Polemiikki / 04.06.2015

Professori Tomi Voutilainen: Lainsäädäntö vaikeuttaa tietojärjestelmien järkeistämistä

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Eeva-Liisa Hynynen | Kuva: Merja Ojala

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien järkeistämisestä on uskallettu odottaa miljardisäästöjä vuosien ajan. IT-hallinnon toiminnan tehostamisen vaikeus liittyy hallinnon itsensä luomaan byrokratiaan, sanoo julkisoikeuden, erityisesti sähköisen hallinnon ja informaatio-oikeuden professori, HTT Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta.

Tomi Voutilaisen mukaan merkittävä ongelma on voimassa olevassa lainsäädännössä. Terveydenhuollossa on voimassa kymmenkunta eri lakia, joissa säädetään potilastietojen hallinnasta, ja niiden samanaikainen tulkinta on äärimmäisen vaikeaa.

– Saan viikoittain useita kyselyjä siitä, kuinka terveydenhuollossa voitaisiin toimia niin, ettei rikota tietosuojasäännöksiä tai jotakin muuta voimassa olevaa lakia, kun lait voivat olla keskenään ristiriidassa.

Esimerkiksi potilastietoon liittyvien suostumusten ja kieltojen säännösviidakko on Voutilaisen mukaan karua kertomaa siitä, miten suuria vaikeuksia sääntelyyn liittyy.

Samanlainen taudinkuva sääntelyssä on syntynyt erityisesti viime vaalikaudella sosiaalihuoltoon ja opetustoimen puolelle.

– Ja sama kehitys tulee jatkumaan, ellei poliittisesti puututa tähän kehitykseen. Kunnat saavat tuntea tämän huonon sääntelyn nahoissaan.

Lainvalmistelu on pirstoutunutta, eikä kokonaiskuvaa näytä olevan kenelläkään.

– Laadunvarmistus puuttuu, professori Voutilainen analysoi.

Hänen mukaansa terveydenhuollon tietojärjestelmien suunnittelutyötä ohjaa teoreettispainotteinen ote. Tuntuma käytännön terveydenhuoltoon ja sen prosesseihin puuttuu.

– Vuoropuhelu terveydenhuollon ammattilaisten ja kehittäjien välillä ei ole aina toimivaa. Moni ongelma on alan ammattilaisille jo lähtötilanteessa tiedossa, mutta tämä tietämys ei kulje lainvalmisteluun tai IT-virkamiesten suunnittelupöydille.

Lääkärien ja hoitohenkilöstön työtä hidastavat tietojärjestelmät, jotka on suunniteltu tieteellisesti virittyneissä hankkeissa.

– Tieteellistäkin tutkimusta tarvitaan kehittämistyön tietopohjaksi, mutta operatiivista kehittämistä ei pitäisi sekoittaa tieteelliseen tutkimukseen, Tomi Voutilainen sanoo.

Käytännön työhön liittyvät asiat viedään tieteelliselle ja teoreettiselle tasolle, vaikka siihen ei olisi terveydenhuollossa tarvetta.

Terveydenhuollon tietojärjestelmien kautta kerätään tietoja myös akateemiseen tutkimukseen ja tilastointiin, joilla on ollut vaikutuksensa myös tietojärjestelmien kehittämiseen.

Lääkäri joutuu kirjaamaan vastaanotollaan potilaistaan sellaista tietoa, jota varsinaisessa hoitoprosessissa ei edes tarvittaisi. Tämä aika on pois potilaan hoidosta.

Maali vielä kaukana

Tomi Voutilainen korostaa, että potilastiedon hallinnan lähtökohtana ei voi olla se, mitä tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL itse tutkimuksiinsa tarvitsee, vaan että potilastietojärjestelmä palvelee potilaan hoitoa.

