/ 07.06.2016

Kunnat varovaisia somettajia

Facebook, Twitter, Pinterest, Periscope. Youtube, blogit, vlogit, LinkedInn. Sosiaalisen median kanavien ja viestintätapojen määrä on liki mittaamaton, ja ne muuttavat radikaalisti tapaamme viestiä. Samaan aikaan kunnat ovat historiallisen muutoksen polttopisteessä, ja digitalisaatio – sosiaalinen media mukaan lukien – on tuon muutoksen ydintä.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Pysyvätkö kunnat tuon muutoksen tahdissa? Muun muassa tätä selvittää osaltaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijoiden Torsti Hyyryläisen, Sirkku Piispasen ja Sofia Tuiskun kesän aikana ilmestyvä Kaksin tutkimus Somen vallassa. Mahdollisuuksia kunnan avoimeen kehittämiseen.

Tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläisen johtopäätös ei imartele kuntia.

– Kunnat ovat sosiaalisessa mediassa, mutta eivät toimi sen periaatteiden mukaan vaan ovat menneet someen perinteisin toimintatavoin. Emme juurikaan löytäneet avoimia vuorovaikutuksen foorumeja, joita olisimme voineet paikallisen kehittämiskeskustelun näkökulmasta analysoida.

Kunta on yhtäältä instituutio ja juridinen toimija, toisaalta asiantuntijaorganisaatio ja kolmanneksi monialainen, paikallinen identiteettiyhteisö.

Meneillään olevassa kuntarakenteen muutosprosessissa eräs keskeinen kysymys on, millaiseksi kunnan uusi rooli muotoutuu. Nimenomaan paikallisen identiteetin luojana, määrittelijänä ja mediana kunta voisi kunnostautua somessa.

– Organisaatio-instituutiokunnan sekä yhteisöllisen kunnan välillä on edelleen kuilu, jota some ei ainakaan vielä ole onnistunut kuromaan umpeen, toteaa Hyyryläinen.

Tutkimuksessa selvitettiin kolmen suomalaisen kaupungin, Seinäjoen, Kouvolan ja Mikkelin, sopeutumista mediayhteiskunnan muutokseen vuosina 2014 ja 2015.

Tarkoitus oli selvittää muun muassa sitä, miten some vaikuttaa paikallispolitiikan toimijoihin ja toimijaverkostoihin. Aineistona käytettiin paitsi sosiaalisen median sisältöjä ja kaupunkien virallisia kehittämisstrategioita myös sähköpostikyselyä. Lisäksi analysoitiin paikallispoliitikkojen pitämiä blogeja.

Tutkimuksessa havaittiin, että paikallinen media keskustelupalstoineen on edelleen tiedonsaantikanavana vahva, vaikka myös kaupungeilla itsellään on ollut voimakas pyrkimys läsnäoloon sosiaalisessa mediassa.

Kaikilla tutkituilla kaupungeilla oli vähintään Facebook, Twitter ja Youtube-tilit, joista osaa päivitettiin ahkerastikin. Myös kunnallispoliitikot käyttivät ahkerasti Facebookia, joskin pääasiassa yksityishenkilöinä suljetun tilin kautta.

– Kuntien someläsnälosta näkee, että kuntien identiteetti on vahvasti hallinnollinen ja palvelujen tuottajan rooliin nojaava. Se ei sellaisena suosi keskustelevia viestintätapoja, Torsti Hyyryläinen selvittää.

Kunta on myös hyvin sektoroitunut toimija.

– Somessa taas keskustelu voi ryöpsähdellä yli toimialarajojen. Se on ilman muuta hankalaa virkamiehelle, kun esimerkiksi päivähoidosta alkanut keskustelu siirtyy pyöräteiden hoitoon ja takaisin, Hyyryläinen jatkaa.

Tutkimus osoittaakin, että sosiaalisen median uusien viestintätapojen osaaminen ei ole kunnissa kovin hyvällä tasolla – eikä someen edes välttämättä haluta mennä, tai ainakaan käyttää sitä sen suomin edellytyksin.

Torsti Hyyryläisen mukaan joissakin tapauksissa tilanne on lähes koominen: kunnat ovat luoneet palautteenantokanavia, mutta toteavat samaan hengenvetoon, että palautteeseen ei vastata.

– Sellainen somen palautekanava muistuttaa lähinnä terveyskeskuksen aulassa olevaa palautelaatikkoa, Hyyryläinen lataa.

Kuntien strategioissa pyritään usein kuntalaisten osallisuuden lisäämiseen. Digitalisaatio ja sosiaalinen media mainitaan strategia- ja ohjelma-asiakirjoissa toistuvasti, mutta tutkimuksen mukaan ne jäävät retoriikaksi.

