Tämän lehden kantava teema on kulttuuri. Kulttuuri ei ole erillinen osa yhteiskuntaa, vaan elävä osa sitä. Kuulen usein näkemyksiä, joissa kulttuurin suurkuluttajina nähdään lähinnä keski-ikäiset naiset. Ja näin onkin, kun tarkastellaan kulttuuripalveluita tai vaikkapa kirjallisuutta. Kuntien kannalta kyse on myös kulttuurilaitosten tukemista ja korkeakulttuuria laajemmasta kysymyksestä. Kulttuuri näkyy monin tavoin ihmisten arjessa – siinä, miten ja missä liikumme, millaisista asioista kiinnostumme ja miten voimme kohdata toisemme. Näissä kaikissa asioissa kunta on olennainen toimija.
Itselleni tärkeimmät arkiset kulttuurin kulmakivet ovat tanssi, musiikki ja avantosaunat. Minulle käyvät tanssitunnit tai perinteiset lavatanssit. Erityistä iloa saan Helsingissä keskellä viikkoa järjestetyistä salsakonserteista, joissa tanssijoita on tanssilattialla niin, että hädin tuskin sekaan mahtuu. Siinä, jos jossain yhdistyvät musiikki, liike ja ihmisten kohtaaminen. Musiikki ei arjessa minulle silti välttämättä tarkoita konserttiin menemistä, vaan aamukahvin tai iltapuuhien yhteydessä kuunneltuja suosikkibiisejä. Saunominen veden äärellä ja kohtaaminen saunatuttujen kanssa palauttaa kokousputkien jälkeen minut takaisin luonnon rytmiin. Näissä hetkissä kulttuuri ei ole pelkästään juhlaa, vaan elämää itseään – osa identiteettiä ja yhteyttä toisiin.
Kulttuuri on vahvasti sidoksissa paikkoihin. Kulttuurin kokonaismaisema muotoutuu eri tavoin suurehkon rannikkokaupungin hulinassa, Lapin kaamoksen hiljaisuudessa tai järviseudun kyläillassa. Jokaisella kunnalla ja alueella on kuitenkin omat kulttuuriset äänensä, jotka heijastavat paikallista historiaa, uusia avauksia, luontoa ja ihmisten elämäntapaa.
Kunnilla on keskeinen rooli kulttuurin kantajina ja kehittäjinä. Ne eivät tarjoa vain palveluita, vaan luovat puitteet sille, että ihmiset voivat elää hyvää, merkityksellistä ja yhteisöllistä elämää. Etevä ja kohtaamiset mahdollistava suunnittelu, varsinaiset kulttuuripalvelut, tapahtumat, kansalaisopistot ja paikalliset liikunta-, musiikki- ja tanssiryhmät ovat investointeja hyvinvointiin – ja samalla tapoja vahvistaa juurtumisen mahdollisuuksia.
Kulttuuri elää siellä, missä ihmiset elävät. Se ei aina tarvitse seremoniaa tullakseen näkyväksi – vain tilan ja mahdollisuuden olla osa arkea. Kuntien tehtävänä on luoda elämälle edellytyksiä erilaisissa toimintaympäristöissä ja kulttuuri on oivallinen väline näille edellytyksille ja arjen rikkaudelle.
