teksti: Kirsi Haapamatti kuva: Katja Koivumäki
Perämeren rannikolla sijaitseva Simon kunta on tuulivoiman edelläkävijöitä. Ensimmäiset tuulivoimalat nousivat pitäjään vuonna 2012.
– Keskelle kylää vielä, ei minnekään kauas erämaahan, kuten on totuttu. Meillä on kaikkiaan 64 tuulivoimalaa ja sellaiset 90 työpöydällä. Olimme pitkään Suomen tuulivoimaisin kunta, ja nytkin kymppisijalla. Aurinkovoimassa olemme hopeasijalla heti Utajärven jälkeen, kunnanjohtaja Vivi Marttila sanoo.
Alle kolmen tuhannen asukkaan Simossa on myötäsukainen asenne energiantuotantosektoriin. Tuuli- ja aurinkopuistojen lisäksi Simossa on sähköakkuvarastoja.
– Simossa ei ole isoja työllistäjiä. Ei tehtaita tai muuta isoa teollisuutta. Kyllä täällä on tunnistettu ja tunnustettu, että puhdas energiantuotanto ja näiden voimaloiden rakentaminen on kantava voima kunnan talouden elinvoimaisuudelle, Marttila sanoo.
Kiinteistöverotulopotti on kunnalle merkittävä, jopa käänteentekevä taloudellinen hyvä. Marttilan mukaan merkitys tuli erityisen selväksi hyvinvointialueuudistuksen aikana.
Tuuli- ja aurinkovoimatoimijoiden lisäksi Simo kiinnostaa datakeskusten sijaintina. Useita yhteydenottoja on jo tullut, eikä vähiten datakeskusten tarvitseman sähkön takia. Simojoen sähköasemalla on vapaata reserviä.
– Silloin monessa kunnassa valtionosuus- ja verotulolaskelmat alkoivat näyttää huonoilta ja tuli yt-neuvotteluita. Meillä niin ei käynyt. Toki valtionosuusuudistukseen liittyy uhkia juuri kiinteistöverotulojen käsittelyn osalta.
Uusiutuvan energian tuoman rahan turvin Simon kuntaan on rakennettu uusi yhtenäiskoulu. Opetusministeri Anders Adlercreutz kävi vihkimässä sen käyttöön tammikuussa. 12 miljoonaa ja rapiat maksanutta koulua ei ilman voimalahankkeiden verotuloja olisi saatu.
– Koulu on kunnan historian suurin investointi. Se on tulevaisuutta varten tehty, eli kyllä me näemme Simon tulevaisuudennäkymät valoisina.
Simon kunnassa on tehty kouluinvestoinnin tueksi konsultin johdolla kannattavuuslaskelmia siitä, milloin seuraava tuuli- tai aurinkovoimapuisto rakentuu ja minkälaisia verotuloja niistä kertyisi. Uusiutuvan energian edistäminen on kunnan strategiassa. ”Voima tulee luonnosta”, strategiassa lausutaan.
Energiamurros demokratiassa
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen kuvailee, että itäinen ja läntinen Suomi ovat jo pitkään jakautuneet köyhempään ja vauraampaan Suomeen.
– Viimeisen viidentoista vuoden ajan tuulivoimaan satsanneet kunnat ovat olleet elinvoimaisempia kuin ne, jotka ovat sitä vieroksuneet. Juopa on lännen ja idän välillä. Uusiutuvan energiantuotannon taloudellinen hyvä jää kuntaan rahana.
Tynkkynen pitää energiatransitiosta jälkeen jäämistä Itä-Suomelle riskinä, ja haittana myös demokratialle. Jos alue köyhtyy, on vaikeuksissa, ja suuresti vailla valtion kompensaatioita, ongelmat ennen pitkää kasautuvat ja radikaalipopulistinen liikehdintä kiihtyy.
– Siinä missä länsisuomalaisilla kunnilla on monella mennyt tosi hyvin taloudellisesti, ja uusiutuvaan energiaan satsattuaan, idässä ei tästä ole juuri kokemuksia eikä myöskään sen takia muodostunut positiivista asennetta tuuli- ja aurinkovoimaan.
Itäisen Suomen vähäisempi uusiutuvan energian osuus ei toki ole vain tahdosta tai asenteista kiinni. Puolustusvoimat on rajoittanut tuulivoimaloiden rakentamista rajan likelle, sillä voimalat häiritsevät tutkajärjestelmiä. Nyt tosin tutkitaan, voisiko tuulivoimaloita hyödyntää sähköntuotannon lisäksi nimenomaan tutkavalvonnassa ja droonien tarkkailussa.
Mitä ei tunne, sitä ei kaipaa
Kesäkuussa sosiaaliturvaministeriksi perhevapaan ajaksi valittu kuopiolainen kokoomuksen kansanedustaja Karoliina Partanen tietää, että Itä-Suomessa uusiutuvan energian hankkeet eivät varauksetta suitsutusta saa.
