Kouluarvosanaa prosessista on kuitenkin hyvin vaikea antaa: kriisijohtaminen on dynaaminen prosessi, joka sisältää sekä onnistumisia että epäonnistumisia.
Professori Hannele Seeckin tutkimus avaa kriisijohtamisen monia puolia.
Kriisille on ominaista se, että se on arvaamaton, mutta ei odottamaton. Kriisi ei siis tapahdu, vaan se kehittyy, ja siksi kriisivalmiuden korostamisesta on siirrytty kriisijohtamisen painottumiseen ja ennakointiin.
Kriisijohtaminen ei ala vasta kriisin tapahduttua, vaan kriisijohtamisessa siirrytään tuolloin vain eri toimintavaiheeseen.
Pitkän linjan kriisijohtamisen tutkija, Turun yliopiston johtamisen ja organisoinnin professori Hannele Seeck käyttää muun muassa Pearsonin ja Clairin tunnettua kriisijohtamisen prosessimallia tarkastellessaan Suomen viranomaisten ja poliitikkojen toimintaa koronakriisin aikana.
Pearsonilla ja Clairilla on mallissaan yhdistelmä erilaisia kriteereitä varoitussignaalien havaitsemisesta ja kriisin leviämisestä resurssien saatavuuteen ja lopulta päätöksentekoon. Mallissa tarkastellaan myös kriisin vaikutusta toiminnan jatkuvuuteen, oppimiseen sekä organisaatioiden maineeseen.
Seeck on tutkinut aiemmin muun muassa tsunamia sekä Nokian vesikriisiä samaa mallia hyödyntäen.
Pandemia eroaa näistä sikäli, että kriisinä se on poikkeuksellisen pitkä ja syklinen: eri vaiheet aaltoilevat. Tämä tekee pandemiasta hyvin erilaisen kriisin siksikin, että esimerkiksi henkilöstöresursseja on oltava enemmän kuin muulloin.
– Kriisin keskiössä kriisiä hoitavat ihmiset voivat sinnitellä muutaman kuukauden, kunnes ovat aivan piipussa. Nyt kriisi jatkuu kauemmin. Onko esimerkiksi kriisijohtamisen varahenkilöjärjestelyissä varauduttu mahdollisesti vuosia jatkuvaan kriisiin? pohtii Seeck.
Kriiseistä on tärkeää oppia
Globaali pandemia ei yllättävyydessään ollut, no, yllätys. Valtioneuvoston vuonna 2017 hyväksymässä yhteiskunnan turvallisuusstrategioissa mainitaan pandemia mahdollisten kriisiskenaarioiden joukossa.
Myös muun muassa lintuinfluenssan ja SARS-epidemian aikana varautumista jo opeteltiin.
Kriisijohtamisen tutkijan näkökulmasta mielenkiintoinen muutos on se, että siinä, missä yksinkertaisimmissa kriisimalleissa ajatellaan että on olemassa etukäteisvaihe, akuuttivaihe ja jälkivaihe, monimutkaisemmissa malleissa on toisin.
– Niissä on jo pitkään ajateltu, että kriisi kehittyy ja ennakointi ja riskien arviointi on merkittävä osa kriisijohtamista, samoin kuin kriiseistä oppiminen, Hannele Seeck sanoo.
Seeckin tutkimus koostuu monenlaisesta datasta, joista tärkeimpiä ovat viranomaistiedotteet, tiedotustilaisuudet ja muu dokumentaatio, joiden avulla tutkija analysoi sitä, miten viranomaiset yhdessä yhtäältä muodostavat ja toisaalta ymmärtävät tilannekuvaa.
Seeck tekee myös tekstien sisällönanalyysiä ja retorista analyysia. Alun perin hän pohti myös kuva-analyysia, mutta toisin kuin vaikkapa 9/11 tai vuoden 2004 tsunami, koronavirus on kriisinä vähemmän visuaalinen.
– Ydinasia on viranomaistoiminta, joka on tietenkin varsin mediavälitteistä. Se onkin eräs kriisijohtamisen haaste: mitä milloinkin viestitään silloin, kun kriisi kestää pitkään? Miten saada ihmiset kuuntelemaan ja toimimaan? Mitkä ovat kulloinkin kohderyhmät?
Seeck muistuttaa, että tartunnan saaneille on viestittävä eri asioita kuin muille kansalaisille ja organisaatioille sisäisesti ja ulkoisesti.
Viranomaisilla on monta viestintälinjaa, ja jokaisessa on asia pystyttävä kertomaan nopeasti, hallitusti ja selkeästi.
