kuva: iStockphoto
Petri Hilli puhuu vaikuttavuudesta siellä, missä syrjäytymisvaarassa olevat kärsivät palveluiden ja ennaltaehkäisevän työn heikkenemisestä. Eikä nyt leikata, vaan suunnataan raha sinne, missä se tuottaa suurimman hyödyn, taloudellisesti ja inhimillisesti. QSA-yhtiön toimitusjohtaja ja kauppatieteen tohtori tarkastelee julkisen sektorin investointeja toiminnan optimoinnin ja laskentamenetelmien kehittämiskokemuksen pohjalta.
Vaikuttavuutta ostamassa
Kun Hämeenlinnan kaupunki lähti etsimään keinoja syrjäytymisriskissä olevien poikien auttamiseen Sitran rahoittamasta Lapset ja nuoret SIB -hankkeesta, Hillin ja THL:n tutkimusryhmä tuotti työn taustaksi laskelman syrjäytymisen keskimääräisistä kustannuksista ja mallin ehkäisykeinojen kannattavuudesta.
Syrjäytymistä ehkäisevässä työssä oli laajemminkin tarve laskentatyökalulle, jossa kustannuksia ei yli- eikä aliarvioida, ja jonka avulla rahoituksella saadaan tuloksia, kuten työllistymistä ja koulupudokkuuden vähenemistä. Hillin mallissa tarkasteltiin kustannusten odotusarvoja vakuutusalan tapaan.
Malli pyrki tunnistamaan syrjäytymisen riskitekijöitä ja arvioimaan niiden toteutumista tilastojen avulla ja kohdistamaan ehkäiseviä toimia tehokkaasti.
Elettiin vuotta 2016, ja koko maahan yleistettävän, vuoden 1987 kohorttidataan perustuvan mallin laskenta oli hyvin työlästä. Se kantoi hedelmää, sillä mallista on kasvanut Hillin siteeratuin julkaisu. SIB-hankkeessa se on käytössä edelleen, ja Hämeenlinna ostaa hankekumppaneilta ei niinkään palveluita vaan vaikuttavuutta. Jos malli osoittaa ettei sitä saada, toimia korjataan.
Kuntia ohjataan väärään suuntaan
Valtavirraksi Hillin malli ei kuitenkaan ole kehittynyt, ei tutkimuksessa eikä hallinnossa. Hillin mukaan vähemmistö kunnista hyödyntää mallia.
– Tämän ei pitäisi olla enää tutkimusta vaan jalkautettu menetelmä. Ei yksittäinen tutkimus vaan arkipäivää kunnissa ja hyvinvointialueilla. Lähestymistapa on samanlainen kuin esimerkiksi diabeteksen kustannuksia laskettaessa, Hilli toteaa.
Toisin kuin kymmenen vuotta sitten, datan yhdistely on nyt helppoa, ja tietoa sairaanhoidosta työllisyyteen on käytettävissä mistä tahansa vuosiluokasta. Kaikki tarvittava on siis tarjolla.
– Dataa on, mutta ymmärrys puuttuu niin kuntien kuin hyvinvointialueiden tasolla, Hilli paukauttaa, mutta toteaa samalla, että syrjäytymisen ehkäisyn pitäisi näkyä myös kuntien taloudessa. Nyt järjestelmä ei siihen ohjaa.
Hyötyjä saavaa valtiotakaan ei käytännössä ole olemassa, on vain joukko erillisiä ministeriöitä, jotka keskittyvät oman sektorinsa säästöihin.
Hillin mukaan keskeinen ongelma on, että valtaosa ennaltaehkäisyn hyödyistä menee muualle kuin kuntaan. Toimet kaatuvat yleensä siihen, että kunnalla ei ole rahaa, ja ehkäisytoimien odotettavista kustannushyödyistä vain kolmannes tulisi kunnille suurimman osan mennessä valtiolle.
– Taloussysteemi on ohjannut väärään suuntaan jo pitkään, ja hyvinvointialueuudistus pahensi tilannetta, Hilli sanoo.
