Tuplavaalien tulikoe on Tampereen yliopiston ja Helsingin yliopiston vaalitutkijoiden tutkimus kevään 2025 ensimmäisistä samanaikaisista alue- ja kuntavaaleista. Hankkeen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Tutkimus osoittaa, että noin joka neljäs äänestäjä hyödynsi ensi kertaa käytössä ollutta mahdollisuutta hajauttaa äänensä kahdelle eri puolueelle. Yleisimmin äänet jakautuivat SDP:n ja vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden sekä keskustan ja kokoomuksen välillä. Eri puoluetta äänestäneiden osuus on samaa suuruusluokkaa kuin Ruotsissa samanaikaisesti järjestetyissä vaaleissa. Yleisintä oli äänestää samaa puoluetta ja samaa ehdokasta: näin toimi kaksi viidestä äänestäjästä. Kolmannes äänestäjistä äänesti samaa puoluetta, mutta eri ehdokasta.
Huomattava osa äänestäjistä koki uuden tuplavaaliasetelman hämmentäväksi. Joka kolmannelle (33 %) oli jossain määrin vaikea hahmottaa, mitkä vaaliteemat liittyivät kunta- ja mitkä aluevaaleihin. Vielä suuremmalle osuudelle (39 %) oli jossain määrin hankalaa erottaa alue- ja kuntavaalikampanjat toisistaan. Lisäksi joka neljäs ilmoitti vaalien samanaikaisuuden tehneen puoluevalinnasta aikaisempaa monimutkaisempaa, ja joka kolmas koki ehdokasvalinnan vaikeutuneen aiemmista vaaleista.
Aluevaalien äänestysprosentti nousi vuoden 2022 ensimmäisistä aluevaaleista osin vuoden 2025 vaalien samanaikaisuuden avittamana. Kritiikki aluevaaleja kohtaan oli tutkimuksen kyselyssä huomattavan suurta verrattuna kuntavaaleihin. Vajaa puolet (46 %) katsoo, ettei aluevaalituloksella ole paljoakaan merkitystä hyvinvointialueella harjoitettavaan politiikkaan. Kuntavaalien ja -politiikan osalta näin ajattelee alle kolmannes (30 %) vastaajista. Hälyttävää on myös se, että vain noin neljännes (23 %) ajattelee hyvinvointialueiden parantavan Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän laatua. Osuus on laskenut vuoden 2022 aluevaaleista. Kritiikkiä esitetään myös valtionjohdon politiikkalinjauksille: vain noin joka neljäs (28 %) ajattelee, että hyvinvointialueiden olisi päästävä hallituksen asettamiin säästötavoitteisiin silläkin uhalla, että säästöt johtaisivat merkittäviin palveluiden heikentämisiin.
Suomen alueellinen eriytyminen ei näy niinkään arvioissa hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisesta, hyvinvointipalveluita koskevassa muutosvalmiudessa eikä myöskään uskossa siihen, pystyvätkö alueelliset toimijat tuottamaan hyvinvointipalveluita. Sen sijaan alueellinen eriytyminen näkyy uskossa oman kotikunnan ja alueen tulevaisuudennäkymiin. Itäsuomalaisista vain hieman yli puolet suhtautuu optimistisesti oman kuntansa tai alueensa tulevaisuuteen. Muualla Suomessa osuudet ovat huomattavasti korkeampia. Lisäksi itäsuomalaisista yli puolet (53 %) kokee päättäjien jättäneen heidän alueensa oman onnensa nojaan.
Alue- ja kuntavaalitutkimuksen analyysit pohjautuvat tutkimusta varten kerättyyn, äänioikeutetuille suunnattuun kyselytutkimusaineistoon (n=1042) sekä Tilastokeskuksen tilastotietokannoista saataviin aineistoihin vaaleista ja väestöstä. Vertailua tehdään soveltuvin osin myös aiempien vaalien kyselytutkimusaineistoihin.
Julkaisu:
Lisätiedot: tutkijatohtori Jussi Westinen, Tampereen yliopisto, jussi.westinen@tuni.fi
p. 050 326 7218
