Polemiikki / 07.09.2018

Nuorisotutkija Anu Gretschel: Hyvä elämä kuuluu kaikille

Millaisin miettein työtä ja koulutusta vailla olevat nuoret katsovat tulevaisuuteen? Millaisia käsityksiä heillä on julkisista palveluista ja demokratiasta? Mitä heille kuuluu 10 vuoden päästä?

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Anu Gretschel ja Sami Myllyniemi kuulevat nyt sellaisia 15–29-vuotiaita, joita ei yleensä Nuorisobarometriin tavoiteta.

Kelkalta tipahtaminen on inhimillinen tragedia yksilölle, mutta parikymppisenä syrjäytyneet käyvät kalliiksi myös yhteiskunnalle. Siksi muidenkin kuin tutkijoiden kannattaa herkällä korvalla kuunnella vastauksia.

Nuorisotutkimusseuran monivaiheinen hanke yhdistää laadullista ja määrällistä aineistoa. Tutkijakaksikon työnjako on selkeä: Gretschel jututtaa nuoret kasvokkain, tilastotutkija Myllyniemi perehtyy heidän asioihinsa rekisteritiedon avulla.

Samojen henkilöiden elämänkulkua tarkastellaan uudestaan 10 vuoden kuluttua. Luvassa on tietoa palvelujen kehittämiseen sekä ennaltaehkäisevästä että korjaavasta näkökulmasta.

Jo ensimmäiset tulokset hätkähdyttävät. Etsivien nuorisotyöntekijöiden toteuttamat alkuhaastattelut osoittivat huono-osaisuuden olevan laaja-alaista ja syvää. Tutkimusraportti valmistuu ensi vuonna, mutta ydinviesti päätöksentekijöille on jo selvä.

– Pitää ymmärtää, että hyvinvointi tulee aina ykkösenä. Nuoren täytyy saada hyvä ja arvokas elämä sellaisena kuin hän on. Sen jälkeen voidaan puhua, onko tarjolla riittävästi polkuja ja tukea niillä kulkemiseen, erikoistutkija, filosofian tohtori Anu Gretschel kiteyttää.

Etsivät löysivät

Nyt käynnissä olevan projektin kohteena ovat ns. NEET-nuoret. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista Not in Employment, Education or Training.

Ensimmäinen osuus toteutui viime vuonna valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta, professori Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän työtä varten. Etsivä nuorisotyö haki tietyt kriteerit täyttäviä henkilöitä eri puolilta Suomea. Nopealla aikataululla löytyi 117 haastatteluun suostuvaa.

– Ilman nuorisotyöntekijöiden apua emme olisi heitä tavoittaneet, Anu Gretschel kiittelee.

Tutkijoilla on käsissään kirjava ryhmä hankalissa elämäntilanteissa olevia alle kolmekymppisiä, joista joillekin on kasaantunut uskomattomasti haasteita ja tapahtunut lähestulkoon kaikkea, mitä elämässä voi sattua.

– Eivätkä kaikki ongelmat ole lähtöisin nuoresta itsestään tai perheestä, Gretschel muistuttaa.

Nuorisobarometrin perusaineistossa on toisenlaista joukkoa. Siellä on nuoria, joita saa kiinni puhelimitse, joilla on liittymä kunnossa ja jotka vastaavat tuntemattomaan numeroon. He lähtevät juuri sen hetken katkaisevaan keskustelutuokioon ja pystyvät vastaamaan kysymyksiin, joita vieras ihminen pelkästään suullisesti esittää.

Koulutusta, harjoittelupaikkaa ja työtä vailla olevat, tutkimukseen lähteneet nuoret ovat 22 kunnasta Varsinais-Suomessa, Helsingissä ja Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Kainuussa.

Etsivät nuorisotyöntekijät hoitivat alkuhaastattelut tutkijoiden evästyksellä. Kokemus oli pääsääntöisesti plusmerkkinen molemmille. Nuoret kokivat, että heidän ajatuksillaan on väliä ja siksi osallistuminen tuntui merkitykselliseltä. Etsivät hyötyivät, koska he oppivat tuntemaan entistä paremmin nuoriaan. Valmiista kyselylomakepohjasta tuli heille tavallaan työväline.

Noin puolet ryhmästä suostui tutkijan tekemään jatkohaastatteluun ja antoi luvan itseään koskevan rekisteriaineiston käyttöön.

Syvähaastattelukierros on nyt menossa KAKSin tuella. Varsinaissuomalaiset Gretschel jututti jo keväällä Lounais-Suomen AVIn rahoituksella. Kainuulaiset hän tapasi kesällä, ja loput syksyn aikana.

Keskustelussa vierähtää pari tuntia.

