Polemiikki / 06.09.2018

Hiljainen tieto ei siirry itsekseen

Paneutumista, aikaa ja paikkakin tarvitaan, varhaiskasvattaja Terhi Ek tietää. Varhaiskasvatuksen hiljaista tietoa tutkiva kokenut lastentarhanopettaja Terhi Ek Laukaasta valmistelee väitöstään ensi vuodelle. Haastateltaviltaan hän on kuullut huolen muun muassa leikin säilymisestä tulevaisuudessa.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Alalla makustellaan nyt uunituoretta syyskuun alussa voimaan tullutta varhaiskasvatuslakia. Siinä on useita eteenpäin vieviä hyviä puolia, vaikka joka kunnassa kaikki ei heti samalla tavalla asetukaan uomaansa. Toiset säästävät, toiset panostavat.

Terhi Ek pitää laissa hyvänä ainakin lapsen edun ja tuen sekä henkilökunnan osaamisen merkityksen korostamista. Myös kiusaamisen ehkäiseminen ja väkivallalta suojeleminen on nostettu esiin.

Nyt 46-vuotias Ek on työskennellyt sekä pääkaupunkiseudulla että Keski-Suomessa. Hänen ammattinimikkeinään on ollut lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja, perhepäivähoitaja ja aikuiskouluttaja. Hän tietää, etteivät kunnat tai talot ole suinkaan toistensa kopioita.

Samoin on hiljaisen tiedonkin kanssa: sekin muuttuu ja kehittyy, sen avulla voi myös muuttaa ja kehittää. Sitä voi sanallistaa, mikä vaatii ponnistelua eikä tieto sitten ainakaan kokonaan ole enää hiljaista. Aina jää kuitenkin sanatontakin kunkin näkökulmalle ja kokemuksille ominaisessa muodossa.

Avaimina vuorovaikutus ja leikki

Terhi Ekin väitöskirjan työnimenä on ollut Taikapölyä ja vuorovaikutusosaamista – varhaiskasvatuksen näkökulmia hiljaiseen tietoon.

– Hiljainen tieto tuli vastaan maisteriopinnoissa työssä oppimisen kirjoissa. Uudelleen se tuli vastaan aikuiskouluttajan pedagogisissa opinnoissa – ja kiinnosti.

Hän tahtoo kiittää paneutuneita haastateltaviaan sekä haastateltaville jopa työaikaa suoneita työnantajia.

– Tavoitteena on saada valmista ensi vuoden alkupuolella, hän kertoo.

Hiljaista tietoa on käsitelty tutkimuksessa useilla eri aloilla. Ekin mukaan työtä vielä riittää varsinkin hiljaisen tiedon siirtymisen tutkimisessa.

– Pidän lastentarhanopettajan työstä, se on monipuolista ja vaihtelevaa. Mielelläni hyödyntäisin jatkossa väitöskirjaani ja tekisin myös lisää aiheen tutkimusta, vaikka tutkivalla työotteella.

Ek jatkaisi mieluusti myös varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvoinnin tai lapsen tuen tutkimisen parissa.

– Kenttä on moninainen ja on iso ero, työskenteleekö pienissä ryhmissä vai lain ja asetuksen sallimilla ylärajoilla.

Hän kertoo toivovansa, että mahdollisimman monet varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät, heidän esimiehensä ja poliittiset päättäjätkin pääsisivät perehtymään hiljaisen tiedon tutkimukseen, muun muassa tähän valmistuvaan väitöskirjaan.

Viime aikoina on keskusteltu siitäkin perusasiasta, mitä varhaiskasvatus on. Ainakaan lasten säilömiseen ja ruokkimiseen vanhempien työpäivän ajaksi ei saa missään enää tyytyä.

– Varhaiskasvatuksen pitäisi olla – ja monin paikoin onneksi onkin – lapsen tarpeista lähtevää, hänet huomioon ottavaa, tavoitteellista ja pedagogisesti johdettua toimintaa. Siihen sisältyvät olennaisesti oppimisen ilo ja tuki sekä leikki, jonka kautta opitaan.

– Tekeillä olevan tutkimukseni valossa varhaiskasvatuksen hiljaisen tiedon ydintä ovat esimerkiksi kokemusten kautta kertynyt toiminnallinen tieto ja osaaminen sekä vuorovaikutusosaaminen.

Hiljainen tieto tulee näkyväksi toiminnassa. Se on usein käytännöllistä, tulee esiin tilanteissa, on tilanteisiin sidottua ja tässä toiminnallisen tiedon ja osaamisen yhteydessä näkyy esimerkiksi organisointitaitoina, ajan ja asioiden hallintana sekä tilanteiden nopeana hahmotuskykynä ja oikeanlaisena reagointikykynä. Se voi kasvaa työuran myötä ja on ammattitaidon ydintä.

– Vuorovaikutusosaaminen tuli selkeästi esiin aineistossani. Se on koettu tärkeäksi, koska työtä tehdään koko ajan toisten ihmisten, lasten, kollegojen, vanhempien ja yhteistyötahojen kanssa. Vuorovaikutusosaaminen ei ole itsestään selvää.

Tapa tarkastella päivitettäviä asioita

Hiljaisen tiedon ja tietämisen ilmiö on monitahoinen ja monella tavalla lähestyttävä, eikä Terhi Ek vielä ole valmis oman tutkimuksensa perusteella sitä määrittelemään.

– Työyhteisöissä hiljaisen tiedon tarkastelu voi olla myös yksi tapa päästä pohtimaan päivitettäviä asioita. Aineistossani esimerkiksi negatiiviseksi ajatellusta hiljaisesta tiedosta osa koski vanhoja toimintatapoja, jotka olivat jääneet elämään omaa elämäänsä.

