Traktorijatzit ry:n puheenjohtaja Kirsi Niskanen ja Viitasaaren kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen johtaja Jorma Rihto festaritunnelmissa.
Ensin kuuluu pörinä. Sitten kyläraittia pitkin kaartaa noin kolmenkymmenen traktorin letka. Vanhat ja uudemmat peltojen työjuhdat asettuvat rinnakkain pellon laitaan, moottorit murahtavat vielä kerran, jonka jälkeen kuuluu Suovanlahden Maamiesseuraa 35 vuotta johtaneen Arvo Pietiläisen julistus: ”Traktorijatzit on nyt virallisesti avattu.” Traktorimarssia seurannut yleisö puhkeaa aplodeihin.
Näyttämönä on historiallinen Myllytupa Myllyjoen varrella. Veden ääreen rakennettu hirsilava, vanhat piharakennukset ja rehevä jokimaisema näyttävät pikemminkin lämminhenkisen maalaiselokuvan kulisseilta kuin festivaalialueelta.
Pieni koko on iso osa tapahtuman viehätystä.
Takana ovat sateiset päivät, ja heinäkuinen keskisuomalainen maisema hehkuu lähes epätodellisen vihreänä. Helteinen ilta houkuttelee paikalle kaikenikäisiä festarivieraita, usein parhaisiinsa pukeutuneina, hellehatuissa tai stetsonit päässä.
Ja jos tulee paikalle traktorilla, eli osallistuu traktorimarssiin, pääsee festareille ilmaiseksi. Näin on ollut tapahtuman alusta asti.
Enemmän kuin musiikkia
Kesäfestivaalit painottuvat väestökeskittymiin: Uudellamaalla niitä on yli sata, Helsingissä yli 40 ja Tampereella yli 30. Suovanlahden Traktorijatzit osoittaa, että valtakunnallista vetovoimaa voi syntyä myös alle sadan vakituisen asukkaan kylään, josta ruokaostoksillekin ajetaan noin 30 kilometriä Viitasaarelle.
Traktorijatzit järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Alullepanijana oli Viitasaarella asunut musiikin läänintaiteilija Ilkka Rantamäki, joka toi tapahtumaan kansainvälisiä jazzmuusikoita.
Vuosien varrella ohjelmisto on monipuolistunut, ja tänä vuonna lavalle nousivat muun muassa Steven ’n’ Seagulls ja Samuli Putro. Yksi asia on kuitenkin säilynyt ennallaan: tapahtuma nojaa edelleen vahvasti kyläläisten talkootyöhön ja Myllytuvan ainutlaatuiseen miljööseen.
– Suomessa tapahtumia tarkastellaan usein liikaa ohjelmasisällön kautta. Traktorijatzit on ennen kaikkea sosiaalisen vuorovaikutuksen verkko. Ihmiset tulevat tapaamaan toisiaan yhtä paljon kuin kuuntelemaan musiikkia, sanoo Viitasaaren kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen johtaja Jorma Rihto, joka on itsekin osallistunut tapahtumaan joka vuosi, joinakin vuosina myös juontajana.
– Tämä on vähän niin kuin lavatanssien, kyläjuhlien ja rockfestivaalin synteesi.
Suovanlahtea Rihto kuvailee Viitasaaren ylivoimaisesti aktiivisimmaksi kyläksi. Tapahtuman järjestämiseen osallistuvat vakituisten asukkaiden lisäksi kesäasukkaat, paikalliset yrittäjät, Maamiesseura ja naapurikylien toimijat. Juuri aktiivinen verkosto on hänen mukaansa pitänyt tapahtuman elinvoimaisena yli kahden vuosikymmenen ajan.
Talkoiden voima
Traktorijatzit ry:n puheenjohtaja Kirsi Niskanen tietää, kuinka paljon työtä festivaalin järjestäminen vaatii. Yhdistyksen hallituksessa on kuusi jäsentä, mutta tapahtumaa rakentaa huomattavasti suurempi joukko vapaaehtoisia.
– Pystytys- ja purkutalkoissa on mukana reilut parikymmentä vakituista talkoolaista. Lisäksi apuun tulevat paikalliset yrittäjät ja yhdistykset. On hienoa, että olemme saaneet vuosi vuodelta uusia toimijoita sitoutumaan mukaan, Niskanen kertoo.
