Työttömyyden hoidosta lankeaa kunnille iso lasku

Teksti: Kirsi Haapamatti

Julkaistu:

1/2026

Taloudellinen vastuu työttömyydestä on TE-uudistuksen myötä kuntien kontolla. Mitä tapahtuu, jos rahat muutenkin kireässä taloustilanteessa ovat vähissä?

Kuvassa näkyy lasiovi tai -seinä, jossa on vihreä logo ja teksti “TE-palvelut” sekä käännökset ruotsiksi (tjänster) ja englanniksi (services). Kyseessä on siis Suomen työ- ja elinkeinopalveluiden (työllisyyspalveluiden) asiakaspiste. Oven tekstissä näkyvät myös aukioloajat: Ma–pe / Mån–fre / Mon–Fri: 9–16 Lisäksi alhaalla lukee verkkosivu: te-palvelut.fi. Lasin läpi näkyy toimistomainen tila: käytävä, valaistus katossa ja taustalla asiakaspalvelutilanne, jossa henkilöitä on tiskillä. Oikealla puolella näkyy osittain vihreä tuoli. Yhteenvetona: kuva esittää TE-palveluiden toimiston sisäänkäyntiä tai asiakastilan ovea, jossa on aukioloajat ja palvelun tunnus.

Kuva: Riitta Weijola/Vastavalo

Pohjoispohjalaiselle Nivalan kunnalle lankesi viime vuonna yli 700 000 euron lasku. Työmarkkinatuista koituva menoerä on suuri, etenkin suhteutettuna kunnan kokonaistalouden menoihin, jotka ovat 46 miljoonaa.

– TE-uudistuksesta meille koituva lasku on tosi raskas asia, vaikka muutoin uudistus on meille hyvästä, Nivalan kaupunginjohtaja Päivi Karikumpu kuvailee kokemuksia viime vuoden lukujen valossa.

– Palveluiden kannalta asiat ovat nyt paremmin kuin ennen uudistusta. Meillä on nyt TE-palvelut omassa kunnassa, mitä ei ennen ollut.

Karikumpu arvelee, että lähipalvelulla on asiakkaille iso merkitys. Kynnys matkustaa palveluiden perässä kauemmaksi naapurikapupunkiin voi osoittautua liian suureksi, jos ei ole omaa autoa eikä julkisilla yhteyksillä pääse asioimaan.

Palvelun saatavuus parhaimmillaan edistää asiakkaan työllistymistä.

– Lisäksi on arvokasta, että meillä on nyt kaupungin omassa organisaatiossa ihmisiä, joiden tehtävänä on kehittää erilaisia toimintamalleja ja ratkaisuja työttömyystilanteeseen. Hyvät yhteydet paikalliseen elinkeinoelämään, yrittäjäyhdistykseen ja ammatilliseen oppilaitokseen ovat tärkeitä tässä työssä, Karikumpu sanoo.

– Lisäksi on arvokasta, että meillä on nyt kaupungin omassa organisaatiossa ihmisiä, joiden tehtävänä on kehittää erilaisia toimintamalleja ja ratkaisuja työttömyystilanteeseen.

Päivi Karikumpu

Yhteistyöllä taklataan esimerkiksi kohtaanto-ongelmaa. Nivalan työssäkäyntialueella on tarvetta muun muassa teollisuuden osaajille, ja ammattioppilaitos JEDU vastaa tarpeeseen kouluttamalla.

Työttömyys on silti reilun kymmenen tuhannen asukkaan Nivalassakin kasvanut, kuten muuallakin Suomessa. Kuntien menot kasvoivat vuonna 2025 nimenomaan työttömyyden aiheuttamien lisäkulujen takia, kertovat kuntien tilinpäätökset. Kuntatalouden konsultti, hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä Finnish Consulting Groupista toteaa, että TE-uudistus ei olisi voinut tulla kuntien kannalta pahempaan saumaan.

