Kunta- ja aluevaalien niputtamisella oli monia odotettuja seurauksia. Kuten vuoden 1996 samanaikaisissa kunta- ja europarlamenttivaaleissa, äänestäjiä vähemmän kiinnostavat vaalit hyötyivät niputtamisesta kuntavaalien kanssa. Vuonna 1996 äänestäjiä kiinnostivat vähemmän eurovaalit, joiden äänestysaktiivisuus nousi poikkeuksellisen korkeaksi, noin 60 prosenttiin. Vuonna 2025 puolestaan vähemmän tärkeiksi koettujen aluevaalien äänestysprosentti hilautui 51,7 prosenttiin (vuonna 2022 47,5 %).
Ei ole yllättävää, että tutkimuksen mukaan aika suurella osalla äänestäjistä, noin kahdella viidestä, oli vaikeuksia erottaa kunta- ja aluevaalien kampanjoita toisistaan, ja että joka neljännellä samanaikaisuus vaikeutti puoluevalintoja. Itse en yllättynyt myöskään siitä, että joka toinen kyselyvastaaja ajatteli, ettei vaalien samanaikaisuus lisännyt omaa intoa käydä äänestämässä vaaleissa. Kolmasosa katsoi tilanteen lisänneen omaa kiinnostusta äänestämiseen ja 15 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.
Westisen ja kumppaneiden tuore tutkimus sisälsi kuitenkin myös yllättäviä tuloksia, etenkin suhtautumisesta alueisiin ja aluevaaleihin. Vaikka aluevaalien äänestysprosentti nousi, monet kyselytiedot suhtautumisesta aluevaaleihin osoittivat sote-uudistuksen keskeisten osien legitimiteetin eli hyväksyttävyyden hauraaksi. Kyselyssä vain joka neljäs ajatteli hyvinvointialueiden parantavan Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän laatua.
Matalaa alueluottamusta kuvaavien tulosten lista on pitkä: kaksi kolmesta koki hyvinvointialueiden monimutkaistavan demokratiaa, joka toisen mielestä aluevaltuustojen valintaan ei olisi tarvittu lainkaan aluevaaleja ja vain noin puolet vastaajista katsoi, että äänestämällä voi vaikuttaa asioihin omalla hyvinvointialueella. Tätä vasten on ymmärrettävää, että lähes joka toisen mielestä aluevaalituloksella ei ole paljoakaan merkitystä hyvinvointialueella harjoitettavaan politiikkaan.
Iso osa heikosta luottamuksesta johtuu siitä, että hyvinvointialueiden taloudellinen päätösvalta on valtiorahoitteisessa mallissa tiukasti rajattu ja liikkumavara on usein olematon. Kun julkinen talous on ollut ja tulee olemaan hyvin tiukalla, näkymää muutokseen kohti parempaa ei tunnu olevan. Kansalaismielipiteessä tämä ruokkii pessimismiä ja voimattomuuden kokemuksia.
Jos ja kun kunta- ja aluevaalien niputtaminen jatkuu, se merkitsee, että monet kansalaiset arvioivat kuntien ja hyvinvointialueiden toimivuutta vaaleissa kunnille ja hyvinvointialueille yhteisten silmälasien läpi. Tästä syystä aluevaalien, aluedemokratian ja hyvinvointialueiden toimivuus on myös kuntien asia. Vaikka tehtäviä siirtyi, haasteet palvelujen ja demokratian toimivuudelle ovat kunnille ja hyvinvointialueille pitkälti yhteiset.
