uutiset / 28.11.2014

Suomalainen kuolema voi siirtyä terveyskeskuksesta kotiin

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Marjatta Pöllänen | Kuva: Pekka Tervala

Emme vielä tiedä suurten ikäluokkien hoitotahtoa kotona kuolemisesta.

Kotona kuoleminen voi yleistyä, mutta vastassa on isoja voimia. Vaikka laitoshoitoa puretaan, avohoitoon ei löydetä varoja. Myös pelot ja puhumattomuus estävät tärkeän hoitotahdon tekemistä.

Itse kunkin kannattaa ajatella asiaa ja vieläpä ajoissa ennen esimerkiksi muistisairauden puhkeamista. Lopullisen päätöksen tekevät kuoleva itse, omaiset ja lääkäri yhdessä.

Suomalainen kuolee yleisimmin terveyskeskuksessa. Rovaniemeläinen terveystieteiden maisteri Johanna Tervala tekee Oulun yliopistossa väitöskirjaa parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten hoidosta kotona. Hän työskentelee nyt Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n Pohjois-Suomen aluevastaavana.

– Tuen paikallisia omaishoitajayhdistyksiä, koulutan ja ohjaan ja tiedotan sekä olen omaistoiminnan kehittämisessä mukana, osallistun paikalliseen ja alueelliseen vaikuttamistoimintaan kunnissa. Aluevastaava on omaistoiminnan aluevastaava toimialueellaan, hän kertoo työstään.

Työ myös tukee väitöskirjan tekoa, kun ohessa voi haastatella perheitä. Palliatiivisen hoidon tarpeessa on arvioitu olevan noin 200 000–300 000 ja saattohoidon 12 000–15 000 suomalaista.

Palliatiivinen tarkoittaa oireenmukaista, tuskaa lievittävää ja vähentävää sekä helpottavaa hoitoa. Se tulee latinan sanasta pallium, joka tarkoittaa viittaa, joka suojaa, lämmittää ja turvaa – ei eutanasiaa.

Vuonna 2012 saattohoitoa sai alle 4 000 suomalaista. Heistä vain viitisensataa oli kotisaattohoidossa.

– Meillä ei ole kotona kuolemisen kulttuuria. Odotetaan, että palvelut ovat terveyskeskuksessa ja siellä koetaan turvallisuutta. Hoitotahdossaan voi kuitenkin kirjata, että haluaa olla kotona loppuun asti.

Monissa tapauksissa tarvitaan kuitenkin lääketieteellistä hoitoa, mutta siitäkin voidaan selviytyä kotisairaalan avulla. Moni vanha kuolee nyt myös yliopistollisissa sairaaloissa.

Tehokas koneisto tuntuu turvalliselta varsinkin hätääntyneen omaisen näkökulmasta. Tervala sanookin, että on puhunut paljon pelosta, jonka hälventämisessä on vielä paljon työtä.

Poliisi ei käy kotisairaalan hoidossa olleiden luona

– Kotona kuoleminen voi tyssätä saattohoitoketjun puutteeseen, Johanna Tervala kertoo.

Tässä vallitsee epätasa-arvo asuinpaikan suhteen.
– Ongelmatonta ei ole muutenkaan kuin voimavarasyistä. Useimmiten kotonaan kuolleella käy jopa poliisi.

Jos henkilö on kotisairaalan asiakas, ei poliisi yleensä käy.

– Kun saattohoitopäätös on tehty, kuolema kotona on turvallista eikä siihen poliiseja tarvita, sillä hekin tietävät, että kuolema on odotettu, toivottukin ja eettisesti asiakasta puoltava.

Poliisi ei ole iso ongelma verrattuna varojen ja koulutuksen puutteeseen, puhumattomuuteen tai pelkoihin.

– Omaisten pelosta voisin puhua vaikka kuinka paljon, Johanna Tervala sanoo.

Rakkaansa menettävä on usein hädissään, eikä pysty keskittymään parhaan vaihtoehdon päättämiseen. Joutuuko kuoleva laitokseen vai haluaako sinne? Kun joka tapauksessa tiedetään, ettei parannuskeinoja ole, miksi kuolla tehokkaan pelastuskoneiston keskelle? Haluanko ja osaanko lopulta kuitenkaan hoitaa isääni loppuun asti kotona?

Siihen hetkeen, jossa mietitään ambulanssin soittamista, tarvitaan ammattitaitoa:

– Paljon riippuu tilanteesta ja hoitohenkilökunnan ammattitaidosta, huomataanko, ettei mitään ole laitoksessakaan tehtävissä.

Kotihoidon henkilöstöä tulee kouluttaa, jotta osattaisiin tehdä oikeita asioita, kun omainen ei tiedä mitä tehdä eikä osaa sanoa, onko hoitotahtoa.

Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry järjestää surutyön tukemisen kursseja.

– Saattohoidon tilannetta eläville tulee järjestää enemmän koulutusta ja hoitotahdosta pitäisi puhua enemmän, Johanna Tervala toivoo.

Jonkun on kuitenkin ensin koulutettava lähi- ja sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka sitten pystyisivät auttamaan kuolevia ja heidän läheisiään.

Muualla yleisempää

Muualla Euroopassa tutkitaan saattohoitoa enemmän ja tiedetään siitä enemmän kuin meillä.

Johanna Tervalan mukaan kotona kuolemisen mahdollisuutta pitäisi voida tarjota nykyistä enemmän.

On syytä muistaa sekin, että monissa Euroopankin maissa kotona kuoleminen on ainoa mahdollisuus. Joka tapauksessa kotona kuoleminen on muualla yleisempää kuin meillä.

Kun noin 320 000 kuolemaa tutkittiin, todettiin, että hoitopaikka on yleisempi kuin koti vasta kolmen viimeisen elinkuukauden aikana. Kotihoidon tukemisen yleistyessä suhde tulee muuttumaan.

