Hyvinvointivaltion tulevaisuutta luotsaavassa seminaarissa käsiteltiin yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa, toivoa sekä ratkaisuja mielenterveyskriisiin. Finlandia-talolla pohdittiin ystävänpäivän aattona 13.2 isolla joukolla hyvinvointivaltion tulevaisuutta Raikkaita suuntia – hyvinvointiyhteiskunnan seuraava luku -seminaarissa. KAKSin lisäksi tapahtumaa järjestivät Miina Sillanpään Säätiö sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla.
Päivä alkoi professori Juho Saaren ja valtiovarainministeriön finanssineuvos Noora Heinosen napakalla dialogilla otsikosta Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Keskustelussa Saari korosti, että vaikka moni asia tulee muuttumaan, suomalainen hyvinvointivaltio ei ole lopussa eikä edes lähellä sitä.
– Tärkeää on nyt muutoksen hallinta, hän korosti.
Myös Noora Heinonen lähti keskusteluun hillitsemällä kuulijoiden huolia toteamalla, että tilanne hyvinvointivaltiomme suhteen on
parempi kuin mitä median klikkiotsikot meille kertovat.
– Vaikka elämme huolien viitoittamaa tietä, ja esimerkiksi väestömme ikääntymisen haasteeseen ei ole varauduttu tarpeeksi, samalla on muistettava, että meillä on rakenteita sekä päätöksentekokykyä ja -halua, joiden avulla pääsemme eteenpäin.
Molemmat olivat yksimielisiä tarpeesta saada aikaan yhtä hallituskautta pidemmälle kantava näkemys siitä, mihin hyvinvointiyhteiskunta on menossa ja mikä on sen visio.
– Muutosta pitää pystyä katsomaan pidemmällä aikavälillä siksikin, että muutoksesta seuraa välittömästi polarisoituneita mielipiteitä,
Saari totesi ja jatkoi toivovansa, että politikointia hyvinvointivaltiosta saataisiin vähemmälle.
Poliitikot äänessä
Aamupäivä jatkui toimittaja ja tietokirjailija Anu Partasen moderoimalla paneelikeskustelulla, jossa kuultiin poliitikkojen näkemyksiä
muun muassa hyvinvointiyhteiskunnan tilasta, valtion ja yksilöiden vastuista sekä tarvittavista teoista.
Paneeliin osallistuivat SDP:n kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Elisa Gebhard,
Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Titta Hiltunen Helsingistä, Vihreiden kuntavaaliehdokas Isaac Jyväsjärvi Helsingistä, Kokoomuksen kansanedustaja, Seinäjoen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Paula Risikko, Perussuomalaisten kansanedustaja, Lapin hyvinvointialueen aluevaltuutettu
ja aluehallituksen jäsen sekä Rovaniemen kaupunginvaltuutettu Sara Seppänen sekä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtaja, Keskustan Tapani Tölli.
Keskustelun aluksi Partanen kysyi panelisteilta, mikä on heille itselleen kaikista tärkein tai läheisin asia, jota he haluaisivat edistää kunnissa tai alueilla, jotta hyvinvointi kunnissa lisääntyisi. Vastauksissa nousivat esiin palveluiden toimivuus, kansalaisten toiminta- ja selviytymiskyvyn edistäminen, kuntien elinvoimasta ja työllisyysasioista huolehtiminen, sivistys sekä mielenterveyskriisin ratkaiseminen. Moni nosti esille huolensa nuorista.
– Ei ole järkeä, että nuoret ovat uupuneita jo työelämään tullessaan, kommentoi esimerkiksi Elisa Gebhard.
Kun panelisteilta kysyttiin tuoreimpaan KAKSin Kuntailmapuntari-kyselyyn viitaten, tarjoaako hyvinvointiyhteiskunta liikaa etuja ihmisille, jotka eivät apua tarvitse,
yksikään panelisteista ei ollut sitä mieltä, että etuja tarjotaan liikaa. Yleisöltä kysyttäessä sen sijaan nousi jonkin verran käsiä
KAKSin kyselyssä sama kysymys jakoi suomalaiset hyvin tasaisesti: 40 prosenttia oli sitä mieltä, että kyllä vain, nykyinen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa liikaa etuja ihmisille, jotka eivät apua tarvitse. Hieman suurempi joukko, 45 prosenttia, ajatteli päinvastoin.
