/ 20.02.2018

Vaaliasiantuntija Sami Borg: Väritön viestintä vienyt kansan kuntavaaliuurnilta?

Kuntavaalien äänestysvilkkaus on hämmästyttävän matala siihen nähden, miten merkityksellisiä toimijoita kunnat ovat kansalaisille. Erityisesti suurten kaupunkien nuorista miehistä hälyttävän suuri joukko uinui läpi kuntavaalien. Miten kuntavaalit pystyvät pitämään pintansa jatkossa maakuntavaalien kyljessä, entä miten kansa niissä äänesti?

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan dosentti Sami Borgin laajassa vuoden 2017 kuntavaalitutkimuksessa.

On mahdollista, että vuoden 2017 kuntavaalit ovat viimeiset nykymuotoiset: jatkossa kuntavaalit on ajatus järjestää maakuntavaalien yhteydessä.

Vuoden 2017 vaalien äänestysprosentti oli alle 60, noudatellen 2000-luvulta alkanutta matalan aktiivisuuden trendiä. Sami Borg sitoo tämän yleisempään äänestysaktiivisuuden laskuun.

– Yhä harvempi kansalainen on puolueen jäsen. Sotien jälkeen joka viidennellä oli jäsenkirja: 1970-luvulla tai sen jälkeen syntyneillä se on harvinaista. Uudempien puolueiden, kuten Vihreiden, suosio perustuu muuhun kuin perinteiseen massajäsenyyteen, Borg sanoo.

Kuntavaalit puolueille tärkeitä

Puoluepoliittisen passiivisuuden lisäksi Sami Borg uskoo kuntavaalien viestinnän olleen kansalaisten näkökulmasta puisevaa.

– Kansalaiset ovat oppineet odottamaan vaalikampanjoinnilta kaksintaisteluja ja väittelyjä. Kuntavaalien paikalliset asiat eivät päässeet samalla tavalla esille esimerkiksi televisiossa.

Kuntavaalit ovat puolueille tärkeitä myös välivaaleina muun muassa kannatuksen mittaamisen ja ylläpitämisen vuoksi. Moni tunnettu valtakunnan poliitikko on ehdolla kuntavaaleissa ja toimii kunnallispolitiikassa – viime vaaleissa ehdokkaana oli noin neljä viidestä istuvasta kansanedustajasta.

Kansalaisille niistä ei kuitenkaan ole onnistuttu tekemään yhtä kiinnostavia kuin eduskuntavaaleista, vaikka päätettävät asiat ovat hyvin lähellä ihmisten arkea; seuratuimmat viestimet ovat keskittyneet valtakunnallisiin asiakysymyksiin ja myös valtakunnalliseen poliittiseen kilpailuun.

Tilastot osoittavat kuntavaalien ehdokasmäärissä samankaltaisen trendin kuin äänestysaktiivisuudessa: ehdokkaita on koko ajan vähemmän. Esimerkiksi vuonna 1980, jolloin äänioikeutettujen määrä oli noin 3,5 miljoonaa, kuntavaaliehdokkaita oli yli 66 000. Vuonna 2017 äänioikeutettuja oli 4,4 miljoonaa ja ehdokkaita runsaat 33 000. Ehdokasmäärän puolittuminen ei ainakaan tue äänestysaktiivisuuden nousua.

– Puolueet rekrytoivat aktiivisesti sopivaksi katsomiaan kansalaisia. Kuntapolitiikka kuitenkin vie paljon aikaa ja edellyttää perehtymistä asioihin, ja korvaukset siitä ovat varsin nimellisiä. Nuorilla ihmisillä on tähän entistä vähemmän halukkuutta; lisäksi työelämän vaatimukset ja odotukset ovat tänä päivänä suuret, Sami Borg pohtii.

Entä sitten, kun mukaan tulee vielä maakuntavaalit? Tulemmeko näkemään ”multitaskaajia” – moniottelijoita, jotka istuvat kunnan ja maakunnan valtuustoissa sekä eduskunnassa?