– Meillä Savossa monella ihmisellä on huoli, että pilaako näköpiiriin tuleva tuulivoimala maiseman tai tuleeko meluhaittoja. Ihmisiä puhututtaa myös, voiko voimalan alueella enää liikkua ja vaikka metsästää. Paikallinen hyväksyttävyys on näissä hankkeissa tärkeää, ja siihen auttaa vain tieto, avoin keskustelu ja asukkaiden kuuleminen, Partanen sanoo.
Hän kuitenkin kokee, että asenteet ovat muuttumassa. Puhtaaseen energiaan siirtymisellä on hyvä kaiku, ja hän toivoo, että ihmisille myös Itä-Suomessa alkaa valjeta energiantuotantohankkeiden taloudellinen merkitys.
– Vielä sitä hyötyä ei idässä ole niin nähty, ja sen takia vastustus on ollut suurempaa. Toivoisin, että alueellinen pärjääminen nousisi uusiutuvien yhteydessä enemmän keskusteluun. Olemmeko halukkaita aina pyytämään apuja valtiolta, vaikka meillä on mahdollisuus ottaa taloudellinen vastuu omiin käsiimme? Voimalahankkeiden verotulot satavat suorana hyötynä alueen kehittymiseen, koulu- ja tietoverkkoihin, liikuntapaikkoihin ja niin edespäin.
Uusiutuvan energian rakentamiseen ei Partasen mukaan pelkkä hyvä puhe kuitenkaan riitä. Tarvitaan tekoja. Sellaiseksi hän mainitsee muun muassa maan lunastuskorvausten tason noston ja tuulivoimaloille vastikään linjatun vähimmäisetäisyyden asutuksesta: 1,25 km (haja-asutusalueella).
Vahingossa ja tahallaan
Suomen uusiutuvat ry aurinkovoiman ja tuulivoima-alan edunvalvontajärjestönä viestii, että uusiutuva energia on isossa kuvassa laajasti hyväksyttyä. Energiateollisuuden vuosittaisen kyselyn mukaan halutuinta on aurinkovoima ja toiseksi halutuinta tuulivoima.
– On ymmärrettävää, että jokaisen hankkeen kohdalla keskustelua syntyy puolesta ja vastaan. Voimaloiden rakentamisen haitat kuitenkin ovat paikallisia, vaikka hyödyt valtakunnallisia ja globaaleja, kun torjutaan ilmastonmuutosta siirtymällä fossiilisista uusiutuviin, Suomen uusiutuvien toimitusjohtaja Anni Mikkonen sanoo.
Varsinkin tuulivoiman ympärillä velloo monenmoista väittämää. Innokkaimpia väärän tiedon levittäjiä ole saatu vaiennettua, vaikka tutkimuksin on todistettu esimerkiksi, ettei tuulivoiman ääni aiheuta suoria terveyshaittoja.
–Tuulivoiman kritisointi liittyy nyttemmin enemmän maisema- ja luontohaittoihin kuin terveysvaikutuksiin. Suomi on silti valitettavan korkealla sekä dis- että misinformaation yleisyydessä, mitä tuulivoimaan tulee, Anni Mikkonen kertoo.
Tämä selviää Wind Europen keväällä 2026 tekemästä *tutkimuksesta. Tuulivoimasta on liikkeellä paljon sekä tahattomasti virheellistä että tahallisesti väärää tietoa.
Asukkaiden mielipide on tärkeä
Simon kunnanjohtaja Vivi Marttila korostaa, että sosiaalinen hyväksyttävyys on kaiken a ja o, eikä simolaistenkaan oleteta ottavan vastaan mitä tahansa. Kunnassa nähdään vaivaa, jotta kuntalaiset saavat vaikuttaa kotipaikkansa asioihin. Kuulemistilaisuuksia järjestetään, luontoarvot tutkitaan ja eri intressiryhmien ehdotuksia punnitaan maanomistajista mökkiläisiin ja luontoharrastajiin.
Simon kunta on myös linjannut, että tuulivoimalaa ei saa rakentaa alle kahden kilometrin päähän pysyvästä eikä loma-asutuksesta.
Erityisenä merkkinä kuntalaisten suopeudesta on ollut syntyneiden lasten, uusien kuntalaisten, mukaan nimetyt tuulivoimalat.
– En muista, että nimeämisestä olisi mikään perhe kieltäytynyt. Tuulivoimaloissa on lasten nimikilpiä. He ovat voimaloiden pikkukummeja.
Uusiutuvat talouden vetureina
Uusiutuvan energiantuotannon puolesta lobbaavan Suomen uusiutuvat ry:n Anni Mikkosen mukaan Suomella ja sitä kautta suomalaiskunnilla on mahdollisuus kasvattaa Suomen taloutta ”viidentoista laihan vuoden jälkeen” satsaamalla vihreän siirtymän hankkeisiin.
