Peruskoulujen oppimisen tuen uudistus on OAJ:n mukaan merkittävä parannus nykytilaan, mutta paljon riippuu siitä, miten lakia sovelletaan kunnissa.
Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus esi- ja perusopetuksessa on tämän hallituskauden merkittävin koulutuspoliittinen satsaus. Uudistuksen on määrä astua voimaan pääosin jo elokuussa, ja sen tarkoituksena on saada nuorten oppimistulosten suunta kääntymään.
Miksi uudistus tarvittiin, mikä muuttuu ja mitä kunnilta nyt toivotaan? Kysyimme asiasta Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n koulutuspolitiikan johtajalta Nina Lahtiselta.
Kirjaaminen vähenee ja tukiportaat poistuvat
Lahtinen kertoo, että OAJ:n jäsenkyselyissä on ilmennyt jo pitkään, että oppimisen ja koulunkäynnin tukea ei ole riittävästi saatavilla ja se vaatii paljon kirjaamista, ja että ryhmissä on liikaa erilaista tukea tarvitsevia oppilaita.
Nyt neljä pedagogista asiakirjaa korvataan yhdellä, ja samalla tavallisessa luokassa yhden opettajan vastuulla olevien vahvaa tukea tarvitsevien oppilaiden määrä rajataan viiteen.
– Käytännössä uudistuksessa luodaan täysin uusi tukimalli, Lahtinen tiivistää.
– Kaikki nykyiset tavat tukea säilyvät, mutta niiden rinnalle tulee uusia, ja tuki jaetaan kahteen kategoriaan: kaikille annettaviin ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin sekä oppilaskohtaisiin tukitoimiin. Lisäksi opetuksen järjestäjän on varmistettava, että kaikki opetusjärjestelyt tukevat edellytyksiä oppimiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi avustajaa ryhmässä, opetuksen eriyttämistä, kielitietoista opetusta ja opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa.
Ryhmäkohtaisia tukimuotoja ovat opettajan antama yleinen tukiopetus ja opetuskielen tukiopetus sekä erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä. Uutta on se, että esimerkiksi tukiopetusta voidaan nyt antaa myös koulupäivän aikana, jolloin oppitunnilla on kaksi opettajaa. Toinen uusi ryhmäkohtainen tukitoimi on kielellinen tukiopetus.
Oppilaskohtaisessa tuessa aiemmat ”tukiportaat” poistuvat. Kun ryhmäkohtainen tuki ei riitä, siirrytään oppilaskohtaiseen tukeen, josta oppilaalle tehdään aina kirjallinen päätös sekä tuen järjestämisestä suunnitelma. Oppilaskohtainen tuki voi tarkoittaa erityisopettajan opetusta osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä, erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä, erityisluokanopettajan opetusta erityisluokassa sekä oppilaalle annettavia oppilaskohtaisia tulkitsemis- ja avustajapalveluita sekä apuvälineitä.
– Epäselvät tukiportaat korvataan siis konkreettisilla tukitoimilla, joista myös vanhemmat ymmärtävät, mitä tuki käytännössä tarkoittaa. Jos oppilaskohtainenkaan tuki ei riitä, on erikseen nykyistä täsmällisemmin säädetty, kuinka voidaan esimerkiksi rajata tavoitteita tai järjestää toiminta-alueittain annettavaa opetusta.
Tukea on annettava
Nina Lahtisen mukaan kunnissa on tärkeää pitää mielessä, että uudistusta ei voi käyttää perusteluna erityisluokkien tai pienryhmien lakkauttamiselle – päinvastoin, lakia säädettäessä on todettu niiden määrän lisääntyvän.
Oppilaskohtaisella tuella on vuoden siirtymäaika, jolla varmistetaan, ettei yhdellekään oppilaalle tehdä massapäätöksiä.
– Jokaisen tehostetun tuen oppilaan tilanne pitää arvioida yksilöllisesti. Hän toteaa, että kuntapäättäjien on nyt ymmärrettävä vastuunsa.
– Laki ei jätä tilaa tulkinnalle: tukea on annettava, ja siihen on järjestettävä riittävät resurssit taloustilanteesta riippumatta. Jos rahaa ei ole, se on löydettävä. Nostetaan veroja, jos tarvitsee. Lain rikkominen ei ole vaihtoehto.
Uudistus tuo mukanaan sata miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämä mahdollistaa uusien tuntien, erityisopettajien ja pienryhmien lisäämisen. Lahtinen kertoo, että OAJ:n toivomat muutokset nykyisen tukimallin korjaamiseen olisi maksanut noin 200 miljoonaa.
– Joka tapauksessa, uudistukseen on nyt selkeästi osoitettu rahaa. Ilman sitä nykyinen tilanne ei olisi muuttunut paremmaksi. Hallituksen puoliväliriihessä tekemät leikkaukset kuntien rahoitukseen on löydettävä muualta.
Hän muistuttaa, että jokaisella oppilaalla on oikeus saada tarvitsemansa tuki oppimiseen ja koulunkäyntiin eikä se koske vain oppimisvaikeuksia, vaan myös esimerkiksi sosioemotionaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä haasteita.
– Peruskoulusta pitää saada sellainen pohja, että oppilaalla on riittävät tiedot, taidot ja edellytykset jatkaa toiselle asteelle ja eteenpäinkin, lopulta työelämään tai yrittäjyyteen, joilla pidetään kunnat elinvoimaisina.