– Sellaiseen en ihan usko. On toki mahdollista, että jatkossa sote-ihmisiä kuntavaalit kiinnostavat entistä vähemmän. Sosiaali- ja terveysala kuitenkin kiinnostaa kuntalaisia paljon ja sen alan osaajia on ollut kuntavaaleissa ehdolla. Se väki ehkä jää pois näistä ja siirtyy maakuntavaaleihin ehdolle.

Ajatus äänestämisestä velvollisuutena katoamassa

Tutkimus paljastaa, että äänestysaktiivisuus on suhteessa suurempaa pienillä paikkakunnilla, jossa kandidaatit ovat usein äänestäjille tuttuja.

– Tämä on suuri ero eduskuntavaaleihin verrattuna, Sami Borg kertoo.

Pienillä paikkakunnilla jopa 80 prosenttia äänestäjistä tunsi ehdokkaan henkilökohtaisesti.

– Näin voi ajatella, että ehdokkaat itsekin kehottavat lähiympäristöä äänestämään.

Kaikista laimein kuntavaalien äänestysinto oli nuorimman äänestäjäkunnan, 19-34–vuotiaiden keskuudessa. Tässäkin ikäryhmässä koulutetut toki käyvät äänestämässä; tilastollisesti merkittävä ero koskeekin nimenomaan kouluttamattomia suurempien kaupunkien asukkaita.

– Vain joka viides kouluttamaton nuori kävi äänestämässä. Kyse on varmasti siitäkin, että tässä ryhmässä ei ole sosiaalista painetta, ajatusta siitä että äänestäminen on velvollisuus, Borg pohtii.

Eduskuntavaalitutkimukset kertovat, että siinä missä 1970-luvulla 85 prosenttia kansasta koki äänestämisen olevan kansalaisvelvollisuus, vuonna 2003 luku oli pudonnut alle 50 prosenttiin.

– Jokainen varmasti järkeilee, että omalla yhdellä äänellä ei ole suurta laskennallista merkitystä, mutta moni kokee vaaleissa äänestämisen velvollisuudekseen. Tämä on kuitenkin murenemassa, Borg toteaa.

Tutkimus osoitti myös sen, että kansalaisten äänestyskäyttäytyminen on muuttunut äänestäjän ja ehdokkaan sukupuolen osalta.

– Esimerkiksi vielä 1996 vain puolet naisista äänesti naista. Nyt 2/3 naisista äänestää omaa sukupuolta olevaa ehdokasta. Kaikissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että miehet ja naiset perustelevat omaa sukupuolta olevaa ehdokasta äänestämisen eri tavoin: miehet väittävät, että sukupuolella ei ole merkitystä – ja äänestävät useimmiten miestä. Naiset taas ovat sitä mieltä, että sukupuolella nimenomaan on merkitystä – ja äänestävät naista.

Vetävätkö maakuntavaalit?

Entä miltä näyttää horisontti tuleviin maakuntavaaleihin?

– Pienissä kunnissa esiintynee nyt luuloja siitä, että maakunnissa tullaan hoitamaan asioita voittopuolisesti suurempien kuntien kannalta. Puolueiden pitäisikin saada ehdolle väkeä, joka auttaa voittamaan noita epäluuloja, sillä maakuntien velvollisuus on ajaa koko maakunnan asiaa, Sami Borg sanoo.

– Toivon, että ehdolle astuu myös kokeneita poliitikkoja eikä pelkästään kokeneita kotiinpäin vetäjiä, hän jatkaa.

Borg arveleekin, että maakuntavaaleihin kyllä löytyy ehdokkaita – sen sijaan jatkossa, kun maakuntavaalit ja kuntavaalit järjestetään samaan aikaan, saattavat kuntavaalit jäädä lapsipuolen asemaan.

– Sote on suuri sektori, joka myös vaikuttaa paljon ja suoraan kansalaisten arkeen. Moni ehdokkaistakin on sote-osaaja. Kun kuntien tehtäviä karsitaan, voi olla, että kuntavaaliehdokkaiden löytyminen on entistäkin haastavampaa.

Polemiikki – lehti (1/18) ilmestyy 1.3.2018.

#äänestäminen #kuntavaalit #maakuntavaalit

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.