Noin neljässä viidestä Suomen kunnasta on nuorisovaltuusto, ja vanhus- ja vammaisneuvostokin tai ainakin toinen niistä noin kahdessa kolmesta kunnasta. Joissakin kunnissa nämä toimielimet on järjestetty kuntien välisenä yhteistyönä.
Jollain tavalla järjestettyinä niiden pitäisi löytyä nykyisin jokaisesta kunnasta. Siihen velvoittaa kuntalakikin vuodelta 2015.
Mutta vaikka laki velvoittaa kunnat perustamaan neuvostoja, se ei velvoita kuntia tekemään päätöksiä neuvostojen toiveiden, ehdotusten tai kommenttien mukaan.
Onko siis kunnallisilla neuvostoilla todellista vaikutusvaltaa kuntatason päätöksentekoon? Ja ellei niin ole, miten vaikutusvaltaa voisi lisätä?
Näihin kysymyksiin Åbo Akademin tutkijan ja yliopiston opettajan Linnéa Henrikssonin ja väitöskirjatutkija Janette Huttusen vielä alkumetreillä oleva tutkimus pyrkii löytämään vastauksia.
– Kartoitamme muun muassa sitä, missä kunnissa neuvostojen rooli on aidosti merkittävä, ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet, Janette Huttunen sanoo.
– Onko esimerkiksi kunnan koolla merkitystä?
Linnéa Henrikssonin mukaan tämän tyyppisiä verkostoja ja niiden merkitystä paikallishallinnossa ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti.
– Tämänhetkisen käsityksemme mukaan neuvostojen oma kokemus on se, että heitä ehkä kuullaan, mutta ei kuunnella, Henriksson sanoo.
– Aika monesta kunnasta tulee viestiä siitä, että he haluaisivat edustajansa esimerkiksi kaupunginhallituksen tai lautakuntien kokouksiin, hän jatkaa.
Yksi käytännön ongelmista onkin Henrikssonin mielestä se, että neuvostoja ei ole useinkaan kunnissa pidetty niin tärkeinä, että niillä olisi selkeitä reittejä päätöksentekoon, yksittäisiä kuntia lukuun ottamatta.
– Yleensä asia sitten kiteytyy siihen, löytyykö esimerkiksi valtuustosta ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita neuvostojen esille nostamista asioista, hän sanoo.
Henriksson ja Huttunen ovat kuitenkin sitä mieltä, että neuvostojen vaikutusvalta ei ole pelkästään kunnan rakenteesta tai kuntapäättäjistä kiinni, vaan asiaan vaikuttaa esimerkiksi neuvostojen oma aktiivisuus.
Kyseessä on monimuotoinen ja kansalaisdemokratiaan laajemminkin kytkeytyvä asia, jota on tarpeen tutkia syvällisemmin.
– Olisi hienoa, jos pystyisimme tutkimuksemme avulla näyttämään, millä keinoin asioita voisi tehdä paremmin ilman kohtuutonta lisätyötä kunnille, tutkijat sanovat.
Åbo Akademin tutkimus on osa laajempaa eurooppalaista monivuotista vertailevaa tutkimusprojektia Local State – Society Relations (LSSR), jossa tutkitaan paikallishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välisiä suhteita.
Eurooppalaisen tutkimuksen itsenäisenä osana Henriksson ja Huttunen tutkivat suomalaisten kuntapäättäjien ja eri verkostojen jäsenten käsityksiä osallistumisesta ja kansalaisdemokratiasta. Kysely kuntapäättäjille lähtee syksyllä 2021, ja tutkimuksen on tarkoitus valmistua kokonaisuudessaan keväällä 2022.
Kaks rahoittaa tutkimusta
Kommentit