Useiden panelistien puheenvuoroissa kuitenkin korostui yksilön vastuu omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Toiset panelisteista puolestaan vierastivat vastuun ja
hoivavastuun sälyttämistä entistä vahvemmin yksilöiden itsensä harteille.
– Kaikilla ei ole läheisiä tai turvaverkkoja ympärillään, painotti kauppatieteiden maisteriksi opiskeleva Iisac Jyväsjärvi, joka kertoi olevansa hyvin pessimistinen sen
suhteen, tuleeko itse koskaan olemaan eläkkeellä. Hänen mukaansa ainoa keino rahoittaa hyvinvointipalveluja on yrittäjyys ja siihen kannustaminen kaikin mahdollisin keinoin.
Mielenterveysasiat puhuttivat
Psykologi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Emilia Kujala puhui seminaarissa siitä, kuinka luodaan mielenterveyden kannalta kestävä hyvinvointiyhteiskunta. Puheenvuoro kirvoitti yleisöltä paljonkommentteja ja kysymyksiä.
Myös KAKSin hallituksen puheenjohtaja Merja Taponen kertoi Kujalan esityksen herättäneen paljon ajatuksia.
– Nuorten mielenterveysongelmien kohdalla on mentävä juurisyihin eli ongelmien ehkäisyyn, sillä meillä ei koskaan tule riittämään henkilöstöä korjaavaan työhön. Meidän on oikeasti kyettävä miettimään, mitkä ovat syyt mielenterveyskriisin taustalla
Miten kuntien talouden käy?
Seminaarin iltapäivä jakautui kolmeen eri alaseminaariin. KAKSin toimitusjohtaja Jenni Airaksisen luotsaamassa Kuntatalouden tila -seminaarissa näkemyksiään jakoivat kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterä ja Kuntaliiton kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen.
Keskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, mistä johtuu kokonaisnäkemyksen puute, joka näyttää kuntatalousasioita vaivaavan. Lehtonen haki vastausta muun muassa valtioneuvoston epäyhtenäisyydestä, sillä ministeriöt ovat kukin vastuussa omista momenteistaan eikä mikään taho summaa kokonaisnäkemyksiä yhteen.
Yksi iso teema kuntatalouskeskustelussa käsitteli sitä, pitääkö palvelulupausta kuntalaisille tarkastella uudelleen, jotta saadaan luotua järjestelmä, jolla on taloudellista kantokykyä.
Kysymykseen siitä, tuleeko kuntien taloudellinen tilanne tulevaisuudessa helpottumaan vai vaikeutumaan, Lehtonen vastasi ykskantaan, että taloustilanne tulee paranemaan. Hän perusteli toiveikasta vastaustaan sillä, että kuntien yhteistyön lisäämisessä on paljon potentiaalia.
Laesterä oli vastauksessaan pessimistisempi ja totesi, että varsinkin pienien kuntien tilanne säälittää. Onneksi on myös kasvussa olevia kuntia, joihin kuuluu suurimpien kaupunkien lisäksi kehyskuntia. Niiden tilannetta helpottaa esimerkiksi maanmyyntitulot.
Vauvasta vaariin
Muissa alaseminaareissa käsiteltiin ihmisen elämänkulkua sekä lasten ja nuorten hyvinvointia.
Miina Sillanpään Säätiön seminaarissa Nuoret vai vanhat – yhdessä tai erikseen pohdittiin, miten voimavarat saataisiin paremmin käyttöön ja ihmiset kohtaamaan toisiaan iästä ja sukupolvesta riippumatta. Seminaarissa myös kuultiin myös tuoreen sukupolvibarometrin tuloksia siitä, mitkä asiat yhdistävät ja mitkä
erottavat eri sukupolvia tässä ajassa.
Itlan alaseminaarissa puolestaan pohdittiin, millaista tulevaisuutta haluamme lapsille ja nuorille luoda ja kuinka unelmista luodaan konkreettisia ja vaikuttavia tekoja. Seminaarissa katsottiin pidemmälle horisonttiin tulevaisuusdialogissa, jota johdatteli professori ja kirjailija Tom Erik Arnkil.
