Viime talven julkisessa keskustelussa kyseenalaistettiin hoitotyön etiikkaa ja vaadittiin lisää keinoja ihmisarvoisen ikääntymisen turvaamiseksi. Turun yliopiston uudessa tutkimuksessa todetaan, että ala tarvitsee jatkuvasti lisää osaamista.
Kun omat kykymme ja voimamme hiipuvat, on ammattilaisten tehtävä huolehtia paitsi hyvästä hoidostamme, myös siitä että itsemääräämisoikeutemme säilyy.
– Siihen meidän kaikkien pitää pystyä luottamaan, sanoo hoitotieteen dosentti Mari Kangasniemi Turun yliopistosta.
Kangasniemen tutkimusryhmän laaja, itsemääräämisoikeutta ja hoidon laiminlyöntejä hoito- ja palveluasumisessa käsittelevä hanke on loppusuoralla.
Tutkijat paneutuivat itsemääräämisoikeuteen hoidon lähtökohtana kokoamalla aiheesta aiemmin julkaistun tutkimuksen. Hoidon laiminlyöntejä selvitettiin aluehallintovirastoille vuosina 2018 ja 2019 tehdyistä kanteluista.
Puutteet näkyvät hoidon arjessa
Mari Kangasniemi kertoo, että aluehallintovirastojen aineistosta hahmottuu huolestuttava tilanne.
– Kantelut kohdistuivat koko hoidon kirjoon alkaen kaikista arjen toiminnoista aina sairauksien hoitoon. Oireita ei ole tunnistettu, niihin ei ole reagoitu, ja on myös kanteluita ammattilaisten käyttäytymisestä. Kantelut sisältävät ihmisen koko arjen. Näin ei toivoisi olevan. Tulos on hoidon prosessin kannalta liian kattava.
Kahden vuoden aikana kanteluita tehtiin 317. Vuoden 2019 hoivakriisin aikana kantelujen määrä kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna, ja niitä tehtiin 224. Samaan aikaan hoidossa oli noin 28 000 ikääntynyttä asukasta.
Kangasniemen mukaan on hyvä, että suhteutettuna ikääntyneiden ja palveluasumisen asukkaiden ja henkilökunnan määrään kanteluiden määrä on pieni. Se ei kuitenkaan pienennä ongelman vakavuutta.
– Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun. Määrää ei voi vähätellä. Ei mitenkään, Kangasniemi sanoo.
Aiempi tutkimuskaan ei kerro hyvää ikääntyneiden laitoshoidosta. Jo vuonna 2016 tehdyssä Valviran selvityksessä todettiin, että 93 prosenttia ympärivuorokautisen hoidon työntekijöistä oli nähnyt vanhusten kaltoinkohtelua.
– Olennaista on, että nyt tutkimassamme aineistossa on hyvin vähän työntekijöiden tekemiä kanteluita. Aiempi tutkimuskin osoittaa, että he pelkäävät oman työnsä puolesta. Viime vuoden aikanahan näimme tapauksia, joissa työntekijät toivat ongelmat esiin omilla kasvoillaan ja seuraukset voivat olla hyvin rajuja, Kangasniemi toteaa.
Yli 35 prosentissa kanteluista taustalla oli jo aikaisempi kantelu.
– Se on minusta pysäyttävä viesti, Kangasniemi painottaa.
Kantelijat toivovat muutosta rakenteisiin
Miten hoivakriisistä päästään eteenpäin?
Synkästä aineistostaan huolimatta Mari Kangasniemi näkee mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen muutokseen.
Kanteluprosessia ja sen tuomaa tietoa tarvitaan jatkossakin oikeuksien turvaamiseen. Tärkeintä on, että kanteluiden käynnistämät toimet vaikuttavat kaikkeen ikääntyneiden hoitoon, eivätkä jää vain reagoinniksi yksittäistapauksiin. Saman tarpeen tuovat kantelijatkin esiin.
Kanteluissa 45 prosentissa toivottiin muutosta osastotasolla, 39 prosentissa hoidettavan henkilökohtaisella tasolla ja 12 prosentissa koko ikääntyneiden hoidossa.