”Emme paranna, puutu tai käännytä”

NEET-nuoruus ei välttämättä tarkoita pysyvää olotilaa, vaan asema voi vaihdella.

– Osa on ulkopuolella hetken, osa pitkään. Osa sukkuloi välimaastossa eli käy esimerkiksi kokeilemassa koulutusta, tekee ehkä tutkinnonkin, mutta palaa taas työttömäksi, Anu Gretschel kertoo.

Helposti kuvitellaan koulutukseen pääsyn takaavan auvoisan tulevaisuuden, mutta aina ei käy näin onnellisesti.

– Joskus se merkitsee jopa käännettä huonompaan, ellei nuori sitten pärjääkään. Aika moni on melkoisissa opinto- ja muissa veloissa, kun koulut ovat jääneet kesken.

Nuoret ovat olleet hyvin avomielisiä. Kipeistä asioista puhuminen nostattaa tunteita pintaan, joten haastattelutilanteisiin on rakennettu turvaverkkoa.

Tutkija ei yritä parantaa tilannetta, käännytä tai kannusta esimerkiksi jättämään päihteet.

– Emme puutu haastateltavien valintoihin tai elämään, vaan selvitämme, mitä hyvinvointi heidän näkökulmastaan tarkoittaa, ja miten hyvää elämää voitaisiin edistää muuttamalla yhteiskuntaa tai yhteisöä.

Tapaamisessa toki korostetaan myönteisiä asioita.

– Käymme korttien avulla läpi, mitä nuoren elämään kuuluu. Selvitämme ensin, mitä kaikkea on, ja vaikkemme niin oleta, usein nuori jossain vaiheessa nostaa esiin työ- ja koulutuskortin ja oman suhteensa niihin kysymyksiin. Useimmat haluavat tulevaisuudessa nähdä itsensä työelämässä, harvan arvovalinta on jokin muu.

Onko meillä hyvä koulu?

Tutkimusprosessi on kesken ja aineistot analysoimatta, mutta joitakin huomioita Anu Gretschel uskaltaa tähänastisten keskustelujensa pohjalta paljastaa.

– Melkein kaikki Varsinais-Suomen ja Kainuun haastatellut olivat joutuneet koulussa aika rankasti kiusatuksi, ja he nostivat tämän oma-aloitteisesti heti alussa esiin. Myöhemmin aihe olisi linkittynyt kysymyksiin, onko sinulla ystäviä, oletko tuntenut itsesi yksinäiseksi ja onko elämäsi kaikissa vaiheissa ollut samalla tavoin, Anu Gretschel selvittää.

Nuorten yhteisöstä lähtevä voima on Gretschelin mukaan vaikeasti hallittavissa, mutta kun taustalla on niin monen kiusatun kokemus, että aikuiset kouluyhteisössä ovat olleet välinpitämättömiä eivätkä ole ottaneet asiaa todesta. Tilanteita ei ole osattu hoitaa.

Tutkimusasetelmassa on mukana myös näkökulma, mahdollistaako tai edistääkö kodin antama evästys jotenkin eriarvoisuutta.

– Kokemus kiusaamisesta koulussa kuitenkin voittaa sen. Meillä on suuri rakenteellinen yhteiskunnallinen ongelma, jos koulu tuottaa kierrettä, jonka lopputuloksena nuoria päätyy työn ja koulutuksen ulkopuolelle.

Eikö ilmiötä todella pystytä kitkemään, vaikka tutkittua tietoa seurauksista on runsaasti?

– Tuijotamme väärän tyyppisiä indikaattoreita. Pisat ja vastaavat vievät palstatilan, vaikka koulun toimivuutta ja sen tarjoamia elämän eväitä kaikille nuorille pitäisi tarkastella paljon monipuolisemmin. Onko meillä hyvä koulu, jos saamme hienot tulokset Pisassa, mutta samaan aikaan yhteisössä jotkut syrjäytyvät niin huonoon asemaan, ettei heillä ole enää voimavaroja päästä hyvään elämään, työyhteisöihin tai ylipäätään työmarkkinoille?

Ystävien puutetta ja yksinäisyyttä

Anu Gretschel arvelee, että yksilö itse ja lähiyhteisö muovaavat enemmän nuoren käsityksiä kuin esimerkiksi asuinpaikka ja sen kaupunkimaisuus tai maaseutumaisuus.

Otokseen mahtuu monenlaisia vähemmistöjä, erilaisista kulttuurisista ja etnisistä taustoista tulevia sekä niitä, joiden seksuaalisuus tai sukupuolisuus poikkeaa valtavirrasta. Nämä tekijät voivat heijastua sosiaaliseen elämään ja osittain mutkistaa sopivien yhteisöjen löytämistä.

