Olet työskennellyt säätiössä sen perustamisesta alkaen. Millainen työrupeama se on ollut?
– Olen saanut olla tekemisissä itseäni viisaampien, kiinnostavien, analyyttisten ja mukavien tutkijoiden kanssa monelta tutkimusalalta. Jokainen päivä on ollut oppitunti hyvässä seurassa.
– Ja mikä parasta, on saanut koko maan kattavan ja laajan ystäväjoukon, jonka kanssa puurretaan yhteisen asian eteen. Ensimmäiset väitösapurahan saajat ovat jo eläköitymässä ja näiden lapsistakin muutamat ovat apurahatutkijoitamme.
Kuinka monta väitöstutkimusta, tutkimushanketta tai muita tutkimuksia KAKS on rahoittanut?
– Valmistuneita väitöstöitä on 185 ja tutkimushankkeita 500 (pro graduja 250 ja ”lisureita” 30).
Paljonko rahaa on myönnetty yhteensä?
– Olemme rahoittaneet tutkimusta noin 23 miljoonalla eurolla ja sääntöjen mukaiseen julkaisutoimintaan olemme käyttäneet noin 10 miljoonaa euroa. Kuntatalouden professuuria Tampereen yliopistossa on tuettu miljoonalla eurolla.
– Kansan mielipiteitä on kartoitettu vuodesta 1992 lähtien Kansalaismielipide ja kunnat -ilmapuntarissa. Polemiikki-lehti perustettiin vuonna 1997, kun huomasimme että tieto ei kulje kunnan päättäjille ja työntekijöille riittävän hyvin. Nykyisin lehden jakelu on 18 500 kappaletta.
Miten tutkimusrahoituksen painopisteet ovat muuttuneet 30 vuodessa – ja mikä on pysynyt muuttumattomana?
– Kunnat ovat perheen ohella ihmisen tärkein turva. Kunnan ydintehtävä on turvata ihmisen perusoikeudet, -mahdollisuudet ja tasa-arvo. Se on muuttumatonta.
– Kunta-alan tutkimus on laajaa ja sitä tehdään monella tieteenalalla päätöksenteosta vesihuoltoon ja niin edelleen. Tästä johtuen ei ole haluttu määrittää mitään painopisteitä. Erillishankkeina on ollut kuntien kilpailuttamishanke, johon käytettiin 1,2 miljoonaa euroa ja sillä saatiin 36 valmistunutta tutkimusta vuosina 2005–2008.
– Eniten rahoitusta on myönnetty sote- ja sivistystoimeen. Parhaiten kuvan säätiön tutkimusprofiilista saa omien tutkimusjulkaisujen julkaisuluettelosta (109 kpl).
– Päämääränä on ollut palvella kuntien päätöksentekoa ja työtä. Tutkimuksilla pyritään paljastamaan ongelmia ja hakemaan uusia ratkaisuja. Ajatuksena on aina ollut nähdä asiat ihmisen näkökulmasta: päätöksentekijöiden, työntekijöiden ja käyttäjien/tarvitsijoiden näkökulmasta.
Millainen on hyvä rahoitushakemus?
– Selkeäsanainen, uutta hakeva, rohkea ja kunnianhimoinen. Hakemuksessa kerrotaan, miksi tutkimus tehdään, miksi tutkija tekee tätä, ketä varten tutkimus tehdään ja kenelle/mitä hyötyä siitä on. Hakemuksesta näkyy, onko tutkija sydämestään mukana, onko tutkimuksen tekemisen syynä tiedon jano, intohimo ja kyky valita olennaiset/tärkeät asiat.
– Tutkimuksen täytyy olla uskottavaa, puolueetonta ja vaikuttavaa. Tutkijan työ – työryhmässäkin – on luonteeltaan yksinäistä. Tutkija on yhä edelleen ”valistuksen apostoli”. Tutkimus taistelee valheita, epävarmuutta ja epäluuloja vastaan.
– Sanotaan mitä sanotaan, tutkijat ovat edelläkävijöitä. Tutkimusmaailmaan kuuluu jatkuva ja armoton kritiikki. KAKSille on tullut vuosikymmenten aikana kaikkiaan noin 8 000 hakemusta, niistä noin 10 prosenttia on hyväksytty. Vaikka hylättyjä on noinkin valtavasti, ei meidän oven takana ole koskaan ollut kukaan halon kanssa – tutkijat ovat tottuneet hakemiseen, kritiikkiin ja kielteisiin hakupäätöksiin.
– Ja on sanottava, että hakemusten taso on parantunut vuosien saatossa kovastikin.
Olet edistänyt kuntatutkimusta keskeisen rahoittajan mandaatilta. Millainen muutos tutkimusmaailmassa on tapahtunut 30 vuoden aikana?