Ennakointi on taitolaji
Olennainen ajatus on se, että kriisijohtamisessa ei kategorisesti onnistuta eikä epäonnistuta.
Professori Hannele Seeck ei myöskään kehu eikä hauku, mutta sanoo olevansa huolissaan kriisijohtamisen organisatorisesta puolesta.
– Mietin, missä määrin ennakointia ja etukäteisorganisointia on tehty esimerkiksi, kun ajatellaan maskeja tai rokotuksia.
– Kritiikki sinänsä on helppoa, haluaisin pikemminkin etsiä ratkaisuja siihen, miten jatkossa organisoinnin näkökulma voisi olla alusta asti mukana: miten organisoidaan lentokentän toiminta, miten maskien hankinnat ja niiden kotimainen tuotanto, miten rokotukset.
Arvosanaa professori ei edelleenkään anna.
– Arviointiin tarvitaan aina viitekehys, jota vasten voidaan katsoa, missä määrin ollaan onnistuttu ja missä määrin epäonnistuttu.
Arvioinnin kategoriat ovat kiinnostavia ja jossakin määrin odottamattomia. Esimerkiksi valtion maine ei ensimmäisenä tule mieleen argumenttina globaalin pandemian hoidossa, mutta Seeck muistuttaa, että se, miten ulkomailla uutisoidaan Suomen tilanteesta, vaikuttaa myös maakuvaan.
Eri maiden väliseen kriisijohtamisen vertailuun professori Seeck suhtautuu varovaisesti.
Institutionaaliset ja poliittiset kontekstit ovat eri valtioissa niin erilaisia, etteivät leikkaa-liimaa – mallit voi toimia.
– Ei voi suoraan verrata, että tuossakin maassa sisäministeriö teki näin ja sosiaali- ja terveysministeriö näin.
Benchmarkkausta ja tarkastelua voi silti toki tehdä. Mielenkiintoisia maita ovat Seeckin mielestä Israel, jossa erityisesti rokottaminen on edennyt hyvin, sekä Singapore, jossa pandemiaan varautuminen oli hyvällä tasolla siksi, että siellä ajateltiin pandemian joka tapauksessa joskus tulevan eteen.
Tästä huolimatta sielläkin on tällä hetkellä omat ongelmansa kriisin hoidossa.
Tekniset ongelmat toistuvat usein kriiseissä
Entä mitä aiemmista kriiseistä ja niiden analyysista saattoi oppia?
Hannele Seeckin mukaan kriisiajan aineistojen kerääminen on samankaltaista kriisistä huolimatta.
Aiempia kriisejä voi peilata siihen, ovatko haasteet samoissa paikoissa.
Kriiseille on luonteenomaista se, että samat ongelmat toistuvat kriisi toisensa perään.
– On hirveän huolestuttavaa, että vaikkapa tekniset ongelmat toistuvat samanlaisina. Tsunamin tapahtuessa puhelinlinjat eivät toimineet ja niin edelleen. Tässä kriisissä sellaisia ongelmia ei onneksi ole ollut.
Mielenkiintoinen, ja varsin suomalainen piirre on tutkijan mielestä se, että kriisiä ei tahdota uskoa todeksi. Suomi on toimiva yhteiskunta ja maantieteellisesti globaalisti syrjäinen: joskus se tuo valheellista turvallisuudentuntua.
– Ennen tsunamia ja ensimmäistä koulusurmaa ajateltiin, että tällaista ei meillä tapahdu. Minusta tuntui, että myös COVID19-kriisin alkuvaiheessa oli näin: ajateltiin, että tämä tapahtuu Kiinassa eikä tämä tule meitä suuremmin koskettamaan.
– Sinänsä suomalaiset ovat ihanan realistisia, ei lähdetä kauhistelemaan eikä dramatisoimaan. Hyvä puoli tässä on se, että kansalaiset pysyivät rauhallisina.
Seeckin tutkimuksesta tekee erityisen kiinnostavan se, että kriisi ei ole ohi ja aineistoa voi kerätä ja analyysia tehdä tilanteen jatkuessa. Jokaiset iltauutiset ja hallituksen infot ovat potentiaalista aineistoa.
Seeckiä kiinnostaa myös eri sektorien yhteen pelaaminen. Pandemian hallinnan konkreettisiin asioihin tarvitaan niin julkista sektoria kuin yrityksiä ja järjestöjä. Tällaisen toiminnan historia on pandemian yhteydessä aika lyhyt ja siitä on hyödyllistä oppia.
Juttu ilmestyy 25.2. 1/2021 Polemiikissa.
Kommentit