– Tutkijoiden pitäisi pysyä tutkijoina, eikä ryhtyä suunnittelemaan sellaisia asioita, joiden parissa käytännön ammattihenkilöstö joutuu työskentelemään. Tieteellä on oma paikkansa kehityksessä, mutta operatiivinen suunnittelu on eri asia.

Professori toppuuttelee poliittisia päättäjiä uskomasta siihen lupaukseen, että sote-organisaatiouudistus ratkaisisi kaikki ongelmat.

– Maali on vielä kovin kaukana, eikä uudistus pääty sote-organisaatioiden uudistamiseen. Sen jälkeen on uudistettava tiedonhallinnan lainsäädäntö. Niin ikään työtavat ja -prosessit on uudistettava sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Voutilaisen mukaan työnsä aloittavan hallituksen on ryhdyttävä kokonaisvaltaiseen uudistukseen, jotta säästöpotentiaali ja palveluiden laadun parantaminen voidaan saada aika

Ongelmana tietojärjestelmien suuri määrä

Tomi Voutilainen muistuttaa, että julkisen sektorin tietojärjestelmiin on käytetty viimeisen vuosikymmenen aikana noin 20 miljardia euroa. Käytetyillä miljardeilla ei ole kuitenkaan saatu aikaan selkeyttä.

– Työntekijä saattaa päivittäin työskennellä kymmenenkin eri tietojärjestelmän parissa.

Professori Voutilaisen mielestä digitalisoitumisen ympärillä käydyssä keskustelussa puhutaan paikoin toissijaisista asioista.

– Päättäjien pitäisi ymmärtää, mikä julkinen hallinto oikeasti on ja mitä se tekee.

Usein sanotaan, että ongelmat ratkaistaan, kun tietojärjestelmiä lisätään ja otetaan käyttöön.

– Kun hallintoon tuodaan uusi kone ja uudet tietojärjestelmät, eihän se tarkoita, että sillä hankinnalla olisi säästetty jotakin. Nyt jälleen kerran esille noussut ”digitalisaatio” voi johtaa harkitsemattomiin lisäinvestointeihin. Sähköiset palvelut eivät ole digitalisaation itsetarkoitus.

Digitalisaation vaikutus voi Voutilaisen mukaan olla pikemminkin plus-miinus-nolla tai jopa miinusmerkkinen.

Kun uusia tietojärjestelmiä kehitetään, vanhat jäävät usein pyörimään rinnalle. Järjestelmän hankinnan lisäksi maksaa aina myös sen ylläpito.

– Nyrkkisääntö on, että kun taloon tulee uusi tietojärjestelmä, samalla pitäisi pyyhkiä pois ainakin kaksi vanhaa, koska Suomen julkishallinnon ongelmana on tietojärjestelmien suuri määrä, jota pitäisi vähentää

Konsulttien johdateltavissa

Tomi Voutilainen sanoo, että kunnat ja valtio ovat konsulttien liiaksi johdateltavissa hankittaessa ja kehitettäessä tietojärjestelmiä.

Kun tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvä ajattelu on ulkoistettu konsulteille, näkökulma on keskittynyt yksityisen markkinan tarpeisiin eikä julkishallinnon ja sen asiakkaiden aitoihin tarpeisiin.

Kuntapalveluiden sähköinen kehittäminen kansalaisten käyttöön ei ole ollut etusijalla, vaan on haluttu sähköisiä palveluita digitalisaation nimissä ilman asiakashyötyjen tai hallinnon tehostamishyötyjen uskottavaa arviointia.

Voutilainen uskaltaa väittää, että julkishallinto ajattelee tietojärjestelmien kehittämistä ”jotenkin väärin”. Moni aiemmin paperilla hoidettu asia on vain viety sähköisesti hoidettavaksi ilman, että asiaa on ajateltu yhtään perusteellisemmin.

Kuntapalveluiden sähköinen kehittäminen kansalaisten käyttöön ei ole ollut etusijalla, vaan on haluttu sähköisiä palveluita digitalisaation nimissä ilman asiakashyötyjen tai hallinnon tehostamishyötyjen uskottavaa arviointia.