Kuntalaiset itse sen sijaan ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä, mutta tekevät sen muualla kuin kunnan foorumeilla tai kunnan kanssa.

Seinäjokelainen kaupunginvaltuutettu Henna Rantasaari toteaa, että kuntalaiset eivät itsekään ole kovin aktiivisia. Rantasaari on aktiivinen somen käyttäjä ja valmis myös keskusteluun; kuntalaiset sen sijaan eivät välttämättä lämpene.

– Vähän aikaa sitten tosin Seinäjoen kaupunki järjesti keskustelun keskustan kehittämisestä. Kysely oli myös somessa ja vastauksia tuli satoja, mikä yllätti positiivisesti, Rantasaari sanoo.

– Myönnän kyllä, että kansalaisten osallisuuden vähäisyys varmasti johtuu siitä, että he ovat aiemmin kokeneet, ettei kuntapäättäjien tai virkamiesten kanssa kannata yrittää dialogia, ettei se onnistu. Mutta uskon, että molemmat ovat vähän vielä opettelemassa tätä muutosta, hän jatkaa.

Tutkimuksessa huomattiin, että ihmiset kyllä keskustelevat paikallisyhteisönsä asioista vaikkapa paikallislehden internet-foorumeilla, mutta harvemmin suoraan virkamiesten tai poliitikkojen kanssa.

Virkamiehet ovat varovaisia, ja silloinkin, kun he viestivät kansalaisten kanssa, vastaukset saattavat olla kapulakielisiä ja byrokraattisia.

Paikallispoliitikot ovat aktiivisempia, moni muun muassa ylläpitää blogia, mutta poliitikkojenkin viestintä on tutkimuksen mukaan pikemminkin yksisuuntaista kuin aidosti keskustelevaa.

Tutkimuksessa todettiin myös, että aktiivisimpia olivat ne paikallispoliitikot, joilla oli selkeää pyrkimystä valtakunnan politiikkaan. Paradoksaalisesti kyllä, politiikoksi profiloituminen tuntui vähentävän, ei lisäävän, suoraa some-kanssakäymistä kansalaisten kanssa.

– Poliitikkoja, samoin kuin toki virkamiehiäkin, tuntuu vaivaavan kielteisen julkisuuden pelko. Somessa on kuitenkin oltava esillä oma persoona edellä, pohtii Torsti Hyyryläinen.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Näennäisestä hitaudesta huolimatta kunnissa myös tuotetaan ahkerasti uusia sisältöjä ja digitaalisen läsnäolon malleja.
Varsin hauska on Kouvolan lanseeraama betonihelvetti.fi – somea käyttävä sivusto, jossa kaupungin ankeaa mainetta karnevalisoidaan ja kumotaan yhteistuumin erityisesti Instagramin ja Twitterin keinoin.
– Varsinkin Kouvolan ulkopuolelta olemme saaneet paljon positiivista palautetta, kaupungin kehittämisjohtaja Harri Kivelä toteaa.

– Tämä oli tällainen sissimarkkinointijuttu. Emme varmasti tee riittävässä määrin someviestintää; kaupungeissa on vallalla vanhakantainen ajatus tiedotteesta, joka lähtee vastaanottajalle ja siinä se, Kivelä pohtii.

Harri Kivelän mukaan Kouvolassa on kuitenkin meneillään digitaalisuuden haltuunotto, joka on osa kaupungin elinvoimaohjelmaa. Tavoitteena on siis hahmotella yhdessä ”Kouvola” –nimistä yhteisöä, jolloin kaupungin strategia ei jäisi pelkäksi paperiksi vaan aidosti yhdessä pohdittavaksi kokonaisuudeksi.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria lainaten, että sosiaalisen median ulkopuolelle jättäytyminen ei enää ole vaihtoehto, vaan somea ja sen lainalaisuuksia on opittava ja opeteltava käyttämään.

Kuntien tulisi ottaa some haltuun ja sopeutua tulevaisuuden muuttuvaan mediaympäristöön, jossa muun muassa avoin data ja sen käyttäminen on palveluntuotannon mutta erityisesti kunnan elinvoiman luomisen ytimessä.

Tutkijat näkevät tulevaisuudessa kuntien ja paikallismedian tiiviimpiä kumppanuuksia sekä uusia älykkäitä sovelluksia. Tekoäly tulee apuun monitahoisten keskustelujen kuratoinnissa sekä kansalaisten joukkoistamisessa piilevän tiedon hallinnassa.

#polemiikki #some #viestintä

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.