teksti ja kuva: Maria Markus
Suomesta on tullut vaikeasti hallittava maa, ja samalla sen hallintorakenteista on tullut kasvun jarru. Näin väittävät hallinto- ja valtiotieteiden tohtori Juhani Kivelä ja hallintotieteiden lisensiaatti Anneli Temmes tuoreessa Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisussa Kunnat ja sote – kasvumme jarru?
Kivelä ja Temmes tarkastelevat nykytilannetta tarkoituksella pitkällä aikaperspektiivillä. Heidän mukaansa tämän päivän hallintorakenteita ja niiden ongelmia ei voi ymmärtää ilman tietoa siitä, miten uudistuksia on vuosikymmenten aikana tehty ja millaisia tavoitteita niiden taustalla on ollut. Myös ratkaisuja pitäisi heidän mielestään hakea pidemmällä aikajänteellä, ei vain yhden hallituskauden tai yksittäisen uudistuksen tarpeista.
Kivelän ja Temmeksen mukaan ongelma ei ole vain julkisen talouden alijäämä tai yksittäinen epäonnistunut uudistus, vaan vuosikymmenten aikana rakennettu poliittis-hallinnollinen kokonaisuus, joka vaikeuttaa sekä päätöksentekoa että talouskasvua. Julkaisussa todetaan suoraan, että kuntauudistuksen pysähtyminen ja sote-prosessin ongelmat ovat keskeisiä kasvua jarruttavia tekijöitä, ja että poliittiset ja hallinnolliset toimijat käyvät samalla valtakamppailua yhteisistä resursseista.
Kivelä ja Temmes eivät kuitenkaan katso asiaa aivan samasta kulmasta. Kivelä tarkastelee ennen kaikkea rakenteita, Temmes niiden sisältöä, johtamista ja toimivuutta.
He tuntevat toisensa pitkältä ajalta. He tapasivat valtiovarainministeriössä Suomen valmistautuessa EU-jäsenyyteen. Kivelällä on takanaan muun muassa kymmenen vuotta valtiovarainministeriössä, kymmenen vuotta Elinkeinoelämän valtuuskunnassa ja 15 vuotta Rantasipin toimitusjohtajana. Temmes on puolestaan työskennellyt pitkään hallinnon kehittämisen, koulutuksen ja johtamisen parissa, muun muassa HAUS-kehittämiskeskuksen toimitusjohtajana, sekä kansainvälisissä tehtävissä.
Etukenoista jakopolitiikkaa
Juhani Kivelän puheessa kuntien nykyinen asema saa varsin rajun tulkinnan. Hänen mukaansa nykyistä rakennetta pidetään yllä ennen kaikkea poliittisista syistä.
– Minkä takia pidetään yllä tätä järjestelmää? Järjestelmää, joka on poliittisille päättäjille ja puolueille edullinen.
Kivelä puhuu myös ”pyöröovipolitiikan kentästä”. Hänen mukaansa poliittinen ura kulkee kunnista hyvinvointialueille ja sieltä eduskuntaan. Hän kutsuu toimijoita yhdessä konsulttien kanssa ”hyvinvointivaltion pesänjakajiksi”.
Temmes on varovaisempi. Hänen mukaansa nykyiset rakenteet ovat epäselviä sekä poliittisille päättäjille että virkamiehille, ja myös kansalaisille. Ongelma ei ole vain rakenteissa, vaan myös johtamisessa ja yhteistyössä.
Hänen mukaansa Suomelta puuttuu tällä hetkellä yhteinen suunta. Kehittämisessä pitäisi päästä yli puoluerajoista, pääkaupunkiseudun ja muun Suomen vastakkainasettelusta sekä hallinnon rajoista.
Kuntien rahat eivät seuraa tehtäviä
Kuntien rakenteen ongelmat näkyvät myös rahassa. Kivelän ja Temmeksen julkaisussa nostetaan esiin valtionosuusjärjestelmä, jonka olisi pitänyt uudistua vastaamaan kuntien muuttunutta asemaa sote-uudistuksen jälkeen.
Viimeisimmän uudistuksen piti tulla voimaan vuonna 2026, mutta se kaatui syksyllä 2025 hallituspuolueiden erimielisyyksiin, eikä hallitus vienyt siitä esitystä eduskuntaan.
