Miten saada eri-ikäiset ihmiset kohtaamaan, oppimaan toisiltaan ja jakamaan oman kotiseudun tarinoita? Tätä kysymystä pohtiessaan Suomen Kulttuurirahasto ja Suomen Kotiseutuliitto kehittivät vuonna 2017 toimintamallin, joka sai nimekseen Mestarit ja kisällit.
Lähdimme liikkeelle siitä, ettäettavaa ja opittavaa. Jokainen voi olla sekä mestari että kisälli, kertoo Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö Marika Punamäki.
Ensimmäiset pilottiryhmät syntyivät vuonna 2018 Sodankylässä ja Turussa, ja pian mallista tuli valtakunnallinen ilmiö. Vuonna 2022 se palkittiin Euroopan kulttuuriperintöpalkinnolla koulutuksen, oppimisen ja taitojen sarjassa.
Elävää perintöä – ei vain museoita
Mestarit ja kisällit tekee näkyväksi, että kulttuuriperintö ei ole vain museoiden kokoelmissa tai vanhoissa rakennuksissa, vaan läsnä arjessa.
– Se voi olla ruisleivän leipomista, virpomista, vanhoja reseptejä, murteita tai oman paikkakunnan tarinoita. Aineettoman perinnön elävä siirtäminen sukupolvelta toiselle on koko toiminnan ydin, Punamäki kuvaa.
Konkreettinen toiminta on usein saanut alkunsa Kotiseutuliiton paikallisyhdistysten aloitteesta. Toimintaa on toteutettu yhteistyössä koulujen, päiväkotien ja palvelutalojen kanssa. Ryhmät ovat leiponeet karjalanpiirakoita, hoitaneet yhteistä kasvimaata, opetelleet parsimista ja paikkaamista, kalastaneet, retkeilleet ja tutustuneet oman kotiseudun perintökohteisiin.
– On hienoa huomata, miten monella tavalla paikallinen perintö voi tulla näkyväksi. Meillä on tehty joulukoristeita, pidetty rantakalapäiviä ja korjattu vanhoja esineitä. Yhteinen tekeminen ylittää ikärajat ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä
Sukupolvien kohtaamisella on tunnetusti hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Kun lapset, nuoret ja ikäihmiset toimivat yhdessä, syntyy luontevaa vuorovaikutusta, joka vahvistaa luottamusta ja yhteisöllisyyttä.
– Hiljainen tieto siirtyy ja ennakkoluulot vähenevät. Nuoret saavat aikuisilta huomiota ja rohkaisua, ja vanhemmat sukupolvet kokevat itsensä tarpeellisiksi, kertoo Punamäki.
Vantaalla toiminta on ollut viime vuosina erityisen vilkasta ja monikulttuurista. Siellä yhteistyötä on tehty Vantaa-seuran, Heurekan, kaupungin asukastilojen ja lukuisten yhdistysten kanssa.
– Verkostoituminen on ollut tärkeää. Ei kannata rakentaa kaikkea alusta, kun hyviä toimijoita on jo olemassa. Kun eri tahot löytävät toisensa, syntyy parhaimmillaan elävä yhteisö.
Miten kunta voi lähteä mukaan?
Marika Punamäen mukaan tärkeintä on oivaltaa, missä eri-ikäiset voisivat kohdata luontevasti.
– Jos vaikka samalla kampuksella toimii päiväkoti ja kansalaisopisto, miksei niiden ryhmät voisi joskus tehdä jotakin yhdessä? Ei kaiken tarvitse olla viikoittaista toimintaa, pienetkin yhteiset hetket voivat olla merkityksellisiä.
Kotiseutuliitto tarjoaa jäsenilleen myös pientä tukea toiminnan järjestämiseen.
– Puhumme siitä vähän leikillisesti pullarahana. Pieni avustus voi mahdollistaa sen, että ryhmä saa kahvit keitettyä ja mehut ja jauhot ostettua. Siitä syntyy iso ilo.
Tulevaisuuden suunta: kulttuuriperintö ja kestävyys
Tänä talvena Mestarit ja kisällit -toiminta laajenee uuteen suuntaan, kun ympäristö- ja kestävyyskasvatus yhdistetään osaksi mallia.
– Haluamme lisätä osallistujien ympäristötietoisuutta ja pohtia, miten kulttuuriperintö voi tukea kestävän elämäntavan rakentamista. Menneisyyden viisaus antaa meille välineitä tulevaisuuden haasteisiin, Punamäki toteaa.
Kunnille Punamäki haluaa välittää viestiä siitä, että kulttuuriperintö ja kansalaistoiminta ovat kunnille arvokkaita voimavaroja.
– Ne luovat merkityksellisyyttä, vahvistavat yhteisöjä ja sitovat meidät toisiimme. Niitä kannattaa vaalia, ja ennen kaikkea tehdä yhdessä.