Talkootyö näkyy pienissäkin asioissa. Viime vuonna ruokatarjonnasta jätettiin makkara pois, mutta kävijöiden palaute oli niin murskaavaa, että se teki paluun tämän vuoden festivaaleille. Tällä kertaa makkaranmyynnistä vastasivat Viitasaaren Yrittäjät perjantaina ja Mäntylän kyläyhdistys lauantaina.
Tapahtuma houkuttelee kävijöitä laajalta alueelta. Tänä vuonna ennakkoliput myytiin loppuun, ja kävijöitä saapui reilusta 130 paikasta, niin lähikylistä kuin kauempaa kaupungeista. Ulkomaisiakin kävijöitä on nähty lähes joka kesä, tällä kertaa ainakin Ruotsista ja Ranskasta.
Vaikka tapahtuma on kasvanut, festivaalia ei ole haluttu tai voitukaan paisuttaa. Nyt tilaa on 750 henkilölle, mukaan lukien henkilökunta.
– Meille tärkeintä ovat yhteisöllisyys ja Myllytupa. Emme tavoittele mahdollisimman suurta tapahtumaa, vaan sitä, että täällä on hyvä olla.
Niskasen oma suhde Traktorijatzeihin alkoi festarivieraana vuonna 2013. Viikonlopun aikana hän tapasi paikallisen miehen, muutti Kuopiosta Suovanlahdelle, ja huomasi pian olevansa mukana järjestämässä tapahtumaa.
– Se oli kohtalokas kohtaaminen, hän naurahtaa.
Vetovoimaa kylälle ja kaupungille
Myös Viitasaaren kaupunki näkee Traktorijatzeilla merkitystä, joka ulottuu konserttiviikonloppua pidemmälle.
Viitasaaren kaupunki on tukenut traktorijatseja vuosittain 3000 eurolla. Rihdon mukaan avustuksesta ei ole koskaan syntynyt vääntöä. Suurin osa tapahtuman tuloista kertyy kuitenkin lipputuloista, ja niitä täydentävät sponsorit. Tänä vuonna mukana oli reilut 30 yritystä ja yhteisöä.
– Onhan tämä kaupungillekin vetovoimatekijä. Tapahtuma tuo tänne ihmisiä, jotka käyttävät kuljetus- ja ravintolapalveluja. Samalla se tekee Suovanlahtea ja Viitasaarta tunnetuksi, hän sanoo.
Tapahtuman talousvaikutusta ei ole tutkittu, mutta Rihto arvioi muiden suomalaisten festivaalien talousvaikutuksia koskevien selvitysten perusteella sen olevan karkeasti noin 50 000–100 000 euroa. Jo tapahtumaviikonlopun mökkivieraat käyttävät runsaasti paikallisia palveluja.
Rihdon mukaan pienten paikkakuntien vetovoima syntyy ennen kaikkea siitä, että omaleimaisille ideoille annetaan tilaa ja niitä tuetaan pitkäjänteisesti.
– Traktorijatzien vahvuus on siinä, että tapahtuma on kasvanut omista lähtökohdistaan. Kotikutoisesta ja intiimistä tunnelmasta kannattaa pitää kiinni, hän sanoo.
– Täällä kohtaavat maaseudun juurevat ihmiset ja kaupunkien boheemit kesäasukkaat. Se on aika ainutlaatuinen yhdistelmä.
Yhteishenki kantaa
Kirsi Niskasen mukaan yhteisöllisyys on Traktorijatzien tärkein voimavara ja selitys sille, miksi tapahtuma on yhä elinvoimainen.
Yhteisöllisyys on kantanut myös silloin, kun kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Kerran esiintymisalueelta puuttuivat valot, jolloin traktorit ajettiin iltahämärässä pellolle valaisemaan lavaa ajovaloillaan. Viime kesänä sähkökatko keskeytti Erja Lyytisen konsertin, mutta artisti hyppäsi tanssilattialle ja alkoi vetää letkajenkkaa.
– Talvisin kylä näyttää hiljaiselta, mutta torpissa kuhisee. Siellä suunnitellaan jo seuraavaa kesää.
Traktorijatzit kestävät kaksi päivää. Yhteisö sen ympärillä elää ympäri vuoden.
