Sakari Niemisen väitöskirjatyö tarkastelee kiistettävyyttä puolueiden vaaliohjelmissa.
Ylinopeutta ajanut kansalainen yrittää selvitä ratsiasta lahjomalla poliisin. Suoraviivaisen lahjuksen tarjoamisen sijaan hän ehdottaa, että voisiko tämän sopia tässä paikan päällä. Jälkeenpäin hän voi täten kiistää syyllistyneensä korruptiorikokseen – hän ainoastaan ehdotti maksavansa sakon heti.
Tämä mielikuvitusesimerkki esiintyy kiistettävyyskirjallisuudessa. Kieli on valtaa, ja kiistettävyyden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään vallankäytön ja kielen mekanismeja.
Sakari Niemisen aluillaan oleva valtio-opin väitöskirja Turun yliopistossa lienee ensimmäinen Suomessa, joka käyttää nimenomaan kiistettävyyden (”deniability”) termiä.
Mistä ajatus tuli?
– Työskentelin pari vuotta projektitutkijana, ja sattumalta törmäsin termiin lukiessani Sage Encyclopedia of Deceptionia. Se herätti mielenkiintoni, toteaa Nieminen.
Kiistettävyyden teoreettinen määritelmä on aavistuksen monimutkainen. Niemisen mukaan kiistettävyys ”viittaa toimijan mahdollisuuteen kiistää kielenkäytön perusteella tehtävä tulkinta” .
Kiistettävyyden liepeiltä löytyy muitakin termejä kuten ”sitoutuminen”. Jos kielenkäyttösi on kiistettävää, et sitoudu asiaan, josta puhut. Toinen lähitermi on ”kumottavuus” – kiistettävyyttä laajempi termi.
– Kaikki mikä on kumottavissa, ei välttämättä ole kiistettävissä, toteaa Nieminen.
Kiistettävyyttä käsittelevä kirjallisuus on pääasiassa englanninkielistä. Nieminen tekeekin Suomen kontekstissa aivan uutta tutkimusta.
Toisaalta kiistettävyyteen verrattavia asioita voi löytyä muiden tieteenalojen piiristä. Esimerkiksi oikeustieteilijät joutuvat pohtimaan kiistettävyyttä muun muassa kunnianloukkausasioiden yhteydessä.
– Kiistettävyys liittyy myös sopimusargumentaatioon, Nieminen toteaa.
Hän onkin löytänyt runsaasti tutkimuskirjallisuutta oikeudenkäyntien luvatusta maasta Yhdysvalloista.
Onko kiistettävyys hyvä vai huono asia?
Sakari Niemisen väitöskirjan työotsikko on ”En minä sitä tarkoittanut.” Tämän tyyppistä puhetta on poliittisesta journalismista suhteellisen helppoa löytää. Nieminen ei kuitenkaan halua spekuloida, kuka Suomen politiikassa on kiistettävyyden mestari ja kuka taas ei taitoa hallitse.
Entä onko kiistettävyys huono asia?
– En minä sitä mitenkään tuomitse, pohtii Nieminen.
– Joissakin tilanteissa se voi olla ongelma. Tiedämme tapauksia, joissa ihminen on käyttänyt monitulkintaista ilmaisua ja häntä on sen jälkeen syytetty valehtelusta. Tai yleisö on ottanut jonkun poliitikon sanomisen kirjaimellisesti, ja poliitikko sanoo tarkoittaneensa kuvaannollisesti.
Kielenkäytön ja argumentaation selkeys ja tarkoituksenmukaisuus ovat ihanteita, joista paljon puhutaan. Moni viranomainen on saanut pyyhkeitä koukeroisesta ja monitulkintaisesta kielenkäytöstään.
Poliittisen kielenkäytön tutkimus kuitenkin osoittaa, että näitä ideaaleja ei politiikassa useinkaan noudateta. Yleisölle suunnatut viestit voivat olla tarkoituksellisen monitulkintaisia ja epämääräisiä. Tämä onkin kiistettävyyden ydin: toimijoille voi olla hyödyksi pystyä kiistämään väitteidensä sisällön tai epämieluisat tulkinnat jälkeenpäin.
Millaisia keinoja kiistettävyydellä sitten on?
– Näitä on useita. Esimerkiksi epäsuora kielenkäyttö, jossa jotakin asiaa ei sanota suoraan tai kirjaimellisesti, mutta näytettäisiin vihjaavan tähän suuntaan. Myös monitulkintaiset tai epämääräiset rakenteet ja ilmaukset luovat kiistettävyyttä.
Arkikielellä sanoen kiistettävyys antaa poliitikolle mahdollisuuden kommunikoida haluamansa uskomus yleisölle jättäen samalla itselleen mahdollisuuden kiistää sen, mikäli yleisön reaktio ei ole toivottu tai jos poliitikko joutuu toimimaan vastoin yleisölle luotua mielikuvaa. Tuo ”joustonvara” luodaan usein varsin huomaamattomin kielellisin keinoin.
Kiistettävyysteoreetikoiden mukaan kiistettävyyden taustalla on ajatus siitä, että toimijaa on vaikeampi kritisoida näkemyksistään, jos hän voi kiistää esittäneensä näkemyksen. Täten viestit, jotka mahdollistavat määrätyn tulkinnan kiistämisen voivat olla toimijan kannalta hyödyllisiä.
Materiaalina vaaliohjelmat
Empiirinen tutkimusosio tulee muodostumaan eduskuntapuolueiden vaaliohjelmista, joita analysoimalla Sakari Nieminen haluaa selvittää, kuinka paljon puolueet todellisuudessa sitovat käsiään vaaliohjelmateksteillään ja esitetäänkö niissä väitteitä, joiden sisältöä kiistettävyyden keinoilla hämärretään.
Niemisen tutkimus on uraauurtavaa tältäkin osin: hän ei ole löytänyt vastaavia, vaaliohjelmiin paneutuvia tutkimuksia maailmalta. Tässä vaiheessa Nieminen on käynyt läpi ja on huomannut, että kiistettävyyden nimellä on vastaavaa tutkimusta varsin vähän, toisaalta ainakin arkijärjellä on päivänselvää, että vaikkapa politiikassa käytetään paljonkin ilmaisuja, jotka voi tulkita toisin kuin alun perin on sanottu.
Myös sosiaalisesta mediasta kiistettävyyttä varmasti löytää.
Mitä tuleva väitös antaa suomalaiselle politiikalle ja yhteiskunnalle?
– Toivoisin pystyväni pohtimaan sitä, mitä viesteillä voi tarkoittaa ja mitä niissä oikeasti lopulta sanotaan.
Nieminen toteaa tutkimussuunnitelmassaan myös, että kiistettävyyden avulla voidaan aiheuttaa todellista vahinkoa. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi rasistisia näkemyksiä voidaan tuoda julki ja lietsoa hyödyntäen kiistettävyyttä.
Niemisen yksi tavoite onkin luoda yksityiskohtainen kuvaus siitä, mitä kiistettävyys on ja miten se voidaan saavuttaa. Tällainen typologia paljastaa niitä kielenkäytön keinoja, joilla toimija voi pyrkiä välttämään sitoutumista sanomaansa.
Kommentit