Yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnasta ja hänen kolme työtoveriaan ovat tekemässä tutkimusta julkisen rakennushankkeen ennakoivasta tarveselvityksestä. Oululaiset tutkijat ja käyttäjätahot miettivät sodankyläläisissä pilottityöpajoissa yhdessä muun muassa sitä, millainen on unelmien hyvinvointikeskus, aiemmin terveyskeskuksenakin tunnettu.
Esimerkiksi tulevaisuuden kirjasto ei enää ole sitä mitä nyt. Paperisten kirjojen lainaamosta työ muuttuu vähitellen bittien lähettämiseksi eikä satoja hyllymetrejä enää tarvita kuin varaston puolella jos sielläkään.
Sen sijaan kodinkoneita tai liikuntavempaimia voidaan lainata, antaa tilaa kokoustajille tai olohuonemaista yhdessä viihtymistä sitä kaipaaville.
Näihin asti ei tulevaisuuden käyttöä ole tarpeeksi mietitty, vaan rakennetaan tekniikka edellä, Helka-Liisa Hentilä arvioi.
Kuntapalvelut muuttuvat, kuntia yhdistetään, me kaikki ikäännymme, ylläpidon ja saneeraamisen kustannukset hipovat uuden tekemistä ja entistä vähemmällä on saatava enemmän aikaan.
– Korjausvelka on järkyttävä, Hentilä sanoo.
Hän katsoo tulevaisuutta kuitenkin enemmän käytännöllisesti kuin huolissaan:
– Uskon, että kuntapuolellakin on herätty siihen, että tarvitaan uusia toimintatapoja, hän sanoo.
ETTA on Oulun murretta
Tutkimuksella on virallinen pitkä nimensä ja perässä käytännön lyhennenimi ETTA.
– Hanketta on päästävä kutsumaan myös lyhemmin kuin koko nimellään. ETTA on Oulun murretta ja tulee ruotsin kielen ettanista, siis ykkösestä. Tässä tehdään uraa uurtavaa tutkimusta, siksikin annettiin tällainen käytössä kätevämpi kuin koko nimi Julkisen rakennushankkeen ennakoiva tarveselvitys kuntapalveluiden tuottamisen muuttuvassa viitekehyksessä (ETTA).
Tarveselvitys on yksi rakennushankkeen elinkaaren vaihe. Muita ovat hankesuunnittelu, varsinainen suunnittelu, rakentaminen, käyttö, joka sisältää erilaisia ylläpito-, muutos- ja korjausvaiheita ja lopulta purku.
Tutkimuksessa ovat mukana sitä johtavan Hentilän lisäksi tekniikan tohtori Emilia Rönkkö ja tutkimusprofessori Arja Rautio ja terveystieteen tohtori Marjo Tourula sekä avustaja. Kunnallisalan kehittämissäätiö avusti hanketta 50 000 euron apurahalla. Valmista pitäisi tulla vuoden 2016 alkupuolella.
Tutkimuksella etsitään vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin mikä nykyisissä julkisten rakennushankkeiden suunnittelun ja valmistelun toimintatavoissa estää tai rajoittaa ennakointia ja integroivaa toimintatapaa, miten ennakoivan tiedon tuottaminen ja eri osapuolien integrointi tulee ajoittaa suhteessa rakennushankkeeseen ja siinä tehtäviin muihin selvityksiin – ja millaiset käytännön toimintatavat mahdollistavat ennakoinnin ja integroivan otteen.
– Nyt ovat käynnissä haastattelut kunnista, joissa on tehty asioita eri tavoin. Sieltä saadaan hyviä käytäntöjä, Helka-Liisa Hentilä kertoo.
