– Julkisessa keskustelussa ovat korostuneet internetin vaarat ja haitat nuorille. Lapsille itselleen internet, digitaaliset pelit, televisio ja muu lasten mediakulttuuri ovat kuitenkin oppimisen, yhteisöllisyyden ja ilon lähde. Kouluissa lasten mediakulttuurille ei ole juuri ollut tilaa. Parhaimmillaan medioiden mukaanotto koulutyöhön keventäisi opetusta ja luokkatilanteita. Se toisi kouluun myös uudenlaista oppimiskulttuuria, toteaa tutkimusprofessori Kirsi Pohjola tuoreessa tutkimuksessaan.
Pohjola ja luokanopettaja Elina Johnsonin ovat tehneet tutkimuksen, jossa kohderyhminä olivat esi- ja alkuopetusikäiset lapset.
– Tutkimus kertoo siitä, miten lapset itse medioita käyttävät ja miten he ne kokevat. Tämä on vanhemmille ja opettajille pitkälti näkymätöntä, kertoo hankkeesta päävastuun kantanut Pohjola.
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa tehtyä tutkimusta on rahoittanut Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS).
Julkaisu: Kirsi Pohjola ja Elina Johnson: Lasten mediakulttuuri ja koulu vuoropuheluun. Koulutuksen tutkimuslaitos 2009. 118 s.
Vanhemmat turhaan huolestuneita lasten medioiden käytöstä?
Internet, pelaaminen, televisio, elokuvat ja muu mediakulttuuri on lapsille innostava ja vetovoimainen kasvuympäristö.
– Lapset käyttävät paljon medioita, mutta vanhemmille niiden käyttö on yksi eniten huolta ja epävarmuutta aiheuttavista asioista. Vanhemmat kokevat virtuaaliset maailmat lasten hyvinvointia ja perheen yhteisyyttä uhkaavaksi tekijäksi. Tämä johtuu siitä, etteivät vanhemmat tiedä, mitä kaikkea lapset esimerkiksi internetissä tekevät, Pohjola arvioi.
Mediakulttuurin tarjoamat toimintamahdollisuudet ovat moninkertaistuneet, ja mediat ovat Pohjolan mukaan tänä päivänä paljon muutakin kuin väkivalta- ja räiskintäpelaamista. Pohjolan ja Johnsonin tutkimus osoittaa, että median parissa eläminen on lapsille paitsi iloa ja yhteisleikkejä, myös oppimista ja toisen ohjaamista esimerkiksi uuden ohjelman käytössä.
– Lapset ovat syntyneet mediakulttuuriin, eikä se heille erottaudu erilliseksi muusta elämästä, kuten vanhemmille. Mediakulttuurin nuoruudesta johtuu, että keskustelut painottuvat vaikutuksiin ja rajoitteisiin, eikä median tuottamiin taitoihin, osaamiseen ja oppimiseen. Ajan mittaan tiedon lisääntyessä moralisointi vähenee, Pohjola ennustaa.
Koulu hyötyisi lasten mediakulttuurista
Lasten mediakulttuuria ei ole juurikaan hyödynnetty kouluissa. Median käytössä osana oppimista ja opetusta on hyviä avauksia, mutta pääsääntöisesti media koetaan vielä kouluelämää haittaavana, ei oppimista tukevana tekijänä, kertoo Pohjola.
– Mediakulttuurin avulla opettajat voivat oppia, mitä ja miten lapset ajattelevat, toimivat ja oppivat. Mediakulttuuri ei näin olisi lisärasite, vaan antaisi eväitä oppimiselle ja kasvatukselle. Parhaimmillaan medioiden mukaan otto keventää opetusta ja luokkatilanteita, Pohjola valottaa.
Mediakulttuurin hyödyntäminen koulussa olisi myös sijoitusta tulevaisuuteen.
– Monet nykypäivän tehtävät vaativat kykyä tehdä nopeita päätöksiä, työstää monia asioita päällekkäin ja taitoa lukea rinnakkaisia asioita ennen kaikkea visuaalisesti. Nämä ovat kaikki asioita, joita opitaan mediakulttuurin parissa, Pohjola kertoo.
Lisätietoja: Tutkimusprofessori Kirsi Pohjola, 044716 3225, kirsi.pohjola(at)uku.fi
Kommentit