– Aurinko- ja tuulivoiman lisäksi vetytalous on tulevaisuudessa merkittävässä roolissa, jos halutaan kansantalous nousuun, Mikkonen summaa.
Vihreä vety tuotetaan vedestä, uusiutuvalla energialla. Edullinen uusiutuva energia on siis edellytys vihreän vedyn tuotannolle. Suomen valtion omistama Gasgrid on suunnitellut 1300 km pituisen ja 70 kunnan kautta kulkevan vedyn siirtoputken etelärannikolta Lappiin. Vihreää vetyä halutaan geopoliittisista ja kriisinkestävyyssyistä, kun maailman heilahdellessa öljyn ja maakaasun hinnoista ei voi koskaan tietää.
Vedystä voidaan tehdä jatkojalosteita, esimerkiksi lannoitteita ja vihreää terästä.
Energiamurroksen hyvikset ja pahikset
Veli-Pekka Tynkkynen on tutkinut Venäjän energia- ja luonnonvarapolitiikkaa yli 25 vuoden ajan. Hänen pohdintansa suomalaiskuntien innosta uusiutuvan energian hankkeisiin sisältää myös huolen.
– Venäjän hyökättyä Ukrainaan on Euroopassa siirrytty Venäjä-fossiiliriippuvuudesta uudenlaisiin riippuvuussuhteisiin, esimerkiksi kaasun osalta Yhdysvaltoihin. Uusiutuvilla energiamuodoilla toimivien voimaloiden rakentaminen ja myös omistajuus on jotain, jossa olemme yhä enemmän riippuvaisia Kiinasta.
Voimaloiden metallit ja muut materiaalit tulevat useimmiten Kiinasta. Akku- ja aurinkovoimaloissa käytettävä teknologia on kiinalaista. Tynkkysen mielestä on aiheellista huomioida energiamurroksen globaalit voimasuhteet.
– Kolme suurta: Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat pyrkivät kaikin keinoin hallitsemaan energian hyötyvirtoja. Valtiot käyttävät energiamurroksessa omia vahvuuksiaan geopoliittisissa strategioissaan härskisti hyväksi.
Entä katkeaako riippuvuussuhde siihen, kun voimala on valmis ja otettu käyttöön, vai ollaanko yhä jollain lailla alisteisia, Tynkkynen kysyy. Hän kertoo esimerkin hollantilaiskaupungissa käyttöön otetuista kiinalaisista sähköbusseista. Niiden toiminta voidaan teoriassa lamauttaa etänä Kiinasta. Esimerkki on raju, mutta panee miettimään.
– Onhan se huolestuttava ajatus, että olisi käytössä teknologiaa, jota voi etänä kontrolloida.
Veli-Pekka Tynkkysen mukaan uusista Kiina-riskeistä huolimatta fossiilienergiariippuvuuksista irtautuminen on myös turvallisuuden näkökulmasta parempi vaihtoehto.
– Öljy- ja kaasuvirran tyrehtyminen vaikuttaa yhteiskuntaan lähes välittömästi, uusiutuvien raaka-aineiden tai teknologioiden vientikiellot eivät jo toiminnassa olevaa tuotantokapasiteettia rajoita.
Uusiutuvan energian hyödyt on kunnissa todettu ja sille teitä tasoitettu. Veli-Pekka Tynkkynen sanoo, että kuntien vahva oikeus päättää maankäytöstään on hyvä asia, mutta heittää ajatuksen valtakunnan tason ohjauksesta.
– Kunnilla on intressinä saada työpaikkoja ja rahaa, mutta niiden päätöksenteko ei huomioi valtakunnan ja Euroopan kokonaisuutta ja turvallisuutta. Kenties maakuntaliitot voisivat olla valtion ja kuntien välikätenä. Ne voisivat informoida kuntia kokonaiskuvasta ja niistä riskeistä, mitä erilaisiin hankkeisiin voi liittyä.
Kontrolli voisi olla paikallaan: Kansainväliset hanketoimijat ovat suoraan yhteydessä kuntiin, eivätkä suinkaan valtioon. Esimerkiksi Kouvolan datakeskus oli maankäyttölainsäädännön puitteissa valmisteltu jo pitkälle, ennen kuin ministeriö edes kuuli asiasta.
Tynkkynen penää myös keskustelua siitä, missä on kipuraja isojen hankkeiden omistajuuden ulkomaisuusasteessa. Onko ok, että tehdas on 60 % kiinalaisomisteinen? Suomen tuuli- ja aurinkovoimalat ovat osin suomalaisomisteisia, mutta esimerkiksi sähköakkuvarastojen ja datakeskusten omistajina on kansainvälisiä toimijoita.
