Kuva voi myös opettaa, estää pahoja tapahtumasta tai virittää ajattelua. Se voi toimia sosiologisena liimana yhteisöjen sisällä vaikkapa päiväkotilasten perheiden ja henkilöstön välillä. Se on nopea ja joustava.
Taiteen maisteri Altti Näsi on opettanut valokuvaamista kuvakerrontaa yrityksensä kautta sekä Tampereen yliopistossa että Lapin yliopistossa, jolle on tekemässä väitöskirjaa. Väitöstutkimus koostuu kolmesta artikkelista ja taiteellisesta produktiosta.
Ensimmäinen osa käsittelee näppäilyvalokuvien historiaa, toinen lukijoiden kuvia mediatalojen uutisvirrassa ja kolmas yhteisöjä, joissa kuvia jaetaan osana päivittäistä viestintää.
Taiteellinen osio esittelee miehen omaa asuinaluetta Lempäälän Höytämöä (hoytamo.com), josta kunta palkitsikin hänet vuoden kulttuuriteon palkinnolla. Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS puolestaan on tukenut koko väitöskirjan tekoa 20 000 eurolla. Näsi toivoo työnsä valmistuvan vuonna 2018.
– Lukijan kuvat voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: tunnelma- ja uutiskuviin. Lukijan kuva voi olla söpö orava, koira tai vaikka kaunis maisema. Toisaalta lukijan kuva voi olla uutinen, sillä lehden lukijat tallentavat kännykällään kohtaamiaan tilanteita kaiken aikaa. Lukijan uutiskuva koetaan usein autenttisena ja siinä on kova uutisarvo, varsinkin jos kuva on onnistunut ja otettu oikealla hetkellä.
Söpö tai esteettinen kuva myös sitouttaa lukijaa, Keski-Pohjanmaata, Kalevaa ja Aamulehteä tutkinut Näsi kertoo. Moni lehden lukija tuntee kuvan ottaneen henkilön sekä kuvassa esiintyvän koiran, lapsen tai maiseman. Sekä kuvan ottaja että kuvauskohde herättävät keskustelua lukijoiden keskuudessa. Uutiskuvien osalta hälytetty kuvaaja on varsinkin yllättävissä onnettomuuksissa myöhässä verrattuna paikan päällä uutistapahtuman kokeneeseen ohikulkijaan.
Näsi on tutkinut sitäkin, miten amatöörien kuvien funktio on muuttunut digitalisaation vuoksi. Filmiaikaan kuvia aseteltiin takan päälle ja kehystettiin seinille tai kerättiin albumeihin. Nyt kuvista on tullut viestinnän työkaluja, joita jaetaan verkon välityksellä.
Positiivisesti ajateltuna kuvilla voidaan herättää luottamusta, läpinäkyvyyttä ja yhteen sitomista. Esimerkkinä älypuhelinten pikaviestipalvelun WhatsApp-ryhmiä on syntynyt päiväkotien hoitajien ja vanhempien välillä. Viestiryhmä on kuin heimo, joka jakaa jotain yhteistä.
– Päiväkodeissa ja kouluissa jaetaan paljon kuvia, joilla viestitään sanoja nopeammin ja ymmärrettävämmin. Jos lapsi on saanut haavan päähänsä hoidossa, on kätevämpää kuvata haava ja lähettää kuva lapsen vanhemmille, jotka heti näkevät, tarvitaanko laastaria vai terveyskeskusta. Toki ryhmissä voidaan vain fiilistellä. Perheet voivat lähettää vaikka matkoilta terveisiä muille ryhmään kuuluville.
– Toivoisin toki, että tällaisissa päiväkoti- ja kouluryhmissä mentäisiin enemmän asiakeskusteluun. Hyviä aiheita voisi olla muun muassa kasvisruoka, viikoittaiset liikuntapäivät, uskonnollinen kasvatus ja koskeen heitetyt polkupyörät tai likainen vessa paremmin kuin hymyilevät naamat, oravat ja auringonlaskut. Vaikeita asioita voi kuvata tai kuvailla kannustavasti ja positiivisessa hengessä esimerkiksi kuvaamalla hyviä käytäntöjä sujuvamman arjen saavuttamiseksi tai vaaran välttämiseksi.
– Digitaalinen yhteys voi myös johtaa kahvitteluun, hän hymyilee.
Työssään Punaisen Ristin viestintäkoordinaattorina Altti Näsi käyttää tietokonetta esityslistoihin, muistioihin, sähköposteihin ja tulostaakin välillä, mutta rinnalle ovat tulleet myös tekstiviestit ja WhatsAppit, jotka ovat osoittautuneet kevyemmiksi, joustavammiksi ja nopeammiksi viestintätavoiksi.
– Varsinkin kriisitilanteissa esimerkiksi massatekstiviestien nopeus on tärkeää. Saamme avustusjärjestönä nopeasti selville, mitkä ovat materiaali- ja henkilöresurssit, kun auttajat kuittaavat viestin.
– Se kiinnostaa, miten asioita esitetään, Näsi tunnustaa. Kaikkien ryhmien kuten vanhusten, maahanmuuttajien tai koululaisten kaikkia asioita ei tarvitse lastata kuntien kontolle, kun ihmiset ryhtyvät omatoimisiksi ja hyödyntävät olemassa olevia lähes ilmaisia viestintäkanavia. Tutkin tavallaan myös sitä, miten visuaalisesti voi parantaa kunnan asemaa ja hyödyntää paremmin palveluja.
Väitöskirja-ajatus lähti arkisesta Punaisen Ristin käsienpesukuvasarjasta vessan seinässä, josta Näsi tuli ajatelleeksi kuinka viesti menee kuvallisuudella paremmin perille kuin sanallisesti. Joku voi nähdä heikosti, ei vielä osaa lukea tai ymmärrä kieltä tai on lukihäiriöinen. Visuaalinen oikeaoppinen käsienpesuesitys toimii ennaltaehkäisevänä apuna tartuntatautien vähentämisessä.
Tämä ei toki ole mikään uusi keksintö. Ehkäisevän terveydenhuollon kultakaudella hampaidenharjaustarra koristi tuhansien 1970-luvun kylpyhuoneiden peiliseinää ja osaltaan johti terveempiin hampaisiin.
Kommentit