Ensi vaiheen tulokset paljastavat, että haluja kuulua johonkin usein on, mutta ei kykyä sitoutumiseen.

Osalla on vaikeuksia solahtaa yhteiskuntaan maahanmuuttotaustan, seksuaalisen identiteetin tai sosiaalisten tilanteiden kammon takia. Yhdellä hankalat perheolot tai väkivaltainen kumppani lisäävät arjen haastetta. Toinen on viettänyt rikollista elämää ja välttelee siksi viranomaiskontakteja. Kolmas on pahoissa talousvaikeuksissa, luottotiedot ovat menneet pikavippien takia.

Nuorten omasta mielestä juuri ystävien puute on keskeisin syrjäytymisen syy. Sekä yksinäisyyden kokemukset että niiden osuus, joilla ei ole yhtään luottamuksellista ystävää ovat moninkertaisia verrattuna nuoriin keskimäärin.

– Jotkut haastateltavat kuvasivat olevansa nelinkertaisessa marginaalissa. Useimmat eivät tietoisesti suuntaa itseään ulkopuolelle, vaan he toivoisivat pääsevänsä koulutukseen ja työelämään. Entä jos kaikki eivät saakaan töitä? Jos 30 vuotta kuluu, etkä ole saanut vielä töitä, onko sinulla voinut olla hyvä elämä, Anu Gretschel kysyy.

Hämmentävältä tuntuu, että tyytyväisyys elämään vaihtelee nelosesta kymppiin.

– Joku kokee elämänsä antoisaksi ja merkitykselliseksi myös työn ja koulutuksen ulkopuolella. Jokaisella oli jokin positiivinen asia, jota hän odotti. Kun elämänpalaset ovat erittäin heikossa jamassa, iloa tuottava asia saattaa olla tosi pieni.

Yhteenkuuluvuuden tunne suomalaiseen yhteiskuntaan on löyhempää kuin ikäluokalla keskimäärin. Alkuhaastatteluissa saatiin hieman yllättävä tulos: kaikkein eniten yhteiskunnasta irrallaan ovat omasta mielestään helsinkiläisnuoret.

Jatkokeskusteluissa pengotaan syvemmin, mitä nuori irrallaan ololla tarkoittaa. Kysymystä täsmennetään tehtävällä, jossa on kolme yhteiskuntaa kuvaavaa pyörylää. Yhdessä on ruksi keskellä, toisessa rajalla ja kolmannessa kehän ulkopuolella. Nuori valitsee, missä kohtaa kokee olevansa.

– Taustalla on vielä ajatus vuorovaikutuksesta eli asettaako yhteiskunta johonkin tiettyyn rooliin – ja samalla sisä- tai ulkopuolelle.

Yksinäinen nuori voi olla, mutta ei yksin. Ympärillä on monenlaisia auttajia, etsivän nuorisotyöntekijän lisäksi esimerkiksi joku sosiaali- ja terveyspuolelta. Entisen oppilaitoksen opinto-ohjaaja tai kuraattori pystyy tukemaan nivelvaiheessa, kun nuori ei olekaan sijoittunut eteenpäin.

– Usein edes ammattilaisilla kaikki elämän palaset eivät kuitenkaan ole tiedossa. Kun olen kysynyt, kuinka moni lähelläsi olevista aikuisista tietää tästä tai tästä, haastateltava saattaa vastata, ettei juuri kukaan.

Kansalaisaloitteet innostavat

Tutkijat selvittävät myös, miten nuoret pyrkivät vaikuttamaan, ja se tarkoittaa muutakin kuin äänestämistä. Perinteisesti osallistumisen tavat ovat olleet vain tietyntyyppisiä, mutta sosiaalisen median aikakaudella 2000-luvulla on toisin.

– Herkästi ajatellaan, että työtä ja koulutusta vailla olevat ovat ulkopuolella myös kaikesta vaikuttamisesta, mutta ei pidä paikkaansa! Esimerkiksi yhteiskunnalliset asiat saattavat kiinnostaa. Joku haluaa nähdä A-studion, ja ellei pääse ohjelmaa lähetysaikaan seuraamaan, katsoo sen Areenasta ja nimenomaan tietokoneen ruudulta, ei televisiosta. Toki toiset sanovat suoraan, etteivät rahkeet riitä omien asioiden ulkopuolelle, Anu Gretschel kertoo.

Gretschel on huomannut mielenkiintoisen ilmiön.

– Kansalaisaloitteet ovat yllättävässä määrin saaneet näitä nuoria liikkeelle. Haastateltavat itse ovat kertoneet osallistuneensa ja sen jälkeen vielä seuranneensa, miten aloitteelle käy.

Vaikuttaa voi myös omalla esimerkillään.

