– Tekoäly tekee jo nyt monia asioita hämmästyttävän hyvin. Samalla se kuitenkin myös suoltaa sontaa. Siksi entistä tärkeämmäksi tulee se, kuka puhuu, mitä puhuu ja miten asioita osataan tulkita, sanoo tutkija ja yrittäjä Jarmo Pulkkinen.
Pulkkinen tarkasteli väitöskirjassaan työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta kuntien teknisellä toimialalla. Tutkimuksen aineisto kerättiin 255 kunnasta eli yli 80 prosentista Suomen kuntia.
Tulokset haastavat ajatusta siitä, että digitalisaatio tai tekoälyn käyttöönotto olisi ensisijaisesti yksittäisen työntekijän digitaitokysymys.
Hänen tutkimuksissaan kuntien teknisellä toimialalla koettu tuki tekoälyn käyttöön jäi keskimäärin tasolle 0,8 asteikolla 0–3. Hän näkee luvun alhaisena.
– Suomessa korostetaan hirveän paljon itseohjautuvuutta: ole proaktiivinen, opiskele itse, ota uudet työkalut haltuun. Mutta liian vähälle jää keskustelu siitä, mikä työnantajaorganisaation rooli on, Pulkkinen sanoo.
– Ei riitä, että järjestetään yksi Copilot-kurssi ja ajatellaan asian olevan hoidettu. Tarvitaan jatkuvaa tukea, vertaisoppimista ja yhteistä pohdintaa.
Pulkkinen puhuu mielellään tekoälyn sijaan “tukiälystä”.
– Ajattelen, että parhaimmillaan tekoäly tukee ihmisen työtä eikä korvaa ihmistä. Julkisella sektorilla tarvitaan edelleen kontekstin ymmärtämistä, harkintaa ja vastuunkantoa.
Teknologia ei yksin ratkaise mitään
Pulkkisen tutkimuksessa tunnistettiin kaksi keskeistä tekijää, jotka vahvistavat työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta. Ensimmäinen on niin sanottu sosiotekninen tuki eli helppokäyttöiset järjestelmät, vertaistuki, toimiva koulutus, hyvä digitaalinen aineisto ja organisaation yhteinen näkemys siitä, mihin teknologiaa halutaan käyttää.
Toinen liittyy oppimismotivaatioon eli “luovaan digitaaliseen jännitteeseen”. Se syntyy esimerkiksi silloin, kun työntekijä näkee kollegansa hyödyntävän uusia digitaalisia ratkaisuja onnistuneesti ja haluaa itse oppia lisää.
– Parhaiten oppineet tukevat usein muita. Mutta samalla heiltä kuluu paljon aikaa varsinaisesta työstä muiden auttamiseen, Pulkkinen huomauttaa.
Hänen mukaansa juuri tähän kuntien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
– Organisaatioista pitäisi tunnistaa ne substanssiosaajat, joilla on myös digiosaamista, ja resursoida heitä tukemaan muita. Se olisi aika kustannustehokas tapa kehittää osaamista.
Kun ehdotan, että hän itse taitaa olla juuri tällainen henkilö, eli hallintotieteilijä, jolla on pitkä IT- ja digitalisaatiotausta, Pulkkinen tarkentaa.
– Tutkijan ja konsultin rooli on omanlaisensa. Ajattelin tässä erityisesti niitä, jotka tekevät päivittäin asiakas- ja kenttätyötä: kotihoitajia, kaavoittajia, rakennusvalvojia. Jos heillä on myös digitaitoja, sitä osaamista pitäisi hyödyntää paljon nykyistä paremmin.
Kuntien arki on kaukana tekoälyhypestä
Pulkkinen suhtautuu kriittisesti tekoälyyn liittyvään hypeen.
– Lupaukset ovat välillä todella kovia verrattuna siihen, mitä työntekijät arjessa oikeasti kohtaavat.
– Puhutaanko robotiikasta, automaatiosta, ennustemalleista vai generatiivisesta kielimallista? Ne ovat aivan eri asioita, mutta helposti niputetaan yhdeksi massaksi.
Hänen mukaansa tekoäly toimii hyvin rajatuissa ja teknisissä tehtävissä, mutta paljon heikommin monimutkaisissa asiantuntija- ja vuorovaikutustilanteissa.
