Polemiikki / 09.06.2016

Aluetason äänestysinto testataan: Maakuntavaalit puntarissa

Miten tutkijat arvioivat maakuntavaaleja poliittisesti ja rahoitukseltaan? Entä monellako tuolilla päättäjän on sopivaa istua samanaikaisesti? Tomi Venho, Kimmo Grönlund ja Heikki Paloheimo vastaavat.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Maakuntavaltuustot valitaan 18 maakunnassa seuraavien presidentinvaalien yhteydessä vuonna 2018

Maakuntavaaleissa äänestäjä saa viidennet vaalit presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kuntavaalien ja eurovaalien lisäksi. Ensimmäisten presidentinvaalien yhteydessä pidettävien maakuntavaalien jälkeen seuraavat pidetään kuntavaalien yhteydessä vuodesta 2021 alkaen.

Ketkä jakavat ja käyttävät eniten rahaa?

Tutkija Tomi Venho on perehtynyt vaalirahaan, josta on myös väitellyt.

Maakuntavaalien rahoituksesta ei ole mitään tutkimustietoa tai aiempaa kokemusta, sillä Kainuun maakuntavaaleja Venho pitää asiana erikseen.

– Oleellista on ensinnäkin se, mitkä tahot vastaavat kampanjoinnista juuri maakuntavaaleissa – siis mitkä tahot käyttävät myös eniten rahaa vaalityöhön: ovatko ne puolueiden keskusjärjestöt, piirijärjestöt vai ehdokkaat? Entä miten kampanjointi ja vaalirahoitus poikkeavat muista vaaleista?

– Perinteisesti on keskitytty rahoittamaan eniten eduskuntavaaleja, mutta kun maakuntavaalit nyt järjestetään ensimmäistä kertaa, niihin ehkä myös investoidaan enemmän, Venho uskoo.

Ylimääräistä puoluetukeakin maakuntavaaleille jaetaan nyt 4,5 miljoonaa euroa, jos eduskuntapuolueiden toive toteutuu.

–  Lisäksi ehdokkaat itse käyttävät rahaa ja heidän täytyykin käyttää.

Venhon mukaan puolueiden piirijärjestöjen ja kunnallisjärjestöjen asemakin on kiintoisa, kun piirit perinteisesti ovat käyttäneet enemmän rahaa eduskuntavaaleihin ja kunnallisjärjestöt kuntavaaleihin.

– Voisi kuvitella, että maakuntavaalit antaisivat uutta merkitystä näille järjestöille.

Puolueiden kunnallisjärjestöjen tehtäviä ja rahaa on siirtymässä maakuntatasolle. Siksi näiden järjestöjen asema on kapenemassa.

– Kunnallisjärjestöt ovat keskenään kisaamassa siitä, ketkä saavat omat henkilönsä läpi maakuntavaltuustoihin, Tomi Venho sanoo.

Puolueet miettivät nyt tiukasti kampanjointiaan.

Rahoitusjärjestelmää ei Venhon mielestä kannata kuitenkaan muuttaa, vaikka raha aivan varmasti vaikuttaakin. Aina sekään ei kuitenkaan lopputulosta ratkaise.

– Tästä esimerkkinä ovat perussuomalaisten jytkyt, jotka tulivat hämmästyttävän pienellä rahalla. Ja toisaalta sosialidemokraattien investoima ennätyksellinen raha ei taas vaikuttanut heille myönteisesti. Poliittinen tilanne ratkaisee, ja se miten sitä osataan käyttää, Venho muistuttaa.

Tomi Venho toteaa, että sen luulisi herättävän mielenkiintoa, jakavatko sote-palveluja tuottavat ja myyvät tahot vaalitukea – ja jos, niin missä määrin, ja tuleeko tämä näkymään lakimääräisissä vaalirahailmoituksissa.

Kyse ei ole pienestä rahasta.

Kaikkia kunnallisia palveluja tuotetaan valtakunnan mitassa kymmenillä miljardeilla vuosittain. Kuntaliiton mukaan noin 42 miljardilla.

Kun sote-uudistus vie kuntien budjeteista noin puolet pois, maakuntavaltuustot käsittelisivät sen mukaan bruttona yli 20 miljardin euron pottia vuositasolla.