– Uudistus itsessään on varmasti hyvä asia, onhan siitä yhteisesti valtion ja kuntien kanssa sovittu. Ajankohta tässä suhdanteessa ja huonossa työllisyystilanteessa vain on sellainen, että kunnat maksumiehinä ovat vaikeuksissa.

Mikä kunnille eteen, mikäli työttömyysluvut pysyvät huonoina? Onko ratkaisuna joko supistaa palveluita tai ottaa velkaa?

– Lainanotto tässä tilanteessa on kunnille huonoin mahdollinen vaihtoehto. Ei se paranna kunnan taloudellista tulosta. Vaihtoehdoiksi jäävät verojen nosto ja palveluista karsiminen. On tietenkin todella sääli, jos kunnissa joudutaan heikentämään peruspalveluverkostoa siksi, että pystyttäisiin hoitamaan lain määräämät työllisyysvelvoitteet. Myöskään asukkaiden verotaakan kasvattaminen ei kuulosta hyvältä, Laesterä sanoo.

Säästöjä haetaan myös omaisuutta myymällä ja siirtämällä investointeja hamaan tulevaisuuteen.

Vertaaminen vanhaan on vaikeaa – ja väärinkin

Eero Laesterä huomauttaa, että jos oli TE-uudistuksen ajankohta kunnille huono, vaikea on myös tämän jutun peruskysymys: Miten kunnat pärjäävät työttömyyden aiheuttamien kulujen ikeessä?

– Vielä ei ole tarjolla tilastotietoa, joka näyttäisi, miten on onnistuttu. Vuoden, parin perästä näemme, miten alueilla työllisyys ja elinvoima ovat kehittyneet.

Onnistuessaan TE-uudistus tietenkin poikisi parempia työllisyyslukuja, sitä kautta verotuloja ja elinvoimaa kuntiin.

Vantaan työllisyyden ja kotoutumispalveluiden johtaja Susanna Taipale-Vuorinen yhtyy Laesterän näkemykseen: vielä ei voida arvioida, millaisia vaikutuksia TE-uudistuksella ja sen mukanaan tuomaan taloudellisella vastuulla kaupungille on.

– Eikä mitenkään voi verrata aikaisempaan, että miten valtiolla asiat tehtiin ja miten onnistuttiin. Nyt ollaan ihan eri tilanteessa, kun yhtä aikaa uusien vastuiden kanssa kunnilta on samalla leikattu juuri niihin liittyvästä rahoituksesta.

Taipale-Vuorinen arvelee, että säästösyistä Vantaan TE-palveluissa on hieman vähemmän palveluohjauksia aikaisempaan verrattuna.

– Eikä mitenkään voi verrata aikaisempaan, että miten valtiolla asiat tehtiin ja miten onnistuttiin. Nyt ollaan ihan eri tilanteessa, kun yhtä aikaa uusien vastuiden kanssa kunnilta on samalla leikattu juuri niihin liittyvästä rahoituksesta.

Susanna Taipale-Vuorinen

– Kuitenkin samalla entistä tarkemmin pyritään siihen, että toteutettavat palvelut ovat tehokkaita ja aidosti auttavat ihmistä lähemmäs työllistymistä.

Susanna Taipale-Vuorista huolettaa erityisesti nuorisotyöttömyys. On hankaluuksia saada nuoria valmistumaan ammatteihin ja sitä kautta löytää heille edes palkattomia harjoittelupaikkoja. Polku työelämään jää löytymättä.

Haasteista huolimatta Vantaalla on huomattu TE-palveluiden siirtymisen kunnille tuovan hyötyjä.

– Ilman muuta se on hyvä asia! Oli silmiä avaavaa olla jo kuntakokeilussa, ja nyt uudistuksen myötä, alkusokin jälkeen, yhä vain vahvistuu näkemys, että kunnissa on paras ymmärrys kokonaisuudesta. Työllisyys on tärkeä osa kaupungin elinvoimaa, ja tämä huomioidaan myös Vantaan kaupungin strategiatyössä.

Kenelle kulut kuuluvat?

