Olli-Pekka Heinosen mukaan opettajien koulutus on Suomessa edelleen hyvissä käsissä.
– Se on korkeatasoista. Opettajat sitoutuvat työhönsä ja heidän työtään arvostetaan. Koulun perusta ei ole murtunut vaan sen päälle voi rakentaa sitä, mikä on ajassa tarpeen, Heinonen sanoo.
– Kun katsotaan, mitä sen perustan päällä juuri nyt on, siellä on paljon sellaista, joka hämmentää. On myös säröjä, joiden ei pidä antaa kasvaa liian suuriksi.
Tällä Heinonen viittaa suomalaisten arvomaailmojen polarisoitumiseen sekä myös taloudelliseen polarisaatioon.
– Keskustelu on kärjistynyttä, ja sitä käydään ääripäiden ehdoilla. Tällainen kulttuuri on tavoittanut myös koulun.
Olli-Pekka Heinosella on kansainvälistä perspektiiviä tarkastella suomalaista koulumaailmaa.
Hän vaihtoi Opetushallituksen pääjohtajuuden IBO:n luotsaamiseen vuonna 2021.
– Jos on yksi elämä, ja miettii, mitä sillä haluaa tehdä, niin aika paljolti maailman ongelmat ovat kuitenkin globaaleja. Uskon yhä koulutuksen ja tiedon voivan muuttaa maailmaa, Heinonen sanoo.
IB-kouluja on kaikkiaan 5 700 ja ne sijaitsevat 159:ssä eri maassa. Suomessa IB-kouluja on kaksikymmentä. Kansainvälisellä organisaatiolla on neljä koulutusohjelmaa aina 3-vuotiaista 19-vuotiaisiin. Henkilöstöä organisaatiolla on yli 800.
Heinonen näkee työnsä kautta eri maiden erilaiset koulujärjestelmät.
Suomen kansallinen trauma tuntuu tällä hetkellä olevan aleneva
PISA-sijoitus.
– Huipputulokset tulivat aikoinaan tilanteessa, jossa Suomi ei ollut kehittänyt koululaitostaan PISA-vertailua varten. En näe järkevänä, että lähtisimme juoksemaan PISA-tulosten perässä, hän sanoo.
Heinosen mukaan PISA-tulokset kertovat eriytymiskehityksestä.
– Se ei korjaudu juoksemalla pisteiden perässä.
Tasa-arvo on ollut suomalaisessa koululaitoksessa kaiken perusta. Olemme ajatelleet, että kun tarjotaan kaikille samaa, se tuottaisi parhaan tuloksen. Peruskoulumme ponnisti tästä ajatuksesta maailmanluokan ihmeeksi.
Heinonen muistuttaa, että tutkimustiedon mukaan se, että tuotetaan kaikille samaa, ei enää tuota samankaltaisia oppimistuloksia ja tasa-arvoa.
Oppimisessa olennaista on motivaatio.
– ”Samaa kaikille” ei motivoi heitä, jotka eivät pysy mukana vauhdissa, mutta ei heitäkään, jotka etenisivät nopeammin ja haluaisivat syventyä aiheeseen paremmin.
Jos nykytila halutaan korjata, Olli-Pekka Heinosen mukaan kouluille täytyisi antaa rauha opetustyöhön.
– Usein valtion vastaus koululaitoksessa havaittuihin ongelmiin on ollut kontrollin lisääminen. Mutta kaikki sen kaltainen raportointi on pois oppilaiden kohtaamisesta. Se on huono kehityssuunta.
Heinonen toivoo, että suomalaisen koululaitoksen pelastamiseksi tehtäisiin tietoisia ratkaisuja: ennen kaikkea mietittäisiin, mikä on koulun päätarkoitus.
– Onko se PISA-sijoitus vai tarkoitus tukea lapsen ja nuoren kehitystä ja kasvua ihmisenä. Että osaat lukea, laskea ja kirjoittaa, ne ovat keinoja ihmisenä olemisessa toisten kanssa, Heinonen summaa.