– Generatiivinen tekoäly tekee ehkä 70–80 prosenttia työstä ihan hyvin. Mutta viimeiset prosentit vaativat usein paljon ihmistyötä, kontekstin ymmärtämistä ja vastuunkantoa.
Siksi Pulkkinen suhtautuu varauksella ajatuksiin, joissa tekoälylle annettaisiin liian suurta päätösvaltaa julkisissa palveluissa.
Hän muistuttaa, että kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään jatkuvasti päätöksiä, joilla on suuri vaikutus ihmisten arkeen ja turvallisuuteen.
– Jos tekee yksinkertaisen laskukaavan väärin, se on yksi asia. Mutta jos kotihoidossa ei huomata kaatumisvaaraa tai lastensuojelussa tehdään virhearvio, puhutaan jo ihan eri mittaluokan seurauksista.
Keskustelua vaikeuttaa hänen mukaansa myös se, että “tekoäly” tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
– Puhutaanko robotiikasta, automaatiosta, ennustemalleista vai generatiivisesta kielimallista? Ne ovat aivan eri asioita, mutta helposti niputetaan yhdeksi massaksi.
Pulkkinen arvioi, että tekoäly voi kasvattaa myös työntekijöiden välisiä eroja.
– Ne, joilla on pitkä kokemus, vahva kontekstin ymmärrys ja kyky arvioida kriittisesti tekoälyn vastauksia, hyötyvät tällä hetkellä eniten. Siksi organisaatioiden rooli osaamisen tukemisessa korostuu entisestään.
Siilot hidastavat kehitystä
Tutkimuksessaan Pulkkinen havaitsi, että kuntien teknisellä toimialalla työntekijöiden digitaidot olivat pääosin hyvällä tasolla, mutta organisatorisessa tuessa oli puutteita. Erityisesti johtajien digitaalinen osaaminen arvioitiin työntekijöitä heikommaksi.
Pulkkisen mukaan yksi suurimmista ongelmista on julkishallinnon siiloutuminen.
– Opetustoimi, tekninen toimiala ja hyvinvointipalvelut toimivat helposti omissa maailmoissaan. Silti digitalisaatio ja tekoäly koskevat kaikkia.
Siksi hän puolustaa myös niin sanottua “hankehumppaa”.
– Kehittämiseen tarvitaan aikaa ja resursseja. Jos ihmiset tekevät koko ajan vain perustyötä, ei kukaan ehdi pysähtyä miettimään, mikä toimii ja mikä ei.
Pulkkinen toivoisi enemmän yhteistyötä myös kuntien välille.
– Miksi yli 300 kuntaa kehittää tekoälyratkaisuja erikseen? Tässä pitäisi olla paljon enemmän yhteistä tekemistä myös kansallisella tasolla.
Pitkä yrittäjäura toi systeemisen näkökulman
Pulkkinen valmistui hallintotieteiden maisteriksi 1990-luvun lopulla ja toimi yli 20 vuotta yrittäjänä IT- ja verkkomaailmassa.
Nykyisin hän työskentelee Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella tekoälyn tiekarttatyön parissa sekä tutkii ja luennoi aiheesta sivutoimisena yrittäjänä yrityksensä Web Fellowsin kautta.
– Halusin jossain vaiheessa tehdä työssäni jotain mahdollisimman merkityksellistä. Siksi siirryin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa palkkatöihin julkiselle sektorille.
Yrittäjätausta yhdistettynä tutkimuksen tekemiseen näkyy tavassa hahmottaa organisaatioita.
– Väitöskirjani suurin anti oli systeemisen ymmärryksen syventyminen. Että kaikki liittyy kaikkeen. Ei voi katsoa vain yksittäistä teknologiaa tai yksittäistä työntekijää.
Pulkkisen mukaan sama ajattelu pitäisi ulottaa myös kuntien tekoälytyöhön.
– Tämä on paljon laajempi muutos kuin yksi uusi työkalu. Kyse on organisaatioiden toimintatavoista, johtamisesta ja yhteistyöstä.
Hänen mukaansa suomalaisilla kunnilla on silti hyvät lähtökohdat onnistua.
– Suomessa suhtaudutaan digitalisaatioon pääosin myönteisesti, ja digitaaliset perustaidot ovat hyvällä tasolla. Suurin puute ei ole taidoissa vaan tuessa.
Ja juuri siihen kuntien pitäisi hänen mukaansa nyt keskittyä.
– Ei jätetä ihmisiä yksin. Tehdään tätä yhdessä.