Tähän malliin on ollut kannustamassa monikanavainen ja lyhytjänteinen sähköisten palveluiden rahoitusmalli.

– On maakuntia, joissa oppilailla on erittäin pitkät koulumatkat ja autossa istutaan useita tunteja. Etäoppimista voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin videoyhteyden avulla. Oppilas voisi opiskella joitakin päiviä viikossa kotoa käsin – ja toisaalta osan viikosta olla sosiaalisessa oppimisympäristössä muiden oppilaiden kanssa, professori pohtii.

Tällaisia malleja arjen helpottamiseksi ei ole juuri testattu.

Mutta on toimintoja, joissa aikaa säästyisi sähköisen palvelun avulla.

– Osin kunnissa eletään vieläkin 1800-lukua. On kuntia, joissa pöytäkirjat pitää allekirjoittaa paikan päällä, vaikka etäisyydet kunnantalolle voivat olla pitkiä. Mitä järkeä sellaisessa on?

Kuntien osaamisessa on suuria eroja. Tosin viime aikoina ICT-hankintaosaaminen on Voutilaisen mukaan parantunut jonkin verran, kun kuntasektori on kehittänyt yhteistä hankintaosaamista esimerkiksi KL-Kuntahankinnat Oy:n kautta.

Jaa

#Ei

1 kommentti

  1. Ohessa Voutilaisen ajatuksiin muutama kommentti asiakirjahallinnon näkökulmasta katsottuna.

    ”Lainvalmistelu on pirstoutunutta, eikä kokonaiskuvaa näytä olevan kenelläkään.”
    Samaa mieltä. Lainsäädännössä käytetty käsitteistö on myös toisiinsa nähden paikoin epäselvää, joka omalta osaltaan hämärtää kokonaisuuden hahmottamista.

    ”Suunnittelutyötä ohjaa teoreettispainotteinen ote.”
    Olen osittain eri mieltä. Ainakaan asiakirjahallinnon teoreettista näkökulmaa ei ole kehittämishankkeissa huomioitu.

    ”Moni ongelma on alan ammattilaisille jo lähtötilanteessa tiedossa, mutta tämä tietämys ei kulje lainvalmisteluun tai IT-virkamiesten suunnittelupöydille.”
    Johtuisiko siitä, että eri toimijat eivät keskustele asioista yhteisellä kielellä?

    ”Tieteellistäkin tutkimusta tarvitaan kehittämistyön tietopohjaksi, mutta operatiivista kehittämistä ei pitäisi sekoittaa tieteelliseen tutkimukseen, Tomi Voutilainen sanoo.”
    En vetäisi tähän niin jyrkkää linjaa. Monitieteellistä tutkimusta kannattaa hyödyntää kehittämisen tietopohjana, kehittämisen apuvälineenä.

    ”Kun tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvä ajattelu on ulkoistettu konsulteille, näkökulma on keskittynyt yksityisen markkinan tarpeisiin eikä julkishallinnon ja sen asiakkaiden aitoihin tarpeisiin.”
    Tässä olen täysin samaa mieltä. Ikään kuin ajattelu olisi toisinaan kokonaan ulkoistettu organisaation ulkopuolisille IT-konsulteille.

    ”Moni aiemmin paperilla hoidettu asia on vain viety sähköisesti hoidettavaksi ilman, että asiaa on ajateltu yhtään perusteellisemmin. ”
    Tässä olen täysin samaa mieltä. Jos organisaation sisällä ei samalla muuteta myös toimintatapoja, sähköisen järjestelmän hyödyt jäävät saavuttamatta.

    ”Kuntien osaamisessa on suuria eroja.”
    Olen samaa mieltä. Tämä näkyy mm. siinä miten eri kokoisissa kunnissa asiakirjahallinto on organisoitu ja resursoitu. Samalla se heijastuu myös asiakirjahallinnon osaamiseen.

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.