– Tutkimuksen kannalta on merkittävää se, että nyt käydään ensimmäistä ja ainoaa kertaa maakuntavaalit omana kampanjanaan. Näin päästään ainakin kertaalleen mittaamaan vaalirahan määrää ja laatua juuri maakuntavaaleissa. Jatkossa ne käytäneen yhdessä kuntavaalien kanssa, jolloin rahoituksen eritteleminenkin on tutkijoille jo paljon hankalampaa, Venho korostaa.

– Nyt samaan aikaan käytävät presidentin vaalit ovat selkeämmin eroteltavissa ainakin ehdokaskampanjoissa, hän ennakoi.

Valtio-opin professori Kimmo Grönlund Åbo Akademista valittelee, että on vaikea ottaa kantaa, kun maakuntavaltuustojen lopullinen hahmokin on vielä aivan auki.

– Olisi hyvä, jos olisi lainsäädäntöä, mutta toistaiseksi on vain esityksiä ja periaatepäätös maakunnista.

Maakuntavaalit kiinnostanevat Grönlundin mukaan vähemmän kuin eduskuntavaalit tai kuntavaalit.

– Puolueet yrittävät asettaa niihin kansanedustajia, mutta on hyvä kysyä, onko heillä aikaa hoitaa näitäkin tehtäviä? Toisaalta emme vielä tiedä edes, kuinka usein maakuntavaltuusto on koolla eli paljonko se työllistäisi. Jokaisen poliitikon tulee viime kädessä itse miettiä omaa ajankäyttöään jo ennen ehdokkaaksi asettumista.

Kimmo Grönlundin mielestä maakuntavaalit sopivat huonosti yhteen presidentinvaalien kanssa.

– Vaalit ovat luonteeltaan täysin erilaiset. Presidentiksi valitaan ensisijaisesti henkilö, maakuntavaltuustoon tulee avoin listavaali, jossa puoluekanta ratkaisee.

Rahakeskustelusta Grönlund ei innostu, vaikka ymmärtää sen tarpeen.

– Suljettu listavaali ei saanut tukea eikä se olisi ollut järkevääkään, että käytössä olisi yhtä aikaa erilaisia vaalijärjestelmiä. Avoin listavaalijärjestelmä säilyy siis, mikä tarkoittaa, että vaalikampanjaa ja -kassaa tarvitaan.

Professori arvioi myös ”usean tuolin ongelmaa”.

– En tiedä, mitä pohditaan eli onko järjestelmää sille, että voi asettua ehdolle useissa vaaleissa ja jos tulee valituksi, voiko istua monella tuolilla. Voidaanhan säätää niinkin, että ehdolla voi olla vain jompaankumpaan samanaikaisissa vaaleissa.

Kimmo Grönlund sanoo, että jo yhdenvertaisuussyistä on vaikeaa ratkaista kaikissa elimissä istumista.

– Tärkeintä lienee, että ihminen itse pohtii, kykeneekö kaikkiin tehtäviinsä.

Grönlundin mukaan maakuntavaaleja pohdittaessa ei ole hyödynnetty sitä, mitä kansa ajattelee, esimerkiksi kansalaisraatien tai -paneelien kautta.

Hän heittää keskusteluun pureskeltavaa omalta tutkimusalueeltaan.

– Tässä on mielestäni suomalaisen demokratian suurin kehitystarve: tavallisen kansan kytkeminen päätöksentekoon tai edes päätösten valmisteluun.

Tampereen yliopiston emeritusprofessori Heikki Paloheimo tuntee vaalijärjestelmät ja kannattaa vaalien niputtamista lääkkeeksi vaaliväsymykseen.

–  Suora maakuntavaali yhdellä vaalialueella muuttaa toimintaa nykyiseen verrattuna. Nyt maakuntavaltuutetut edustavat kuntia. Puolueiden piirisihteerit käytännössä kokoavat listan, jossa kuntien edustus ja puolueiden voimasuhteet ovat tasapainossa.  Suoralla vaalilla toteutettavissa maakuntavaaleissa ehdokkaiden ohjelmat avartuvat ottamaan kantaa koko maakunnan asioihin. Tällöin maakuntavaltuustossa korostuvat vaihtoehdot maakunnan kehittämisestä ja maakunnan asia tulee paremmin esille, Paloheimo arvioi.

Maakuntavaaleilla saatetaan saada istuville kansanedustajille pahojakin kilpailijoita.