– On iso asia, että 45 prosenttia kantelijoista toivoo muutosta osastotasolla. Nähdään, että kyse on rakenteellisesta ongelmasta.
Toimia tarvitaan kaikille tasoille
Tutkijoiden keskeinen viesti on, että hoivaa on parannettava kaikilla tasoilla, alkaen työntekijöistä ulottuen kansalliseen valvontaan.
Tarvitaan sekä ennakoitua valvontaa että ennakoimatonta eli ulkopuolisia tarkastuksia.
Valvonta kuitenkin alkaa omasta yksiköstä, jossa on turvattava resurssit hoidon laiminlyönnin riskien tunnistamiseen ja sen suunnitteluun, miten riskeihin puututaan ja miten niitä seurataan.
– Ei voida jäädä siihen, että olisi vain valvonnan tehtävä puuttua asioihin reaktiivisesti, mutta myöskään työntekijät eivät voi yksin hoitaa kokonaisuutta, Mari Kangasniemi sanoo ja jatkaa:
– Kaikkien tasojen tulee toimia yhdessä. Myös kunnan palveluntarjoajien ja ostajien tulee tunnistaa omat epäkohdat ja riskit. On huomioitava se, miten ikääntyneitä arvostetaan ja hoidetaanko heidän asioitaan eettisten periaatteiden mukaisesti.
Erityisesti Kangasniemi korostaa osaavan henkilökunnan varmistamista ja vahvistamista. Henkilökunnalla on oltava sekä ammatilliset että toiminnalliset resurssit hoitaa, ja johdolla keinot tukea ja luoda olosuhteet, missä hyvä hoito voi toteutua.
– Ikääntyneet ovat usein monisairaita, käyttävät useita lääkkeitä, ja näiden kerrannaisvaikutukset arjessa edellyttävät erityisosaamista, jota ei voida niputtaa esimerkiksi taloustyöhön. Se on huomioitava, kun lasketaan henkilöstömitoitusta.
Kangasniemi tarkentaa, ettei kyse ole siitä, että alalta puuttuisi osaajia vaan siitä, että ala tarvitsee koko ajan enemmän.
– Tarvitsemme tulevaisuudessa lisää työntekijöitä ja johtajia, koska tarve kasvaa koko ajan.
Kunnat käännekohdassa
Mari Kangasniemi antaa vielä konkreettisen esimerkin, miten ikääntyvän itsemääräämisoikeutta turvataan arjen hoitotyössä: suojaamalla oikeutta omiin päätöksiin, toimimalla asioiden ajajana, kunnioittamalla toiveita ja antamalla mahdollisuuksia.
– Vaikka ikääntyminen kaventaa mahdollisuutta toteuttaa omaa itsemääräämisoikeutta, ja lopuksi voin enää päättää, laitanko silmälasit päähän vai ei, hoidon tehtävä on turvata se mahdollisuus.
Kangasniemi toteaa, että asiat eivät ole uusia. Samaa tietoa ja keinoja on lähestytty aiemmin lukuisilla tutkimuksilla. Hyvä asia on, että asiasta keskustellaan viimein vakavasti. Myös koronan aikana ikääntyneiden vaikea tilanne on tullut hyvin näkyväksi.
Koronakriisissä painiville kunnille tutkijan viesti onkin selvä.
– Ikääntyneiden hoidon parantaminen on asia, jota ei voi millään syyllä siirtää syrjään. Sille ei löydy voittavaa vastustajaa, Mari Kangasniemi tiivistää.
Juttu ilmestyy 3.12.2020 julkaistavassa Polemiikissa. Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama tutkimus Ikääntyneiden ihmisarvoinen hoito – Itsemääräämisoikeus ja hoidon laiminlyönnit hoito- ja palveluasumisessa julkaistaan suomeksi ensi vuoden alussa.
Kuva: Merja Ojala
Kuka?
Mari Kangasniemi on Turun yliopiston hoitotieteen dosentti.
Kangasniemen tutkimus keskittyy hoitotyön ja terveydenhuollon etiikkaan, ja hän työskentelee alan kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimusryhmissä.
Kommentit