Polemiikki / 02.12.2016

Punavihreä kupla on olemassa – ja muita totuuksia puoluejäsenten verkostoista

Pilottitutkimus tuo uutta tietoa puolueiden jäsenten verkostoista.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Viime vaalien jälkeen julkisuudessa alettiin keskustella aktiivisesti ”punavihreästä kuplasta” eli siitä, miten vasemmisto- ja viherajattelu kietoutuvat yhteen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Sen jälkeen keskustelu ”kuplista” on vain kiihtynyt. Ajatellaan, että moni meistä elää ”kuplassa” eli on sosiaalisesti tekemisissä lähinnä samanmielisten kanssa ja muun muassa maaseudun ja kaupungin asukkaiden sekä tiettyjen puolueiden kannattajien elinpiirit  eriytyvät entisestään toisistaan.

Turun yliopiston taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen tutkimusryhmä päätti selvittää, mistä kuplissa on kyse. Aineistoltaan ainutlaatuinen tutkimus eri puolueiden verkostoista erityisesti kunta-alan näkökulmasta selvitti, millaisia yhteiskunnallisia ja henkilökohtaisia verkostoja eri puolueiden kannattajilla on ja miten vaikkapa sosiaalinen tausta näkyy yhtäältä verkostoissa ja toisaalta yksilön yhteiskunnallisessa aktiivisuudessa.

Räsäsen ryhmän piti alun perin tutkia vain vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten jäsenten verkostoja, mutta lopulta mukaan saatiin kaikki kuusi suurta puoluetta.

Tutkimusaineisto kerättiin lähettämällä sähköposti- ja kirjekyselyjä puolueiden jäsenille. Suomessa ei ole koskaan aiemmin tutkittu puolueiden jäsenten verkostoja, joten tutkimusryhmän data itsessään on ainutlaatuista.

Perinteisiä ja uusia jakolinjoja

Tutkimus paljasti ensinnäkin sen, että perinteisten suurten puolueiden jäsenten verkostoissa näkyy selvästi perinteinen vasemmisto-oikeistojako.

– Olin ehkä jopa yllättynyt siitä, miten selvästi puoluekanta näkyy siinä, kenen kanssa ollaan tekemisissä. Kokoomuksen jäsenillä on yhteyksiä elinkeinoelämään, vasemmistopuolueiden ammattiyhdistysliikkeeseen ja niin edelleen, professori Pekka Räsänen kertoo.

Alueelliset erot samankin puolueen kannattajien välillä olivat erityisen kiinnostavia.

Punavihreä kupla on olemassa, mutta se on pääkaupunkiseudun ilmiö. Vasemmistopuolueiden äänestäjät maakunnissa ovat verkostoiltaan varsin erilaisia kuin aatetoverinsa Helsingissä ja lähikunnissa.

– Alustavien analyysien perusteella perinteiset taloudelliset intressiryhmäsidokset näkyvät ympäri Suomea, Räsänen sanoo.

Sen sijaan esimerkiksi yliopistojen ja median kanssa verkostoituminen oli erilaista maakunnissa kuin pääkaupunkiseudulla.

– Maakunnissakin puoluejäsenten verkostot riippuivat paljon siitä, millaisia yrityksiä paikkakunnilla oli, oliko lähellä korkeakouluja ja niin edelleen. Puoluerajat menevät maakunnissa osin ristikkäin. Lisäksi ihmisten verkostoihin vaikuttaa paljon työhistoria.

Eräs ei niin yllättävä tulos oli myös se, että puolueissa aktiiviset ihmiset ovat monella tavalla aktiivisia muuallakin yhteiskunnassa, mikä tekee verkostoista monimutkaisia. Haastatelluista puolueiden jäsenistä jopa 60 prosenttia on mukana kuntapolitiikassa, joko valtuustossa tai lautakunnassa. Tutkimuksessa selvitettiin myös puolueen jäsenyyden pitkäaikaisuutta: pitkäaikaiset jäsenet ovat todennäköisimmin mukana myös kuntapolitiikassa.

Eliitit elävät eri todellisuudessa

Eräs tutkimuksen hyvin esiin tuoma tulos oli, että puolueiden rivijäsenten verkostot poikkeavat huomattavasti puolueissa korkeita asemia nauttivien verkostoista.

– Tässä mielessä eliitit elävät eri poliittisessa todellisuudessa kuin rivijäsenet. Heillä on oma informaatiokuplansa, Pekka Räsänen napauttaa.

Huomattavaa on myös se, että puolueiden jäsenillä on runsaasti henkilökohtaisia suhteita, jotka menevät yli puoluerajojen. Henkilökohtainen lojaalius on yhtä tärkeää kuin puolueuskollisuus. Suomalainen yhteiskunta on pieni, ja yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten verkostot ulottuvat moneen suuntaan.

– Usein sanotaan, että puolueet samankaltaistuvat ja se on tottakin, jos katsotaan pelkkiä puolueohjelmia. Esimerkiksi kestävä kehitys mainitaan kaikkien puolueiden ohjelmissa, toteaa Räsänen.

Eri puolueiden jäsenten erilaiset verkostot kuitenkin paljastavat puoluekannan ja käytännön toimissa näkyvät erot huomattavasti puolueohjelmia selkeämmin.