Hilli kuvailee, että hyötyjä saavaa valtiotakaan ei käytännössä ole olemassa, on vain joukko erillisiä ministeriöitä, jotka keskittyvät oman sektorinsa säästöihin. Siksi vahva viesti lähteekin valtiovarainministeriölle: kaikkien hallinnon tasojen on päästävä osaoptimoinnin kierteestä yhteistyöhön, pitkän tähtäimen tavoitteisiin ja oman datan hyödyntämiseen.
Kustannuserästä työelämän osalliseksi?
Vuonna 2024 Hillin ryhmä julkaisi laskelman lastensuojelun sijaishuollon ja lasten ja nuorisopsykiatrian asiakkaiden kustannuksista. Laskelmassa tarkasteltiin 1997–2006 syntyneitä.
Tulokset ovat karuja. Sijaishuollon asiakkaista alle puolet pääsee työelämään, ja vuosiansiot jäävät jo 25-vuotiaana 65 % alle verrokin eli ryhmän, jolla sijaishuollon tai psykiatrian asiakkuutta ei ole ollut.
– THL julkaisee lastensuojelun kustannukset joka vuosi, mutta tuloksista ei puhuta. Halusimme nyt kääntää fokuksen siihen, mitä saadaan aikaan, tuottaako sijaishuolto sitä, mitä sen pitäisi. Ei lastensuojelun tehtävä ole säästää muiden kustannuksella. Kustannuksia syntyy myös siitä, että työelämään ei päästä, ei vain sijaishuollosta, Hilli painottaa.
Psykiatrisen hoidon asiakkailla menetettyjä työeläke- ja verotuloja sekä lisääntyneitä etuusmenoja kertyi 233 miljoonaa euroa vuodessa 26 ikävuoteen mennessä.
Syrjäytymisen inhimillinen hinta näkyy elossaoloindeksistä, jossa molemmissa, sijaishuollossa ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa asiakkaina olleiden kuolleisuus alkoi jo 16-vuotiaiden kohdalla kasvaa jyrkästi muuhun ikäluokkaan verrattuna.
Parin vuoden hankkeiden sijaan vuosikymmenen tavoitteet
Laskelma tehtiin ennen kuin nuorten mielenterveyskriisi nousi keskusteluun ja hallituksen leikkaukset osuivat pienituloisten lapsiperheiden tukiin. Moni asiantuntija on varoitellut kustannusten moninkertaistumisesta tulevaisuudessa. Niin tekee myös Petri Hilli.
– Kun leikataan, siirretään aina kustannuksia jonnekin muualle. Toimeentulotuen leikkaus näkyy muun muassa rikollisuuden kasvuna, joten kyllä pelkään, että tämä tulee kalliiksi. Leikkaaminen olisi pitänyt tehdä noususuhdanteessa. Nyt se on myrkkyä.
Hilli muotoilee kysymyksen kuitenkin uudelleen, ja kehottaa pohtimaan, miksi niin suuri osa lapsiperheistä on tukien varassa – ja löytää myös toivoa.
– Ongelmaa ei ratkota kaatamalla lisää rahaa tukiin, sillä nykyinen systeemi romahtaisi joka tapauksessa. Rahaa on käytettävä toisella tavalla, on ratkaistava, miten perheiden tilannetta parannetaan muuten kuin tuilla. Yhteistyössä tavoitteellisesti työskennellen ratkaisuja löytyy varmasti.
Hilli muistuttaa, että yhteistyön ja tavoitteellisuuden lisäksi syrjäytymisen ehkäisyssä on katsottava tarpeeksi kauas. Hämeenlinnan SIB-hankkeessa työskennellään 12 vuoden rahoituksella. Toinen Hillin suosittelema esimerkki löytyy Vantaan Havukoskelta, missä HAR-hanke rakentaa turvallista arkea 10 vuoden rahoituksella.
– Lyhyestä hallituskaudesta on siirryttävä kymmenen vuoden perspektiiviin ja otettava systemaattinen ote rahoitukseen. Pitkissä hankkeissa seurataan vaikuttavuutta. Ja kun sitä seurataan, saadaan tuloksia, linjaa Petri Hilli.
