Blogalisaatio on tullut jäädäkseen

Uskaltautuvatko kuntapäättäjät osaksi virtuaalimaailmaa?

Perinteisesti kuntapäättäjät keskustelevat tärkeistä päätöksistä omissa valtuustoryhmissään suljettujen ovien takana. Entä jos poliitikko muotoilisikin linjauksiaan yhdessä kansalaisten kanssa netin eri keskustelufoorumeilla? Onko tämä utopiaa – vai jo osin totta?

– Blogalisaatiolle ei ole vastinetta suomen kielessä. Sanassa yhdistyvät blogit ja globalisaatio, maapalloistuminen. Alun perin sana on viitannut blogien kautta tapahtuvaan kommunikaatioon, jossa oleellista on, että viestintä tulee verkon kautta kaikille avoimeksi, HT Torsti Hyyryläinen taustoittaa.

Hyyryläinen työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikössä.
Instituutti on hiljattain käynnistänyt hankkeen, joka on otsikoitu ”Blogalisaation ajan toimijaverkostot liitoskuntien kehittäjinä”. Kunnista tutkimuskohteina ovat Kouvola, Mikkeli ja Seinäjoki.

– Kaupungit eivät valikoituneet sattumalta. Kuntaliitokset ovat laajentaneet niitä kaikkia. Kouvola on ollut äkillisen rakennemuutoksen aluetta, Mikkelissä väkiluku on alkanut hiljalleen nousta ja Seinäjoki on kehittyvää aluetta.

Kommunikointia ilman rajoja

Tutkimuksessa käytetään blogalisaation aika -termiä. Sillä viitataan uudenlaiseen virtuaalikulttuurin syntymiseen.

– Digitalisaation varaan rakentuu uudenlaisia arvoyhteisöjä ja vuorovaikutusta, verkostomaisia rakenteita ja uudenlaista sitoutumista, Hyyryläinen kertoo.

Kyse on siis siitä, että netin eri sosiaalisen median foorumit yhdistävät ihmisiä ilman rajoja. Jos esillä vaikka on kansalaisadressi, kuka hyvänsä voi allekirjoittaa sen tuntiessaan asian omakseen. Eivätkä valtiolliset rajatkaan ole esteenä, systeemi on maailmanlaajuinen, globaali.

Esteenä eivät siis ole myöskään vanhat kuntarajat, jos tarkastellaan kuntaliitoksia.

– Uudet keskusteluympäristöt mahdollistavat, että jokaiseen ”vanhaan” kuntaan ei tarvitse perustaa omaa keskusteluryhmää, vaan kaikki voivat siirtyä virtuaalimaailmaan. Onko tätä toteutettu mainituissa kaupungeissa, se on yksi tutkimuksen aiheistamme.

Eikö uskalleta tunnustaa?

Tutkimuksen alkuvaiheessa tehtiin pienimuotoinen kysely valtuutetuille kaupunkien strategioista ja siitä, miten kaupungit linjaavat omaa kehittämispolitiikkaansa.

– Kysyimme valtuutetuilta, missä kehittämistä koskevia keskusteluja käydään. Blogalisaation ajan keskusteluympäristöt (Facebook, Twitter, jne.) eivät juuri nousseet esille.

– Ensimmäinen havainto on, etteivät valtuutetut juurikaan maininneet näitä uusia keskustelufoorumeja kuvatessaan kaupunkiensa kehittämistä koskevaa keskustelua. En kuitenkaan usko, etteivätkö mediaympäristöt olisi osa keskustelua.
– Jatkossa haastattelemme ainakin kaupunginhallitusten jäsenet. Miten he suhtautuvat uusiin keskusteluympäristöihin, kokevatko he ne mahdollisuutena vai uhkana? Jos keskustelua käydään netissä, voivatko hankalat asiat mennä entistä enemmän solmuun?

Tutkijat kartoittavat kaupunkien luottamustoimissa olevien aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa. Onko heillä omia kotisivuja, ovatko he aktiivisia eri foorumeilla.

Lisäksi tutkimuksessa koetetaan selvittää muut uudentyyppiset yhteisöt, jotka keskustelevat kaupunkien kehittämisestä.

– Ne on melko helppo löytää netistä. Kiinnostavaa on, millaista keskustelua siellä käydään ja ketkä keskustelevat.

Pelottaako lähteä mukaan?

Tutkimusta johtava Torsti Hyyryläinen on aiheesta kovin innoissaan. Hänen mieleensä nousee tukku kysymyksiä, joihin tekisi mieli saada vastauksia.

– Onko eri kaupunkien välillä eroja liittyen siihen, millä tavoin luottamushenkilöt ovat mukana sosiaalisessa mediassa?

Vaikean talouden aikana keskusteltavaa riittää, mutta mihin se kanavoituu? Löytyvätkö uudet foorumit?

– Kuinka päättäjät hahmottavat sosiaalisen median. Onko sinne siirtyminen iso vai pieni askel, onko se pelottavaa, onko se välttämätöntä?

Hyyryläinen nostaa esille yritysmaailman tavan käyttää sosiaalista mediaa. Kuluttajien rooli on muuttunut: heitä pyydetään olemaan mukana tuotteiden kehitystyössä.

– Jos tätä soveltaa: voisiko poliitikko muotoilla omia linjauksiaan kansalaisten kanssa yhdessä. Tuotekehittelyähän sekin olisi tavallaan.

Blogalisaatio on jo herättänyt kansanliikkeitä, viimeisimpänä Hongkongin mielenosoitukset, joissa sosiaalisen median voima oli näkyvillä.

– Perinteisen vallankäytön näkökulmasta kyseessä on hurja ilmiö. Kuinka paikallisella tasolla, kunnissa pitäisi suhtautua blogalisaation voimaan? Kieltää sitä ei voi, koska se on käynnissä. Mukaan pitäisi mennä, mutta miten – ja mitä siitä voi seurata?

Kaks rahoittaa tutkimusta.