Tutkimus paljastaa, että vain noin neljännes (23 %) ajattelee hyvinvointialueiden parantavan Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän laatua. Osuus on laskenut vuoden 2022 aluevaaleista kuudella prosenttiyksiköllä.
– Kun ihmiset seuraavat uutisia muun muassa hoitoon pääsyn vaikeuksista, palvelujen lakkautuksista, hoitohenkilökunnan irtisanomista ja samaan aikaan johtajien ja luottamushenkilöiden korkeista palkkioista, ei ole ihme, että luottamus horjuu, Westinen sanoo.
Tutkimuksen mukaan vain 28 prosenttia vastaajista hyväksyy sen, että hyvinvointialueiden on pakko saavuttaa valtion määräämät säästöt, vaikka ne johtaisivat palveluiden merkittäviin heikentämisiin. Myös laajamittaisiin leikkauksiin suhtaudutaan varauksellisesti, vaikka taloustilanne tunnistetaan vaikeaksi.
– Noin 40 prosenttia kokee, että poliittiset päättäjät ovat jättäneet oman alueensa oman onnensa nojaan, ja noin 60 prosenttia ajattelee, että hyvinvointialueen päättäjät eivät ymmärrä sosiaali- ja terveyspalveluiden arkitodellisuutta.
Westisen mukaan viesti on selvä: suomalaiset haluavat pitää kiinni hyvinvointivaltion perusrakenteista.
Tuplavaalit – uhka vai mahdollisuus?
Ensimmäistä kertaa järjestetyt tuplavaalit tarjosivat äänestäjille uuden mahdollisuuden – ja uuden haasteen. Vaikka enemmistö piti vaalien samanaikaisuutta periaatteessa järkevänä, suuri osa koki vaikeaksi erottaa kunta- ja aluevaalien teemat toisistaan, ja myös hylättyjen äänien määrä oli mittava etenkin aluevaaleissa. Vaikka yleisin strategia olikin äänestää jopa samaa ehdokasta molemmissa vaaleissa (39 %), reilu neljännes äänestäjistä (27 %) hajautti äänensä eri puolueille.
– Kun ideologisesti lähekkäiset puolueet koetaan omiksi, on luontevaa jakaa ääni niiden välillä. Mahdollisuus antaa kaksi ääntä hyödynnettiin, Westinen toteaa.
Hajauttaminen oli yleisempää punavihreän blokin sisällä, kun taas kokoomuksen äänestäjät osoittautuivat tutkimuksessa lojaalimmiksi. Keskustan kannattajista liikettä tapahtui molempiin suuntiin.
Äänestyskäyttäytyminen eriytyi myös kuntarakenteen mukaan. Kaupunkimaisissa kunnissa oli yleisempää äänestää samaa ehdokasta molemmissa vaaleissa. Maaseutumaisissa kunnissa korostui kuntavaaleissa tai kylän edustus.
– Pienissä kunnissa valtuutettu nähdään yhä vahvasti oman alueensa edustajana. Äänestäjä haluaa varmistaa, että oman kylän ääni kuuluu.
Tutkimus piirtää kuvan Suomesta, jossa luottamus poliitikkojen haluun ja kykyyn pitää huolta palveluista ja elinvoimasta jakautuu epätasaisesti. Alueelliset erot ovat merkittäviä, ja tulevaisuudenusko vaihtelee voimakkaasti maan eri osissa. Erityisesti Itä-Suomessa tulevaisuudenusko on muuta maata heikompaa.
Westisen mukaan tulokset ovat selvä viesti päättäjille. Demokratia ei toimi pelkän rakenteen varassa, vaan vaatii jatkuvaa työtä luottamuksen, ymmärrettävän päätöksenteon ja kansalaisten arjen huomioimisen eteen.
- Ihmiset eivät koe tulevansa kuulluiksi. Merkittävä osa kansalaisista kokee, että omilla poliittisilla mielipiteillä on vain vähän vaikutusta päätöksentekoon. Tämä on erityisen vakavaa siksi, että vaalitutkimuksiin vastaavat keskimäärin poliittisesti aktiivisemmat kansalaiset. Passiivisempien luottamus on todennäköisesti vielä heikompaa. Jos päätöksenteossa katsotaan vain numeroita, eikä pohdita riittävästi esimerkiksi leikkausten kohdentamisen ja lakkauttamisen laajempia vaikutuksia, niin yhteiskunnallinen koheesio ja oikeudenmukaisuuden tunne ovat vaakalaudalla, hän pohtii.
Tuplavaalien tulikoe on Tampereen yliopiston ja Helsingin yliopiston vaalitutkijoiden tutkimus kevään 2025 ensimmäisistä samanaikaisista alue- ja kuntavaaleista. Hankkeen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö.