– Puolueiden väliset erot korostuvat ja puhutaan enemmän maakunnan ja maakuntien liittoumien kuin kuntien eduista.

Suljettua vaalia pidetään jo vanhanaikaisena, siis sitä, että puolueet ratkaisisivat yksin valitsemisjärjestyksen.

–  Eri maita vertailevassa näkökulmassa havaitaan, että vaalijärjestelmät ovat kehittyneet pikemminkin henkilökeskeiseen kuin puoluekeskeiseen suuntaan.

Paloheimon mukaan suljettujen puoluelistojen vaalitapoja on joissakin maissa viime vuosikymmeninä muutettu siten, että äänestäjällä on jonkin verran mahdollisuuksia vaikuttaa ehdokkaiden läpimenojärjestykseen.

– Oma vaalitapamme on poikkeuksellisen henkilökeskeinen, hän jatkaa.

Paloheimo toteaa, että suljetut listavaalit korostavat Suomen henkilökeskeistä vaalitapaa enemmän puolueiden välisiä eroja, mikä on ihan hyvä asia.

– Suomalaiset ovat kuitenkin tottuneet äänestämään henkilöä. Ei meille ole edellytyksiä siirtyä suljettujen pitkien listojen vaalitapaan. Ruotsi on muuttanut suljettujen listavaalien järjestelmäänsä niin, että äänestäjä voi halutessaan antaa äänen myös yksittäiselle henkilölle. Jos ehdokas saa riittävän määrän henkilöääniä, hän nousee listalla korkeammalle sijalle.

Professori Paloheimo toteaa, että me voisimme toteuttaa sen päinvastoin: äänestäjälle voitaisiin suoda mahdollisuus antaa henkilöäänen sijasta äänensä puolueen listalle.

– Eikä tämä olisi edes kovin suuri tai monimutkainen muutos, Paloheimo ehdottaa.

Äänestysaktiivisuus riippuu siitä, järjestetäänkö vaalit erikseen vai muiden vaalien kanssa. Heikki Paloheimon mukaan Suomessa vieroksutaan useiden vaalien järjestämistä samalla kertaa.

Alhaisen äänestysprosentin Yhdysvalloissa voidaan äänestää kerralla kunnanvaltuutettua, pormestaria, osa- ja liittovaltion sekä senaatin edustajia ja vielä presidenttiäkin. Ruotsissa pidetään yhtä aikaa kolmet vaalit ja aktiivisuus on kymmenkunta prosenttiyksikköä suurempi kuin meillä.

– Kun ensimmäiset eurovaalit käytiin kuntavaalien yhteydessä, äänestysprosentti oli korkea. Erikseen järjestetyissä se suorastaan romahti.

Sote-palvelujen tuottajien intressit ovat suuret, kun puhutaan kymmenistä miljardeista  euroista koko maassa. Kilpailuun perustuvien järjestelmien käyttö saattaa johtaa voiteluunkin, mutta Paloheimon mukaan poliittinen kulttuurimme on aika terve:

– Kun 1960–70-luvuilla tuli paljon rahaa rakennusliikkeiltä ehdokkaille, saatiin myös julkista kritiikkiä ja oikeudenkäyntejäkin.

Useilla tuoleilla istuminen ei ole sekään yksioikoista. Paloheimolle tulee vanha televisiolausunto mieleen:

– Joskus vuosia sitten annoin lausunnon siitä, kuinka kiusallisen monet kansanedustajat eivät ehtineet kunnanvaltuustojensa kokouksiin. Sanoin, että jollei niissä ole aikaa käydä, ehkä olisi viisainta vetäytyä kokonaan. Sain kansanedustajilta kiukkuista palautetta. Kuntatyö ylläpitää heidän mukaansa henkilökohtaisten suhteiden verkkoa ja pitää kärryillä siitä, mitä omassa kunnassa tapahtuu. Näin varmaan onkin.

Heikki Paloheimo toteaa, että voimakas samastuminen yhteen puolueeseen on viime vuosikymmeninä vähentynyt.

– Vaikka näin on käynyt, useimmilla äänestäjillä on tietty oma liikkumavaransa, esimerkiksi vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja vihreiden välillä tai sitten vaikkapa keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä. Jokainen äänestäjä katsoo politiikan maailmaa omasta aatteellisesta perspektiivistään, professori summaa.

 

 

#äänestys #maakunta #maakuntavaalit #polemiikki #vaalit

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.