– Voi riippua hoitotahdosta, missä vaiheessa siirrytään laitokseen vai pysytäänkö kotona.

Myös sairaus voi ratkaista, samoin se, kenen hoidossa ollaan.

– Kotisairaalat lisääntyvät, mikä luo mahdollisuuksia kuolla kotiin. Lääkäri voi myös käydä kotona.

Kotisairaala tarkoittaa kotona toteutettavaa sairaalatasoista hoitoa, jossa palliatiivinen hoito takaa yksilöllisen ja korkeatasoisen hoidon ja myös kuolemisen kotona. Se on saattohoidon ja kotisairaanhoidon yhdistelmää, jossa esimerkiksi hoitaja tulee piikittämään tai asentaa kipupumpun ja auttaa myös omaisia hoitamaan potilasta sekä tukee omaishoitajaa.

Mikä on koti?

Palliatiivinen hoito voi kestää pitkäänkin. Elämän loppuvaiheen hoito on yleensä lyhyempikin kuin kolme kuukautta, kuitenkin aina yksilöllinen.

Lääkäri päättää yhdessä asianosaisen henkilön ja omaisten kanssa valitaanko sairaala, terveyskeskus, koti tai kodinomainen yksikkö esimerkiksi palvelutalossa omien tavaroiden keskellä.

– Siitäkin on kyse, miten koti määritellään, Johanna Tervala pohtii.

Terveyskeskuksen vuodeosastolta tullaan nykyään enää harvoin takaisin kotiin. On mietittävä, onnistuuko hoito todella kotona.

– Sitä tässä lähden tutkimaan, Tervala sanoo kolmivuotisesta väitöskirjatyöstään.

Hoitotahto auttaa lääkäriä päätöksenteossa, samoin omaisten tieto kuolevan omasta tahdosta ennen muistisairautta.

Kunnallisalan kehittämissäätiöstä viestitettiin Tervalalle, joka sai 20 000 euron apurahan tutkimustaan varten, että kun viitisen vuotta aiemmin investoitiin esimerkiksi lastensuojeluun, nyt Tervalan aihe palliatiivisesta hoitotyöstä kotona nousee vahvasti.

– Olin otettu tästä rahoituksesta, varsinkin kun olemme vielä alkuvaiheessa, hän sanoo.

Suomalainen kuolema muuttuu

Suomalainen kuolema on muuttumassa, kun omaishoito yleistyy. Toinen merkittävä vaikutin on siinä, mitä suuret ikäluokat haluavat.
– Vielä emme tiedä, missä he haluavat kuolla, kotona vai muualla. Se on jo kuitenkin jokseenkin varmaa, ettei vanhainkodin sairasosastoa enää voi kuvitella kuolinpaikakseen, Johanna Tervala sanoo.

– Kuntien kannattaa nimenomaan satsata koteihin, kyllä tämä kustannuksia säästää ilman muuta.

Omaisia opetetaan tekemään yhteistyötä kotisairaalan ja kotihoidon henkilöstön kanssa. Koti on aina halvempi ratkaisu, oli työtä tekemässä sitten omainen tai ammattilainen.

Tervala toivoo lisäystä meillä vielä vähäiseen kotihoidon henkilöstömäärään, samoin saattohoitokotien määrään.

– Nyt kuoleva on omaisineen samassa huoneessa ainakin toisen ellei useamman potilaan kanssa siellä terveyskeskuksessa.

Ohjeistaminen tarpeen

Palliatiivisen hoidon malleja kotona tarvitaan. Se on Johanna Tervalan väitöskirjan pääasioita.

Hän seuraa perheitä, kartoittaa kokemuksia ja kokoaa tiedon, miten kotona loppuun asti pysyminen voitaisiin järjestää valtakunnallisesti.

– Haluaisin myös asiantuntijaraadin siitä, miten kotona kuollaan, jotta saisimme työkaluja päätöksentekoon, hoitotyöhön ja koulutuksen kehittämiseen. Palliatiivinen ja saattohoito ovat tulevaisuuden toimintamuotoja paikallisesti ja alueellisesti, Tervala sanoo.

 

Jaa

 

#Apurahat #tutkimus #väitös

1 kommentti

  1. Totta että koulutusta tarvitaan. Nykyisin kun minulla on vähän aiheesta koulutusta ja hoidan myös kuolevia ihmisiä olen huomannut että kuinka maallikkotasoisia on muiden hoitajien kommentit työpaikalla. Esim. syövästä ollaan sitä mieltä että se sairastava on aina kivulias ja kipulääkkeitä (vahvoja) pitäisi antaa vaikka näkyviä oireita ei olisikaan.
    Toinen mikä ihmetyttää on että esim. sydämen vajaa toimintaa mikä aiheuttaa nesteen kertymistä kehoon, on kivulias ja alihoidettu. Ei olla ollenkaan huolissaan heidän kivuistaan. Tai joku muu sairaus jolla ei ole mainetta kivuliasuudesta ei tarvitse erityisesti hoitaa.
    Tuosta palliatiivisesta hoidosta. Alan `pioneeri` tapasi Varsovan getosta kotoisin olevan tyypin joka pyysi helpottavaa ja elämäänsä selkeyttävää hoitoa, millä saisi tarkoitusta elämälleen. Tuo Cicily (muistaakseni) halusi olla rooli-ikkuna kuoleville ja heidän omaisilleen. Tuo rooli-ikkuna ajattelu on jäänyt pois nykyisestä kuolevien hoidosta.
    Nykyisin ihmetyttää miksi on vaikeata sairastaa ja kuolla kotona(?), onhan siitä jo monisatavuotiset perinteet.

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.