Suomen kymmenen suurinta kaupunkia ovat yhdessä luvanneet pysäyttää luontokadon omalta osaltaan, ja monet muutkin kunnat ovat tehneet eri tasoisia luontoon liittyviä kestävyyslupauksia. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa niiden on vaikea saavuttaa lupauksiaan ilman uusia, kustannustehokkaita luonnonsuojelutyökaluja.
Osa kunnista on ottanut käyttöön ekologisen kompensaation menetelmät osana luontotyötään. Kompensaatiossa tietyn toimenpiteen, vaikkapa asemakaavan, aiheuttama luontohaitta lasketaan ja hyvitetään jossain muualla tehtävillä toimenpiteillä, yleensä luontokohteiden ennallistamisella ja suojelemisella. Nyt kehitettävä yleinen luonnonarvomarkkina auttaa myös ekologisen kompensaation edistämisessä. Saman luontoteon, kuten suon tai virtaveden ennallistamisen, voi nyt myydä markkinoilla joko kompensaation hyvityskohteeksi tai vaihtoehtoisesti jollekin, joka haluaa maksaa kohteen kunnostamisesta vaikkapa osana omaa vastuullisuustyötään.
Ideaalitilanteessa hyvityskohteista syntyy kokonaisuuksia, joissa esimerkiksi osa kohteesta on ennallistettu kunnan asemakaavan aiheuttaman haitan hyvittämiseksi, ja osa samalla seudulla toimivien yritysten vastuullisuustekoina. Maakunnan kasvava keskuskunta voi myös hyvittää omia luontohaittojaan maksamalla ympäryskunnissa tehtäviä ennallistamistoimia. Näin kasvavan alueen reunoille voi kehittyä upeita luontokokonaisuuksia, jotka myös lisäävät alueiden houkuttelevuutta vaikkapa paluumuuttajien silmissä.
Tällä hetkellä järjestelmän suurin heikkous on, että se on kaikilta osiltaan vapaaehtoinen. On syntymässä tilanne, jossa vastuullisimmat toimijat ostavat markkinoilta luontotekoja, kun taas pahimpien luontohaittojen aiheuttajat jatkavat luontokadon kiihdyttämistä. Nämä perässähiihtäjät tekevät luontokadon pysäyttämisestä kaikille kalliimpaa vyöryttämällä kustannukset muiden harteille.
Luonnonarvomarkkina on joka tapauksessa kasvamassa tärkeäksi osaksi suomalaista luonnonsuojelutyökalupakkia. On varmaa, että se vaikuttaa kuntien ympäristöpolitiikkaan vähintään helpottamalla erilaisten vastuullisuuslupausten toteuttamista. Samalla se ei nykyisessä muodossaan ratkaise Suomen ympäristöpolitiikan suurinta ongelmaa: sitä, että suurimpien luontohaittojen aiheuttajat valuttavat korjaamisen kustannukset muiden harteille. Jos valtio ei ratkaise ongelmaa, kunnat voivat tehdä sen vaatimalla kaavoituksessaan kaikkien syntyvien luontohaittojen hyvittämistä luonnonarvomarkkinan keinoilla siten, että maksajana on aina se, joka haittoja aiheuttaa. Edelläkävijän paikkaa tarjotaan, kuka uskaltaa toimia?
Panu Halme
Johtaja, luonnonarvomarkkinaa tutkiva BOOST-konsortio
Tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus
