Kuvat: Merja Ojala
Ville-Veikko Ahonen pukeutuu mielellään jussipaitaan, hiihtelee Lappajärven jäällä ja vyöryttää painitatamilla, vaikka on lahtelainen. Ovatko eteläpohjalaiset elkeet tarttuneet pohjalaispuolisolta?
– Ehkä niinkin. Tykkäämme perheen kanssa viettää aikaa mökillämme Lappajärvellä eli pohjalaisuus on kyllä lähellä sydäntä. Painiharrastuksen pariin menin tosin jo Etelä-Suomessa asuessani. Oma urheilu-ura jäi nuoruuteen, mutta nyt valmennan nuoria painijoita pienessä vantaalaisessa painiseurassa, Ahonen kertoo.
Ahonen työskentelee valtionvarainministeriössä hyvinvointialueosaston päällikkönä. Toimisto on Helsingin Kruununhaassa samassa rakennuksessa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tiimi on muutamassa vuodessa kasvanut muutamasta henkilöstä kolmenkymmenen hengen joukoksi.
– Se on tiivis, tehokas osasto. Sain olla perustamassa sitä pari vuotta sitten ja on ollut ilo nähdä, miten uusien henkilöiden myötä myös tiimin osaaminen on lisääntynyt.
Jos Ville-Veikko Ahosta pyytää kertomaan omastaan ja osastonsa työnkuvasta kuin kertoisi siitä ummikolle, hän muotoilee: Olen muutosjohtaja, reformisti. Iso yhteiskunnallinen muutos on missio, jonka vuoksi teemme töitä.
Hyvinvointiosasto vastaa valtiovarainministeriön hyvinvointialueiden ohjaustehtävistä. Se päättää lainanotosta, lisärahoituksesta ja alueiden ohjauksen yhteensovittamisesta valtioneuvostossa. Osaston vastuulla ovat lisäksi hyvinvointialuelaki ja hyvinvointialueiden rahoitus. Se myös tuottaa tietoa hyvinvointialueiden toiminnasta ja taloudesta.
Ville-Veikko Ahonen on työskennellyt julkisen hallinnon palveluksessa koko uransa. Mitään muuta ei oikeastaan ole johtunut edes mieleen, sillä häntä ajaa halu tehdä asioita isänmaan puolesta.
– Tiesin sen jo teini-ikäisenä. Ensin ajattelin, että minusta tulee poliisi tai sotilas, mutta minusta tulikin virkamies. Ajattelen, että nämä kaikki ovat tietyllä tapaa yhtä ja samaa, valtion palvelemista.
Ministeriöuransa alussa Ahonen työskenteli valtioneuvoston kansliassa. Pääministerinä oli Matti Vanhanen. Tuota vuonna 2003 alkanutta jaksoa Ahonen pitää uransa kannalta tärkeänä kouluna.
– Vanhanen käynnisti erilaisia poikkihallinnollisia politiikkaohjelmia, joilla piti tehdä isoja yhteiskunnallisia muutoksia. Se oli näköalapaikka nuorelle virkamiehelle, olla mukana pääministerin muutosohjelmassa. Jouduin heti syvään päätyyn muutoksentekijäksi. Innostuin siitä paljon.
Virkamies kestävyyden asialla
Roolissaan valtion virkamiehenä Ville-Veikko Ahonen joutuu tekemään hankalia päätöksiä. Miltä tuntuu sanoa, että rahaa ei ole? Miltä tuntuu olla kovankin kritiikin kohteena niukkuuden jakajana?
– En koe olevani talousvirkamies. Olen ennen kaikkea turvaamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa, varmistamassa palveluiden saatavuutta ja hyvinvointivaltion edellytyksiä. Kun olen sisäistänyt ajatuksen, että teen töitä meidän kaikkien tulevaisuuden puolesta, se auttaa jaksamaan työn haasteet.
Ahonen kuvailee osastonsa työtä orjapiiskurin sijaan uudistavana.
– Me ollaan sitä porukkaa, joka muistuttaa hyvinvointialueita realiteeteista. Kiritämme sitä uudistamista ja uudistumista, mitä alueilla tehdään. Se on nöyrä rooli, ja otamme sen mielellämme vastaan.
Hän lisää, että ellei ajattelisi olevansa tulevaisuuden asialla, olisi viime aikojen taloustilanteen lukuja kertoessa vaikea pysyä selväjärkisenä. Virkamiehet ovat myös enemmän tai vähemmän tottuneet olemaan syntipukkeja, hän toteaa.
– Toisaalta hyvinvointialueiden tilanne juuri nyt on paljon parempi kuin mitä julkisuus antaa ymmärtää. Viime vuoden luvut ovat jo rohkaisevia. Eniten ilahduttaa se, että palvelut toimivat nyt paremmin kuin pitkään aikaan Suomessa.
Hän heittää värikkäästi:
– Valtiovarainministeriön Mordor-katsetta ei oikeastaan juuri nyt tarvitse suunnata hyvinvointialueille. Niissä kehitytään suotuisaan suuntaan.
Isojen muutosten äärellä kun ollaan, Ahonen kertoo myös kuntauudistuksen tarpeellisuudesta.
Kovan talouspuheen sijaan Ville-Veikko Ahonen haluaa korostaa työnsä tavoitteiden takana piilevän pehmeän viestin. Valtioministeriö on hänen mukaansa mitä suurimmassa määrin kestävyysministeriö, joka pohtii muutakin kuin taloutta.