– On ihan ilmeistä, että henkilökohtaisilla verkostoilla on suomalaisessa yhteiskunnassa valtava merkitys. Tässä mielessä voi sanoa, että Suomessa on paljon korruptiota. Poliittiset virkanimitykset ovat yksi asia – toinen ovat sitten ne monimutkaiset ja hienojakoiset verkostot, joita ihmisillä on ja joista tiedetään varsin vähän. Ihmiset ovat usein jäävejä hyvin moneen suuntaan, professori Räsänen pohtii.

Perussuomalaisten ja vihreiden verkostot poikkesivat

Verkostojen tietynlainen ennalta-arvattavuus paljastui parhaiten niin kutsuttujen perinteisten puolueiden jäsenten verkostoja tutkittaessa. Perussuomalaisten ja vihreiden jäsenten verkostot olivat selkeästi erilaisia kuin vasemmistoliiton, SDP:n, kokoomuksen ja keskustan.

– Perussuomalaisten jäsenten verkostot ovat useimmiten duunaripuolella. Siinä mielessä puolue muistuttaa jollakin tavalla uutta vasemmistoa. Puolue on muuttanut perinteistä puoluekenttää ja se näkyy myös verkostoissa, jotka ovat osittain heterogeenisempiä kuin muilla, toteaa projektin tutkijana työskentelevä Aki Koivula.

Koivula sanoo jopa, että perussuomalaisten ja vihreiden jäsenet ovat huomattavasti vähemmän verkostoituneita kuin muiden puolueiden jäsenet.

– Perussuomalaiset ja vihreät ovat ehkä enemmän ’elämäntapapuolueita’ tai ’asiapuolueita’; ne keräävät jäsenikseen ihmisiä, jotka eivät kaikilta osin sulaudu perinteisiin jakolinjoihin.

Perussuomalaisten jäsenillä oli ylipäätään vähiten verkostoja eivätkä he tule esimerkiksi palkansaajajärjestöistä tai kansalaisjärjestöistä. Perussuomalaisten jäsenillä oli myös vähiten yhteistyötä vaikkapa median kanssa sekä luottamusta mediaan.

– Perussuomalaisten jäsenet eivät luota Helsingin Sanomiin. Heille tärkeä tiedon lähde on sosiaalinen media, kertoo Aki Koivula.

Vihreiden jäsenkunnassa huomionarvoista oli se, että kotitausta ja vanhemmat vaikuttavat ystäväpiiriä vähemmän heidän poliittisiin näkemyksiinsä.

– Perinteisten puolueiden jäsenillä taas perheellä oli merkitystä.

Tutkijat analysoivat jäsenten verkostoja myös siitä näkökulmasta, miten kauan henkilö oli ollut puolueen jäsen.

– Nimenomaan tällaisessa analyysissa löytyi punavihreän kuplan aineksia. Alle viisi vuotta vasemmistoliiton jäseninä olleiden verkostot olivat hyvin samankaltaisia kuin vihreiden jäsenten, tutkija Koivula sanoo.

– Samaan tapaan vihreisiin on hiljan liittynyt matalasti koulutettua väkeä ja vasemmistoliittoon korkeakoulutettuja. Näin myös demografiset erot näiden puolueiden väillä vähenevät, hän jatkaa.

Sen sijaan esimerkiksi SDP:n jäsenten yhteys ay-liikkeeseen on tiivis niin kauan jäsenenä olleina kuin hiljan liittyneillä.

Yli 10 000 vastausta sisältävän tutkimusaineiston analyysi on tätä kirjoitettaessa osittain kesken, mutta datasta nousee mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi vihreitä koskevasta aineistosta tutkijat havaitsivat, että vihreiden miesjäsenet kokevat hyötyneensä puoluejäsenyydestä taloudellisesti huomattavasti naisjäseniä useammin.

– Tämä oli mielenkiintoinen havainto, sillä muu aineisto osoittaa vihreiden olevan varsin tasa-arvoinen puolue, Koivula toteaa.

Toisaalta vihreiden miesjäsenet ovat ylipäätän korkeammin koulutettuja ja korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa kuin naisjäsenet.

Ovatko puolueet kriisissä?

Verkostotutkimus pystyy omalta osaltaan vastaamaan myös ikuisuuskysymykseen siitä, ovatko puolueet ja puoluetoiminta kriisissä. Aki Koivulan mielestä eivät ole.

– Puolueiden kriisi on lähinnä perinteisten puolueiden kriisiä. SDP:n jäsenistä 60 prosenttia on eläkeikäisiä. Perussuomalaiset taas on viisinkertaistanut jäsenmääränsä. Myös vihreiden ja vasemmistoliiton jäsenistä yli puolet on liittynyt puolueisiin kymmenen viime vuoden aikana.

Koivulan mielestä vihreillä on potentiaalia nousta suurpuolueeksi.

– Kun kysyimme vastaajilta, minkä puolueen jäsenet kokevat toiseksi lähimmäksi itseään, varsin usein vastaus oli muiden puolueiden kannattajilla nimenomaan vihreät. Ja esimerkiksi ylioppilaskunnista ja opiskelijapolitiikasta nousee nimenomaan vihreiden jäseniä, joskin niissä verkostoissa myös kokoomus on suosittu, pohtii Koivula.

Demokratian näkökulmasta sellaisten puolueiden nousu, joiden jäsenten verkostot eivät perustu yksinomaan vanhaan kunnon hyväveli- ja -siskojärjestelmään, lienee hyväkin asia.

#polemiikki #politiikka #puolueet

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.