Nuori tarvitsee kokemuksen arvostetuksi tulemisesta ja kuulumisesta yhteisöön.
– Koulu on nuoren yhteisö, eikä yhteisö saa syrjäyttää jäsentään, Heinonen tiivistää.
Heinosen mukaan nuorten pahoinvointi on hälyttävän yleistä. Siitä kertovat koulu- ja sote-alan asiantuntijat, tutkimustieto sekä tilastot nuorten avuntarpeesta.
– Korona-ajan eristyneisyys, kännykkäkulttuuri, ruutuaika, Ukrainan sota ja yleinen maailman tilanne, ilmastoahdistus ja osalla nuorista pettymys päätöksentekijöihin riittämättömien ilmastotoimien vuoksi, Heinonen luettelee taustaa monen nuoren ahdistukselle.
Osalla nuorista isoja ongelmia riittää kodinkin piirissä.
Nuorten pahoinvointiin on herätty muuallakin kuin Suomessa. Heinonen kertoo, että Kiinassa ja Singaporessa ollaan jo huolissaan nuorten jaksamisesta kovan vaatimustason ja koulustressin vuoksi.
– Singaporessa kouluissa on vähennetty aivan tietoisesti kokeiden määrää. Kiinassa on kielletty koulun ulkopuoliset preppauskurssit kokeisiin.Heinonen toivoo koulujen lukuisiin kehittämishankkeisiin järkeistämistä. Koulut painivat kansallisten kehittämishankkeiden, koulutuksen järjestäjän – useimmiten siis kunnan – omien hankkeiden ja koulujen sisäisten hankkeiden parissa normaalin opetustyön lisäksi.
– Varmaan tarvitaan tiiviimpää vuoropuhelua siitä, miten hankkeet sovitetaan tukemaan koulun työtä eikä pirstomaan sitä. Muistan kuulleeni usein opettajien suusta, että on jatkuvia hankkeita ilman että mikään muuttuu.
Heinosen suurin toive liittyy kuitenkin keskustelukulttuurin parantamiseen.
– Voisimmeko ajatella, että suomalaisessa koulukeskustelussa näyttäisimme nuorille mallia, että kykenemme yhdessä heidän ja heidän koulunsa puolesta parempaan keskustelukulttuuriin, Heinonen kysyy.
Hän palauttaa keskustelun kahden ison perusarvon ympärille. Ne ovat sivistys ja demokratia.
– Jos emme heikentyneen keskustelukulttuurin vuoksi enää tiedä, mikä on totta, demokratian perustoiminnot ovat silloin uhattuna. Kumpikaan – sivistys tai demokratia – ei ole itsestäänselvyys. Tarvitaan toinen, että toinenkin voi olla olemassa.
Lue Olli-Pekka Heinosen laaja haastattelu Polemiikki-lehdestä (3/2023), joka ilmestyy 7.9.2023. Kuka pelastaa koulut? -kansijutussa koulujen tilanteesta puhuvat myös Pälkäneen kunnanjohtaja Pauliina Pikka ja Seinäjoen sivistys- ja hyvinvointijohtaja Antti Takala.
Tärkeitä huomioita koulun nykymenosta! Lukutaitoon eli oman äidinkielen kehittämiseen (puhumiseen, keskusteluun, itsensä ilmaisemiseen) tulisi panostaa kaikissa oppiaineissa. Samoin opettajilla tulisi olla kokonaistyöaika suunnitella paremmin opetusta ja juurikin käydä enemmän merkityksellistä keskustelua vanhempien kanssa sekä lisätä osaamista (competence and capacity building). Myös kouluyhteisön kanssa tulisi sopia pelisäännöistä ja nostaa ongelmat pöydälle matalalla kynnyksellä. Onneksi on tällaisia opettajan ja oppilaiden jaksamista tukevia toimia monessa koulussa!
Suomen peruskouluissa oleva opetusvelvollisuustyöaika ei tue ongelmien ratkaisua. Suurin osa peruskoulun opettajista tekee alle 20 h työviikkoa ja se ei vain riitä asiakaspalveluun (oppilaiden asioiden hoitoon).