– Meillä ministeriössä on iso huoli ihmisten pärjäämisestä ja jaksamisesta. Huoli ei koske vain nykyisiä sukupolvia, vaan myös tulevia.
Ahosen mukaan poliittinen keskustelu ja toiminta on aiempaa paremmin pystynyt suuntaamaan tulevaan. Enää ei ajatella lyhytnäköisesti vain vaalikauden mittaisia tavoitteita.
Terveet kuntalaiset, terve kunta
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspinnoista puhutaan nyt paljon. Miten intressit risteävät? Miten toisen talous vaikuttaa toiseen? Missä on kehitettävää?
– Lempiaiheeni! Jaksatko kuulla paasaamista?
Ahonen sanoo, että kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspinnat ovat vakava ja iso asia. Kummankaan ongelmat eivät ratkea pelkästään toisen toimilla. Yhtenä ongelmana Ahonen nostaa esiin yhdenvertaisuuden.
– Jos hyvinvointialueilla on saatu palveluihin pääsy kohtuulliselle tasolle, on vielä petrattavaa alueiden välillä. Tämä yhdenvertaisuus vaihtelee.
Eniten Ahosta huolettaa tulevaisuuskuva pitkällä tähtäimellä. Miten ratkaistaan ongelmat, jotka liittyvät työttömyyteen, työkyvyttömyyteen, mielenterveysongelmiin ja epäterveellisiin elämäntapoihin?
– Nämä liittyvät suoraan siihen, miten yhteiskunnassa on hyvinvointia, terveyttä, turvallisuutta, vähemmän sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Nämä ovat yhteisiä kunnille ja hyvinvointialueille. Tässä työssä me olemme vasta alussa.
Ville-Veikko Ahonen innostuu käsillä olevasta muutosprojektista. Kun iso hallinnollinen reformi on nyt hyvinvointialueuudistuksen myötä tehty ja palveluverkot sitä myöten muuttuneet, on edessä vielä isompi reformi. Ahosen mielessä on välähdellyt Pohjois-Karjala -projektin kaltaisia ideoita. Pekka Puskan johtamassa hankkeessa pyrittiin pitkäkestoisesti vaikuttamaan pohjoiskarjalaisten elämäntapoihin.
– Mitään tällaista ei ole piirustuspöydälle vielä tuotu, mutta nyt on isot edellytykset jollekin tällaiselle. Hyvinvointialueet ovat ne leveät hartiat, joiden varassa näitä isoja asioita kyetään muuttamaan.
Isojen muutosten äärellä kun ollaan, Ahonen kertoo myös kuntauudistuksen tarpeellisuudesta. Vielä olisi pohdittava monessa kunnassa, olisiko esimerkiksi yhdistyminen järkevintä.
Hyvinvointialueiden talouden Ahonen sanoo heijastuvan kuntiin melko suoraviivaisesti. Kun hyvinvointialueilla ei enää ole niin voimakkaita sopeuttamistarpeita, on niillä myös investointikykyä. Ne voivat satsata palveluverkostoon ja vaikka digitaalisiin palveluihin.
– Varoisin kuitenkin harhautumasta ajattelemaan, että meidän sote-järjestelmä olisi jollain tavalla elinvoimatekijä alueilla ja kunnissa. Toki sote-palveluilla on vaikutusta kuntien elinvoimaan, mutta ykkösasia se ei saa olla. Ei, vaikka sairaala tai terveysasema olisi iso työllistäjä.
Tärkeintä on toimiva yrityskenttä ja työpaikat, jotka tuovat kuntiin veroeuroja.
– Sen sijaan, että kunnissa keskitytään kynsin hampain pitämään kiinni sote-palveluista, kestävämpää on houkutella kuntaan yrityksiä. Sote-palvelut voivat tulevaisuudessa olla yhä enemmän digitaalisia. Soteen ei pidä nojata kuntatalouden kannattelijana.
Kuntien elinvoiman parhaana mittarina hän pitää verotulojen kehitystä. Sen mittarin seuraaminen yhdessä nettokustannusten kasvun lukemien kanssa antavat todellisimman kuvan kunnan tolasta.
”Hyvinvointialuelapsien” pärjääminen antaa voimia
Ville-Veikko Ahonen kokee työn imua ja innostuu tehtäviensä äärellä. Kaiken aikaa ei voi kuitenkaan olla töissä. Miten hän palautuu virka- ja esimiehen työstä? Vastaus on työ.
– Kuulostaakohan tämä kliseeltä, mutta sanon, että saan työhöni voimaa johtoryhmästä. Olen saanut kasattua ympärilleni huikean hyvät yksikönpäälliköt, jotka pyörittävät ohjauksen prosesseja ja hyvinvointialueiden rahoituksen miljardeja. Tämä porukka auttaa jaksamaan.
Esihenkilötyöstä kenties harvemmin esitellään tyydyttäviä hetkiä, mutta Ahosella niitä on. Onnistumisen paikat, kun joku tiimistä pärjää vaikka televisioesiintymisessä, ne ovat voimauttavia hetkiä pomolle.
– Huomaan ajattelevani hyvinvointialueita kuin omina lapsinani. Olen ollut mukana perustamassa niitä ja tekemässä sote-uudistusta jo kymmenen vuoden ajan niin tokihan seuraan ylpeänä, kun niissä onnistutaan.
Vapaa-ajallaan Ville-Veikko Ahonen astuu hikiseen painisaliin ja koutsaa nuoria 10 – 15-vuotiaita painijoita. Myös hänen omat teini-ikäisensä painivat. Tatamilla ministeriön ja julkisen talouden asiat unohtuvat.∙