Kivelä ja Temmes näkevät tämän osana samaa ongelmaa: valtiovarainministeriö ja hallitukset eivät ole toistaiseksi kyenneet löytämään nykyiseen kuntarakenteeseen oikeudenmukaista valtionosuusjärjestelmää, vaikka kuntien tehtävät ovat muuttuneet.
Juuri tässä kasvunäkökulma konkretisoituu: jos tehtävät, rakenne ja rahoitus eivät ole linjassa, kärsii myös kuntien kyky toimia elinvoiman rakentajina.
Alhaalta ylös
Juhani Kivelän ratkaisuissa toistuu yksi ajatus: alhaalta ylös.
Hän sanoo pitävänsä itseään edelleen ”maakuntien miehenä”, vaikka ura on vienyt Helsinkiin ja valtionhallinnon ylimmälle tasolle. Ajatteluun ovat vaikuttaneet myös vuodet Rantasipin johdossa.
– Rantasipi avasi koko maan. Pienestä ketjusta tuli koko maan ketju. Se antoi näkökulmaa.
Siksi Kivelä lähtee kuntien ja alueiden ongelmia pohtiessaan mieluummin maakunnista kuin Helsingistä. Esimerkiksi Keski-Suomessa pitäisi hänen mielestään kysyä tosissaan, halutaanko alueen kasvavan vai näivettyvän.
Kivelä nostaa erityisesti yliopistot osaksi tätä keskustelua. Hän ihmettelee, miksi Jyväskylän yliopiston ja maakunnan yhteistyö ei hänen kokemuksensa mukaan ole nykyistä vahvempaa.
– Jokaisen maakuntayliopiston yksi osatehtävä pitäisi olla palvella maakuntaa.
Kuntaa ei saa hukata
Kivelän ja Temmeksen kritiikki ei kuitenkaan kohdistu kuntaan instituutiona.
Temmeksen mukaan kuntaperusta on alun perin ollut toimiva: kunnilla on ollut paljon itsenäisyyttä ja toimivaltaa. Ongelma on hänen mukaansa siinä, että rakennetta on vuosien mittaan sotkettu.
Suomalaisen demokratian perusyksikkö on kunta, ja sitä on puolustettava loppuun asti.
Kivelän mukaan sote-uudistuksen myötä kunnan rooli on kaventunut. Hän kuvaa muutosta sanomalla, että kunta on ”halkaistu kahtia”.
– Suomalaisen demokratian perusyksikkö on kunta, ja sitä on puolustettava loppuun asti.
Samalla Kivelä kysyy, kuinka kunta voidaan pelastaa, kun sen tehtävät ja edellytykset ovat muuttuneet.
Temmes korostaa, että kunnalla pitää olla selkeät roolit ja vastuut sekä kyky huolehtia asukkaistaan. Pienenevässä ja ikääntyvässä kunnassa kaikkien tehtävien hoitaminen ei välttämättä onnistu.
Koulutus nousee molempien ajattelussa keskeiseksi. Kivelälle kunnan tärkeimpiä tehtäviä ovat nykyisin perusopetus ja siihen liittyvä ammatillinen koulutus. Temmes puolestaan korostaa sivistystä ja sitä, että kunnat kasvattavat tulevaisuuden toimijoita.
Kasvu vaatii yhteisen suunnan
Kivelä ja Temmes eivät etsi ratkaisua uudesta raskaasta hallintojärjestelmästä.
Temmes peräänkuuluttaa selkeää pitkän aikavälin suuntaa, nykyisten virheiden tunnistamista ja yhteistyötä hallinnon, yritysten ja yliopistojen välillä.
– Mitään ei voi ratkaista pelkästään kunnan tai hyvinvointialueen tai yliopiston sisällä. Mutta ei lähdetä luomaan raskaita järjestelmiä, vaan oikeaa yhteistyötä ja hyvää johtamista.
Hän korostaa myös kuntien ammattilaisten osaamisen arvostamista sekä sivistynyttä keskustelua poliitikkojen, virkamiesten ja kansalaisten välillä. Yhteistyötä pitäisi tehdä yli puoluerajojen.
Kivelän mielestä nyt on menossa murrosvaihe, jossa erityisesti maakunnilla ja niiden yliopistoilla on mahdollisuus rakentaa uutta yhteistyötä.
Kivelän ja Temmeksen yhteinen kiteytys on lopulta yksinkertainen:
– Alhaalta ylös, sivistys keskiössä, haluatko kasvaa vai näivettyä?