– Aikaisemmin tutkijat olivat ikään kuin yliopiston peruskalustoa, joille ”keksittiin” sopivia tutkimusaiheita. Nyt kysyntä ohjaa enemmän ja tutkijoiden on oltava enemmän itse ”myyjiä” asiassaan, ja kukapa niitä sitten möisi, kun yliopistoilla ei ole ainakaan vielä markkinointiosastoa, vaikka mielestäni pitäisi olla.
– Tänään tutkija ei voi hautautua pelkästään tutkijayhteisön perinteisiin aiheisiin tai omaan väitöskirjansa teemaan vaan on uudistuttava ja etsittävä uutta ja rohkeaa omalta tieteenalaltaan.
– Minusta tutkijan taitoihin kuuluu tänä päivänä myös some-taidot. Ei niin, että siellä olisi välttämättä aktiivinen keskustelija, vaan että sieltä saa oman alansa vuorovaikutusta ja tietoa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Ajatus tutkijasta makaamassa tutkimustensa päällä (tutkimuksen valmistumiseen asti) neljän seinän sisällä on yksinkertaisesti vanhanaikainen ja väärä.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana yliopistoja on rokotettu rajusti, samalla tutkimusbyrokratiaa on lisätty Suomen Akatemiassa. On esimerkiksi perustettu Strategisen tutkimuksen neuvosto, johon laitetaan vuosittain 55 miljoonaa euroa yliopistoille kuuluvaa rahaa.
Voitko nostaa jonkin KAKSin rahoittaman tutkimuksen, joka sinua on sykähdyttänyt?
– Olisi huono asia, jos jokin sykähdyttäisi, mutta on joskus järkyttävää havaita tutkimustiedon kautta, kuinka huonosti vaikkapa perusoikeudet toteutuvat. Esimerkiksi käy tutkimus Sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet syrjäkunnissa (2016).
– Olemme rahoittaneet paljon perustutkimusta, koska näin muun muassa luodaan henkilöresursseja alan tutkimukseen ja koulutukseen. Monet väitöskirjatutkijoistamme ovat sittemmin toimineet professoreina, alan kouluttajina – ja kunnissakin.
– 1990-luvulla maaherrat säikähtivät kyselytutkimustamme kunnanjohtajille, jossa todettiin lääninhallitukset tarpeettomiksi. Yksityistäminen vesihuollossa -tutkimuksemme (Tapio. S. Katko) oli samalla vuosikymmenellä kuntajohtajien suosikkitutkimus.
– Edesmenneen professori Tuomo Martikaisen Kunnat ja kilpailu -hankekokonaisuus 2000-luvulla oli sisällöltään ja toteutukseltaan suurmenestys. Tutkija Maria Ohisalon tutkimus Kuka seisoo leipäjonossa oli 2010-luvulla menestys, samoin tutkija Niina Mäntylän tutkimus Pelastakaa koulukiusattu.
Mikä on kunta-alalla ja -tutkimuksessa tärkeää juuri nyt ja mistä itse haluaisit tietää enemmän?
– Korona on tuonut paljon surua ja murhetta. Koronakriisi näyttää, kestääkö muun muassa suomalainen hyvinvointiverkko. Epidemian jälkeen nähdään, pystyykö hyvinvointijärjestelmä uudistumaan. Sote ja sotu -uudistukset on pakko saada vahvasti liikkeelle kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Vähemmällä rahalla pitää saada enemmän aikaan. Näissä riittää tutkittavaa.
– Rakenteellisesti kuntia ohjataan ja säädellään liikaa. Hurskaudessaan eduskunta säätää edelleen kunnille velvoitteita, mutta ei turvaa rahoitusta. Tätä on jatkunut ainakin 1990-luvulta lähtien, jolloin pääministeri Lipposen hallitukset leikkasivat heti perusoikeusuudistuksen jälkeen kuntien rahoitusta.
Olet KAKSin pitkäaikaisin työntekijä. Millainen säätiö KAKS on tänään?
– Meille on erityisen tärkeää mittavat tutkijaverkostot ja jatkuva vuorovaikutus kuntien kanssa. KAKS on avoin säätiö.
– Suomalainen säätiöjärjestelmä on ylipäätään viimeisen kymmenen vuoden aikana avautunut, mutta silti edelleenkin säätiökenttää leimaa jonkinlainen sisään kääntynyt ajattelutapa. Säätiöillä on ikään kuin oikeus olla ”yhteiskunnan ulkopuolella”. Säätiöiden vaikuttavuus lähtee kuitenkin ulospäin hengittämisestä ja uskallan väittää, että KAKS toimii niin.
Kommentit