Tärkeää on se, mitä positiivista tai negatiivista hiljaisesta tiedosta seuraa, tunnisti sitä tai ei.

Joskus voidaan päätyä tekemään ”kuten on aina tehty” tai synnytetään turhaan muutosvastarintaa.

Terhi Ek haastatteli päivähoidon ammattilaisia. Saman alan ihmiselle saattoi olla helppo avautua.

– Pyrin antamaan mahdollisimman vapaan tilan puhua. Minun näkökulmastani kieli on tärkeä. Sen avulla pyritään siirtämään sitä, mitä ei pystytä näkemään.

Varhaiskasvatus on paljolti ihmissuhdetyötä ja jatkuvaa tiedon prosessointia.

– Jos lähdetään sanoittamaan hiljaista tietoa, tarvitaan aikaa ja paikka, mikä ei aina onnistu. Ihmiset ja asiat ovat erilaisia. Jokaisella on omalla ”kovalevyllään” valtavasti tietoa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kertomaan, saati siirtämään, ei näyttämällä eikä puhumalla.

Aineistossa tuli hyvin esille, että on vielä selkeää kuvailla konkreettisia toimintoja, muttei ajatteluun tai vuorovaikutukseen perustuvia asioita.

– Hiljaisen tiedon sanoittaminen ja siirtäminen tarvitsee rauhaa. Pitää järjestää aikaa ja tilaa ja varmistaa, että kumpikin ymmärtää mitä kulloinkin tarkoitetaan. Eikä ihminen puhu vain sanoillaan. Sanallistamiseen voi liittyä ristiriitaisiakin eleitä, iloa tai otsaryppyjä, mistä puolestaan voi syntyä väärinkäsityksiä, jopa mielipahaa.

Uutta näkökulmaa ja yllätyksiä

Hiljaista tietoa ja hiljaisen tiedon siirtoa on tutkittu. On käsiteanalyysiä ja empiiristä tutkimusta. Terhi Ek ei uskalla ilmoittautua uraa uurtavaksi, mutta varhaiskasvatuksen alalla hiljaisen tiedon siirtämistä saisi hänen mielestään tutkia vielä enemmän.

– Esimerkiksi diakonien, pappien ja opettajien työssä sekä hoitotyössä on tutkittu hiljaista tietoa. Hiljaisen tiedon siirtämistä on myös tutkittu monilla eri ammatti- tai työaloilla ja eri näkökulmista.

Hiljainen tieto on myös väylä päästä joskus tuttuihin asioihin uudesta näkökulmasta. Jos haluaa muuttaa jotain, täytyy oppia. Ja sille on annettava työyhteisössä aikaa.

– Mikään ei ole itsestään selvää. On pysähdyttävä ja kysyttävä, mikä on oleellista ja aiheellista siirtää, jotta saadaan aikaan hyödyllistä muutosta arkeen.

Terhi Ek kertoo yrittäneensä olla avoimena ja tiedosti ennakkokäsityksiään, mutta kuunteli aineistoaan väistämättä myös lastentarhanopettajana.

– Yllätyin silti aineiston rikkaudesta ja monipuolisuudesta. Myös negatiivisen hiljaisen tiedon esiin nouseminen yllätti.

– Rikkaan ja luovan leikin merkitys ja sen arvostuksen pysymisen tärkeys näkyvät aineistossa kirkkaasti. Työntekijöillä on selvästi huoli sen säilymisestä tulevaisuudessa. Huolta ilmeni myös säästöpaineista. He pohtivat, miten tulevaisuudessa voidaan suojella lasta ja leikkiä.

Muuttuuko hiljainen tieto?

– Hiljaisen tiedon ja tietämisen ilmiö on monitahoinen. Ajattelen kokoavasti, että kyllä se hiljainen tieto muuttuu, olipa se henkilökohtaista tai kollektiivista. Elämä ja ympäristömmekin muuttuvat. Hiljainen tieto on tilanteisiin sidottua, se ilmenee niissä. Hiljainen tieto on oikeastaan paradoksi, kun se ei enää ole hiljaista sanoittamisen jälkeen. Ja toisaalta, vaikka kuinka yrittää, niin se toiminnallinen puoli, se tietäminen ja tietämisen prosessi, se jää kuitenkin osittain sanoittamatta, vaikka tarkastelisi kuinka pientä hetkeä tai tilannetta kerrallaan.

Varhaiskasvatuksen näkyviä muutoksia Terhi Ekin uran aikana on ollut esimerkiksi tietotekniikan tulo esioppilaille ja nuoremmillekin, joille tabletti on jo tuttu juttu. Työntekijät viestivät vanhemmille ja käyttävät sitä suunnitteluun ja dokumentointiin, hän kertoo.

– Ilahduttavaa on esimerkiksi luontopäiväkotien ja metsäesikoulujen yleistyminen. Luonto ja ympäristö ovat kasvatuksessa tulleet entistä voimakkaammin esille.

Myös lapsen osallisuuden korostuminen on Ekin mielestä iso muutos aiempaan verrattuna.

– Lapsi otetaan mukaan arjen suunnitteluun ja hänen toiveitaan kuullaan. Lisäksi lapsen oikeus tarvitsemaansa tukeen velvoittaa nykyään vahvemmin. Se toteutuu mielestäni jo aiempaa paremmin, mutta ei vielä kaikkialla eikä aina riittävästi.

 

#väitöstutkimus #varhaiskasvatus

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.

Lisää aiheesta varhaiskasvatus