Budjetti ei enää kerro koko kunnan taloudellisista panostuksista yhtenevällä tarkkuustasolla. Valtuusto päättää nykyisin yhä sirpaloituneemman palvelujärjestelmän raamista, ja yhä harvemmin sisällöistä.
Sopimukset ovat kuntien toiminnan johtamisen ydintä. Tämä yhä mittavammaksi paisunut sopimuksiin perustuva toiminta näkyy talousarviossa isoina könttäsummina. Tavallinen rivivaltuutettu ei välttämättä tiedä, mitä näiden lukujen takana on. On syytä kysyä, tulisiko yksittäisen valtuutetun myös näistä tietää ja miten tämä kokonaisuus tulisi budjettikäsittelyn yhteydessä esittää?
Osassa kuntia on ryhdytty laatimaan valtuustosopimuksia, joissa yhdistetään strategiset toiminnan periaatteet talouden johtamiseen. Samalla halutaan puuttua konkreettisiin asioihin, kuten maksupolitiikkaan, rakentamisen puutteisiin, sopimuksellisiin riskeihin ja ajankohtaisiin yhteistyöhankkeisiin. Ei-rahassa mitattavat asiat tulisi tuoda selkeästi esille budjetin käsittelyn yhteydessä.
Yhtenäinen toimintapolitiikka linjamaan kuntakonserneja
Kuntakonsernit ovat vaikeasti hallittava kokonaisuus. Löysä konserniohje edellyttää rinnalleen yhtenäistä, nykyistä kattavampaa toimintapolitiikkaa. Ristiriitoja syntyy, kun yksiköissä ei tunnisteta kunnan kokonaisetua, eikä valtuustokaan osaa asetta konsernin osille tavoitteita.
Uudet toimintamallit haastavat myös budjettiprosessin ja itse asiakirjan käsittelyn: Valmisteluun tuo uusia piirteitä osallistuvan demokratian ja asiakkuuksien korostamisen esiinmarssi. Nykyinen tiedonvälitys luo uusia osallistumisen muotoja. Tämä tarjoaa kanavan myös palvelujen vaikuttavuuden ja toiminnan luonteen arviointiin. Budjetoinnissa joudutaan omaksumaan myös supistuvan talouden mittaukseen soveltuvia tunnuslukuja.
Lisätietoja:
professori, emerita Tuija Rajala 040 7677860
erikoistutkija Jari Tammi 040 517 4847
Kommentit