– Jotkut ovat kertoneet pitävänsä positiivisuutta yllä omalla puheellaan niin nettiyhteisössä kuin arkielämässä, ja kyse voi olla vaikka ekologisuuden puoltamisesta tai maahanmuuttovastaisuuden torjumisesta. Toisaalta haastateltavien joukossa on myös maahanmuuttovastaisia nuoria.

Hyvinvointi aina ykkösenä

Alle kolmekymppiset pudokkaat koskettavat mitä suurimmassa määrin myös kuntia. Kyse on merkittävästä väestönosasta, jonka asiat on ratkaistava sote-kuvioiden, potilaiden hoitoketjujen ja vanhuspalvelujen ohella.

Anu Gretschelin mielestä ymmärrystä ja tietoa näiden nuorten tarpeista ja kokemuksista on varaa huimasti lisätä.

– Mitä huonommin julkiset palvelut kohdistuvat heille, sitä syvemmäksi eriarvoisuus käy, ja sitä kauemmaksi he joutuvat yhteiskunnan keskiöstä.

Päättäjien on käsitettävä, että pääsy pysyvästi pois koulutuksen ja työn ulkopuolelta voi olla vuosien prosessi.

Tutkimushankkeen ensimmäinen osa paljasti karulla tavalla pahoinvoinnin syvyyden. Ei ollut ystäviä, ei sosiaalista elämää, ei antoisaa vapaa-aikaa, ei tulevaisuuden uskoakaan. Vaikka syy-seuraussuhde ei mene niin, että työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävälle automaattisesti käy näin, huono-osaisuus osoittautui erittäin kokonaisvaltaiseksi.

– Yleensäkin kun tehdään lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä, pitäisi olla nykyistä enemmän tietoon perustuvuutta. Esimerkiksi heidän tavoistaan käyttää palveluja ja niiden merkityksestä hyvinvoinnille. Se korostuu tällaisessa ryhmässä, jossa ei olla kaikessa ihan samanlaisia kuin muut, ja jonka vuorovaikutus yhteiskuntaan on vähäistä. Väärin ymmärretyksi tulemisen vaara on suuri.

Mukaan lähtemisen meininkiä

Yleensä haastateltavat suhtautuvat positiivisesti työkokeiluihin, enemmistön mielestä esimerkiksi työpajajaksot ovat vieneet eteenpäin. Toki mukana on myös toinen ääripää. Se, joka pitää työn tekemistä yhdeksän euron ruokakorvauksella alentavana, ja joka ei usko tarjotusta kokeilusta olevan mitään hyötyä.

Ihmiset ovat yksilöitä, eikä mikään yksittäinen toimenpide paranna NEET-nuorten elämää.

– Samoin on mahdoton sanoa, että jokin tietty palvelu olisi ollut nuorten kannalta suuri epäonnistuja. Ainoastaan jos ajatellaan koulua palveluna, kiusaamiskokemukset osoittavat, ettei Suomessa ole pystytty rakentamaan yhteisöä, joka on edullinen kaikille lapsille. On ehdotettu oppivelvollisuuden kasvattamista vuodella tai kahdella, mutta auttaisiko se näitä ihmisiä? Etenkin kun kokemus koulukiusattuna olemisesta on sellainen kuin on, Anu Gretschel sanoo.

Mikä Nuorisotutkimusseura?

KAKS myönsi Nuorisotutkimusseura ry:lle 50 000 euroa hankkeeseen, joka selvittää työn, koulutuksen tai harjoittelun ulkopuolella olevien 15–29-vuotiaiden käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Tutkimuksen toteuttavat erikoistutkija Anu Gretschel ja tilastotutkija Sami Myllyniemi.

Rahoitus on ensimmäinen KAKSin seuralle myöntämä.

Nuorisotutkimusseura tarjoaa nuoria koskevaa tietoa ja asiantuntemusta yhteiskunnan eri toimijoille. Yhdistyksessä on 380 jäsentä.

Seuran nuorisotutkimusverkosto tuottaa monitieteistä tietoa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun tarjoamalla näkökulmia nuorten parissa tehtävään käytännön työhön, hallintoon ja politiikkaan.

Nuorisotutkimuksella on erityinen vastuu tarttua ajankohtaisiin nuoria koskeviin ilmiöihin. Aihepiirit vaihtelevat yhteiskunnassa tutuista ja tunnustetuista vaiettuihin ja marginaaleja koskeviin.

 

#KAKS #nuoriso #tutkimushanke

1 kommentti

  1. Tämä on yksi parhaita juttuja joita olen mediassa koskaan lukenut. Ja ansaitsisi uuden näyttävän julkaisemisen laajasti medioissa. Hienoa.

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.