehdessä nostetaan esille vihreä siirtymä, tekoäly, datakeskukset, energiakysymykset ja sekä näiden yhteydet kuntien ja alueiden erityispiirteisiin. Selvää on, että monenlaiset muutokset haastavat kuntia yhtä aikaa. Ne eivät ole yksittäisiä ilmiöitä, vaan kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka tekee päätöksenteosta entistä vaativampaa.
Vihreä siirtymä on tästä hyvä esimerkki. Tuuli- ja aurinkovoima eivät ole vain energiantuotantoa. Ne ovat keskustelua luonnosta, maisemasta, matkailusta, elinkeinoista, maanomistuksesta ja kuntalaisten arjesta. Samassa päätöksessä punnitaan ilmastotavoitteita, luontoarvoja, elinvoimakysymyksiä, taloudellisia mahdollisuuksia ja ihmisten kokemusta omasta kotiseudustaan. Myös datakeskukset jakavat ihmiset puolustajiin ja vastustajiin. Niihin, jotka näkevät keskukset puhtaasti elinvoimakysymyksenä ja niihin, joiden mielestä riskit ja haitat voivat olla hyötyjä suuremmat.
Näkökulmien yhdistäminen paikallisessa päätöksenteossa ei ole yksinkertaista. Onnistunut päätöksenteko ei voi perustua vain teknisiin laskelmiin tai lainsäädännön vähimmäisvaatimuksiin. Se rakentuu monenlaiselle tiedolle, avoimuudelle ja luottamukselle. Selvitykset on tehtävä ja asukkaiden huolet on kuunneltava samalla kun on kyettävä kertomaan siitä, mitä hyötyä muutoksesta voi olla: uusia työpaikkoja, vahvempaa elinvoimaa ja resursseja kehittää kouluja, liikuntapaikkoja, tietoverkkoja ja muita kuntalaisten palveluja.
Tekoäly mullistaa parhaillaan kuntien käytännön tekemistä. Sen merkitys ei rajoitu uusiin ohjelmistoihin, vaan se muuttaa organisaatioiden toimintaa, johtamista ja osaamistarpeita. Kunnat eroavat myös resursseiltaan uusien toimintatapojen käyttöönotossa, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Kun kunnat jakavat osaamista, kehittävät ratkaisuja yhdessä ja hyödyntävät yhteisiä aineistoja, syntyy mahdollisuuksia, joita yksittäinen kunta ei voisi saavuttaa omin voimin. Tässä suuremmat kunnat voisivat ottaa oppia pieniltä.
Yhä useampi nykymurroksen ulottuvuus ylittää hallinnolliset rajat. Ilmastonmuutos, digitalisaatio, turvallisuus, osaavan työvoiman saatavuus ja väestökehitys eivät pysähdy kuntarajalle. Siksi myös ratkaisut edellyttävät aiempaa tiiviimpää yhteistyötä kuntien sisällä ja kesken sekä tutkimuksen, yritysten, järjestöjen ja valtion kanssa. Tutkimuksen merkitys korostuu juuri tällaisissa tilanteissa. Se auttaa ymmärtämään, miksi samanlaisilta näyttävät hankkeet etenevät eri kunnissa hyvin eri tavoin. Päätöksenteko ja kehittäminen eivät tapahdu tyhjiössä, vaan niihin vaikuttavat paikallinen historia, luottamus, toimijoiden suhteet ja kuntalaisten kokemukset.
Murros ei siis ole poikkeus, vaan kuntien normaali olotila. Kuntien menestystä ei ratkaise se, kuinka hyvin ne pystyvät välttämään muutosta, vaan se, kuinka viisaasti ne osaavat kohdata sen. Erilaisten kuntien tehtävänä ei ole pelkästään sopeutua murrokseen – ne voivat näyttää suuntaa koko yhteiskunnalle.