Niin Eero Laesterä, Nivalan Päivi Karikumpu kuin Vantaan Susanna Taipale-Vuorinen osoittavat samaa epäkohtaa, jolle pitäisi tehdä jotain. Työttöminä roikutetaan ihmisiä, joiden paikka olisi jossain muualla, esimerkiksi eläkkeellä. Katseet kohdistuvat hyvinvointialueiden suuntaan.

– Kuntien ja hyvinvointialueiden välinen rajapinta on sellainen, jossa olisi mahdollisuus kääntää työttömyyslukuja paremmiksi. Esimerkiksi eläkepäätösten tekeminen olisi monen työttömän kohdalla oikea päätös, Eero Laesterä sanoo.

Susanna Taipale-Vuorinen lisää, että osittain työkykyisten asemaa on niin ikään kohennettava.

– Nämä täsmätyökykyiset eivät pääse eläkkeelle, jolloin pitäisi löytää se tapa, jolla rahoittaa kolmatta sektoria ja työnantajia, että mielekäs osa-aikatyö olisi mahdollinen myös heille.

Taipale-Vuorinen kertoo, että toisin kuin monet lehtiotsikot kertovat, ainakin Vantaalla esimerkiksi palkkatukea on voitu jatkaa. Vantaa maksaa sitä kymmenen miljoonaa vuodessa.

Eero Laesterä sanoo, että on kunnille tukalaa joutua maksajaksi tapauksissa, jossa henkilön työllistyminen on käytännössä mahdotonta.

– Jos työttömyys tästä vielä kovin paljon syvenee, saattaa olla, että pian aletaan olla sitä mieltä, että olikohan TE-uudistus sittenkään hyvä idea.

Kuriositeettina, tai kenties varoittavana esimerkkinä Laesterä kertoo kunnasta, joka maksaa työnantajalle 600 euroa kuussa per työntekijä, jos työnantaja palkkaa tämän.

– Jos tämä alkaa mennä tämmöiseksi, kääntyy uudistuksen idea toiseen asentoon kuin alun perin ajateltiin.∙


Periferiassa loikkivat gasellit

Jos ei ole tarjolla tilastotietoa siitä, miten kuntien käy, muuta tietoa kyllä on. Tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutista sanoo, että tutkimustietoa ja kattavia rekisteriaineistoja voisi vielä nykyistä enemmän hyödyntää kuntien työllisyystoimien tietojohtamisen apuna. Kotavaaran johtama alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmä tuottaa tutkittua tietoa alueiden päätöksenteon tueksi.

– Jotta alueilla voidaan kehittää toimintaa tehokkaasti, on hyvä tukeutua kattavaan tilanne- ja kehityskuvatietoon siitä, mitä alueella tapahtuu yritysten kehityksen ja työvoiman saatavuuden osalta. Tuottamamme tutkimustieto muun muassa mikroyrityksistä onkin kuntatasolla laajasti käytettyä, ja lisää tietoa tuotamme jatkuvasti.

Ossi Kotavaara korostaa, että tutkimustiedon tuottaminen ei ole aivan suoraviivaista. Monet aluetutkimuksen ja alueiden elinvoimaan liittyvät kysymykset ovat analyyttisesti haastavia. Datalähteitä on paljon, tietopohjasta on tuotettava laadukkaita tuloksia ja johtopäätöksiä, ja vielä tarjoiltava ne pureksittuna, omaksuttavana tietona.

Tutkimusryhmänsä työstä liittyen alueiden työllisyyteen Kotavaara nostaa esiin maaseudun gasellit -ilmiön. Pauliina Björkin, Martti Saarelan ja Matti Muhoksen kanssa yhdessä tuotettu tutkimus kertoo nuorten ja nopeasti kasvavien yritysten eli gaselliyritysten olevan yleisiä kaupungeissa, mutta myös osassa maaseutukunnissa, erityisesti ydinmaaseudulla. Toimialoina gaselliyrityksissä maaseudulla ovat muun muassa rakentaminen, kuljetus ja metalli-
ala.

– Gaselliyritykset ovat kiinnostava kohde talouden ja aluekehittämisen kannalta, Kotavaara sanoo.