On muun muassa tutustuttu Kajaanin sairaalahankkeeseen. Uuden sairaalan luonnissa on käytetty niin sanottua Lean-menetelmää, hukan poistamista pienin parannuksin. Lean tarkoittaa järjestelmällistä tapaa tunnistaa ja poistaa hukkaa, siis arvoa tuottamatonta toimintaa jatkuvalla virtauksen parantamisella ja keskittymällä asiakkaan tarpeisiin tavoitellen täydellisyyttä. Lean voidaan ymmärtää sekä yksittäisiksi kehittämistoimenpiteiksi että laajemmin filosofiaksi.
Esimerkiksi kun britit haaveilivat viitisen vuotta sitten nousevansa Ranskan ympäriajon mestareiksi, he alkoivat parantaa prosentilla kaikkia pieniä yksityiskohtia käsihygieniasta alkaen ravitsemukseen ja kilpamatkoillakin omilla tyynyillä nukkumiseen jne. Kun kaikkialla tehtiin parannusta, voitto tulikin jo 2012 ja vielä seuraavanakin vuonna.
Rakennuttajan rooli murroksessa
Ennakoiva ote korvaa nykyistä käytäntöä, jossa lähtökohtana on, että isotkin investoinnit perustuvat nykytietoon ja käyttäjien odotuksiin.
– Me lähdemme toiminnallisuudesta ja käyttäjien tarpeista. Esimerkiksi sekä kunnan että jonkin yksityisen tahon pitäisi päästä toimimaan samoissa tiloissa, Helka-Liisa Hentilä sanoo.
Vähemmällä on saatava aikaan enemmän, kun voimavarat pienenevät. Isoja hankkeita ovat kuntien budjetissa merkittävät menoerät kuten hyvinvointikeskukset, joista vielä useimmat käyttävät sanaa terveyskeskus – kirjastot, uimahallit ja niin edelleen.
– Voi olla, ettei vielä tarpeeksi ajatella tulevaa ja ajaudutaan toimimaan tekninen pää edellä, Hentilä pohtii.
Ennen maailma oli stabiilimpi ja arvattavampi.
Kirjastosta tulee siis enemmän kohtaamispaikka kuin lainasto. Kouluissakin työskennellään jo nyt toisin kuin takavuosikymmeninä. Ryhmätyöt ja hankkeet korvaavat tiedon päähän kaatamisen pulpeteissaan istuville oppilaille ja opettajat ovat enemmän valmentajia kuin kertojia. Tämän täytyy näkyä myös rakentamisessa.
– Kuntien rooli rakennuttajana on murroksessa. On nopeasti kerättävä tarve- ja toimintatietoa käyttäjille, työkaluja ja malleja kuntien sovellettaviksi, Hentilä sanoo.
Työ on poikkisektoriaalista, kun hyvinvointialojen ja tekniikan ihmiset työskentelevät yhdessä pohtimassa tarpeita ja toimintaa jatkossa.
Sodankylä ei aikaillut mukaan tuloa
– Tahdon kiittää Sodankylän kuntaa, joka pontevasti ilmaisi halunsa tulla mukaan tutkimukseen. Näin se saa yhteistyön kautta hyötyä omallekin toiminnalleen, Helka-Liisa Hentilä toteaa.
Tutkimuksen kolme pilottityöpajaa pidetään Sodankylässä, joka tarjoaa tilat ja maksaa materiaalikulut.
Keitä pajoihin sitten tulee tai kutsutaan?
– Hyvin monipuolinen joukko. Siellä on kunnan teknisen toimen sekä sosiaali- ja terveyspuolen väkeä, poliittisia päättäjiä, yrittäjiä, Lapin sairaanhoitopiirin ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ihmisiä ja joukko varuskuntasairaalasta, jolla silläkin on korjaustarpeita, joita mahdollisesti tehdä yhdessä kunnan kanssa.
Ensimmäinen paja pidettiin jo keväällä, kaksi seuraavaa ovat vuorossa syksyllä.
– Mietimme siellä, mikä on unelmien hyvinvointikeskus. Siellä voi työskennellä myös esimerkiksi fysioterapiayrittäjä, Hentilä sanoo.
Kommentit