Väitös: Perustuslakia täydennettävä rahoitusperiaatetta koskevalla säännöksellä

Uusi tutkimus osoittaa, että rahoitusperiaatteen toteutumisessa on monia ongelmia. Keskeisiä ovat kysymykset kunnan talousautonomiasta sekä valtion ja kuntien välisestä kustannustenjaosta. Tutkimus osuu varsin mielenkiintoiseen ajankohtaan; meneillään olevat kuntakentän uudistukset koskevat nimenomaan valtion ja kuntien välistä tehtävien- ja kustannustenjakoa.

HTL Tanja Matikaisen väitöstutkimus ”Rahoitusperiaate kunnallisen itsehallinnon turvaajana” tarkastetaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 31.1.2014. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten valtion ja kuntien kustannustenjakoa kuvaava rahoitusperiaate toteutuu ja miten se turvaa kunnallista itsehallintoa. Rahoitusperiaate kuvaa valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa, eli sitä, miten suuri osa kunnalle säädettyjen tehtävien rahoituksesta kuuluu valtion vastuulle, ja miten suuri osa kuntien vastuulle.

Rahoitusperiaatetta toteutetaan käytännössä valtionosuuslainsäädännöllä. Valtionosuuslainsäädäntöön kunakin vuonna kirjattu valtionosuusprosentti kuvaa valtion rahoitusosuutta lakisääteisiin tehtäviin, muilta osin tehtävän rahoitus jää kuntien rahoitusvastuulle.

Kunnille on viime vuosikymmeninä säädetty yhä enemmän uusia tehtäviä samaan aikaan kun valtion rahoitusosuus lakisääteisiin tehtäviin on vähentynyt. Kunnille säädettyjen velvoitteiden ja niille osoitetun rahoituksen välillä vallitsee epätasapaino. Rahoitusperiaatteen mukaan kuntien taloudellisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muussa laissa. Rahoitusperiaatteen katsotaan olevan osa kunnallista itsehallintoperiaatetta, ja sen tehtävänä on turvata kunnan talousautonomiaa.

Tutkimus osoittaa, että rahoitusperiaatteelle on osoitettavissa valtiosääntöoikeudellisen periaatteen asema, minkä lisäksi sillä säännöksen vaatima institutionaalinen tuki takanaan. Rahoitusperiaatteen toteutumisessa on kuitenkin ongelmia, eikä periaatteen voida sanoa tällä hetkellä toteutuvan. Lakiesitysten taloudelliset kustannusvaikutukset aliarvioidaan systemaattisesti, mikä aiheuttaa ongelmia kuntatalouteen.

Valtionosuusjärjestelmää ei enää pidetä valtion ja kuntien välisen taloudellisen suhteen perustana ja tämä aiheuttaa ongelmia. Kuntien veropohjan leikkauksia kompensoidaan valtionosuuksien lisäyksinä, jolloin aiemmin itsehallinnon alaan kuuluneet tulot siirtyvät poliittisen päätöksenteon alaan ja leikkausten kohteeksi. Myöskään peruspalveluohjelmamenettelyllä ei ole sitä vaikuttavuutta, mikä sillä rahoitusperiaatteen toteutumisen kannalta tulisi olla. Mainituista syistä johtuen tutkimuksessa esitetään perustuslain kunnallista itsehallintoa koskevan 121 §:n täydentämistä rahoitusperiaatetta koskevalla säännöksellä.

Väitöskirjan esitarkastajina toimivat akatemiaprofessori Kaarlo Tuori (Helsingin yliopisto) ja hallinto-oikeuden professori Heikki Kulla (Turun yliopisto), joka toimi myös vastaväittäjänä. Kustoksena toimi hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää.

Väitöstutkimuksen tukemiseen on osallistunut Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS.

Tanja Matikaisen yhteystiedot:
Gsm 0400 866 648
Sähköposti: tanja.matikainen[ a t ]sulkava.fi , 10.2. lähtien tanja.matikainen[ a t ]janakkala.fi

Väitöstutkimus:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42472/Tanja_MATIKAINEN_verkkoversio.pdf?sequence=1