Timo Soini: ”Kaiken avaimena ja mahdollistajana on kieli. Sana. Sanankäyttö. Menestyvä populisti on aina mestarillinen sanankäyttäjä. Puhuja vielä enemmän kuin kirjoittaja.
Populistinen pelastussanoma ottaa aina yleisönsä. Populismi on tämänpuoleista gospelia, se on ilosanomaa köyhille ja vaikeuksissa oleville. Puhe löytää suoraan asian ytimeen.
Vaalit voidaan voittaa kolmella sanalla, jotka toimivat käytännössä, tiivistivät olennaisen, menevät tunteeseen, jäävät mieleen ja kestävät aikaa. Kyllä kansa tietää!
Populistille kansan ääni on Jumalan ääni. Parhaimmillaan populistipoliitikko luo oman Kaanaan kielensä, joka kannattajat ymmärtävät. Lampaat tuntevat paimenen äänen. Parasta on olla hyvä paimen.
Populismin nousun taustalla on aina todellisia huolia. Ilman niitä ei populismi synny, vahvistu, saati kukoista. Vallassa olijat tekevät toistuvasti vakavia virheitä leimaamalla ihmisten oikeutetut huolet mitättömiksi ja syyllistämällä äänestäjät.
Tunne on äärimmäisen tärkeä asia. Ihminen, joka on joskus ollut rakastunut tietää tämän. Populismissa on kyse myös tunteesta. Tunne takaisin politiikkaan.
Monilta unohtuu, että vaaleissa ei päätetä tai äänestetä siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan mikä on puolueiden ja ehdokkaiden kannatus.
Populismi on myös oiva leimakirves. Sen poltinmerkki lyödään sumeilematta kaikkiin uusiin poliittisiin yrittäjiin eri puolilla maailmaa ja Eurooppaa, myös Suomessa. Populistiksi karsinoidaan myös jokainen perinteisestä poliittisesta liturgiasta poikkeava henkilö puoluekantaan katsomatta.
Populismi on enemmän liike kuin pitkälle organisoitunut puolue. Populismi syntyy niiden ihmisten keskuudessa, jotka tuntevat olevansa vallankäytön ulkopuolella. Populismi ei lietso luokkasotaa, eikä ihannoi väkivaltaa. Populismi on vihamielistä suurta rahaa ja suuria koneistoja kohtaan. Populismi ihannoi tavallista ihmistä.
Pelkistetyin, oivallisin ja erinomaisesti aikaa kestävä, yksinkertaisesti paras määritelmä populismille on Peter Wilesin jo vuonna 1967 esittämä: ”Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.” Siis ihminen ja hänen ympäristönsä yhteiset perinteet, ovat onnen ja elämän ydin.
Populismin menestystä ei voi selittää ymmärtämättä mm. Euroopassa ja Yhdysvalloissa tapahtuneita pitkäaikaisia tapahtumakulkuja. Tämä pätee myös Suomeen.
Populismi nousee usein maaseutualueilla, mutta sitä esiintyy myös kaupunkialueilla. Populismi on usein uskonnollista ja siihen liittyy nostalginen menneisyyden ihannointi.
Liberaalin demokratian elitistinen luonne on ollut omiaan lisäämään epäluottamusta poliitikkoihin ja instituutioihin. Liberaali demokratia haluaa aina minimoida kansalaisten laajan osallistumisen. Kansalaisten kokema epäluottamus ei päde pelkästään puolueisiin vaan myös instituutioihin, kuten Euroopan Unioni ja USA:n kongressi.
Myös huoli kansallisten ryhmien historiallisen identiteetin ja vakiintuneiden elämäntapojen mahdollisesta tuhoutumisesta nostaa populismia. Huolet voi tiivistää käsitykseen ja uskomukseen, että kulttuurillisesti liberaalit poliitikot, ylikansalliset organisaatiot ja globaali rahamaailma romuttavat kansakuntaa rohkaisemalla massamaahanmuuttoa, ja vaientaa kaiken kritiikin ja opposition.
Uusliberalistinen globaali talous on saanut aikaan kehityksen tai ainakin tunteen siitä, että epätasa-arvoisuus tulonjaossa ja yhteiskunnassa ylipäätään niin sanotussa Lännessä lisääntynyt. Tämä näkyy ihmisten tulevaisuudenuskon hiipumisena ja heikkenemisenä.
Samaan aikaan perinteiset puolueet ovat menettäneet otettaan ja tulleet ajan myötä huomattavasti heikoimmiksi, sitä mukaa kuin politiikkaan on tullut myös uusia jakolinjoja.
Populististen liikkeiden keskeisimpiä sanoja onkin kansa, joka sitoo kansalaistensa yhteiset arvot, normit, kokemukset ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen paljon suuremmassa määrin kuin muodolliset organisaatiot. Tämän kansan tahtoa populistiset liikkeet katsovat edustavansa.
Populismi on aina kansallista. Populistista internationaalia ei ole koskaan ollut olemassa.
Kansansuvereniteettiajattelu on olennainen osa suomalaista ja eurooppalaista populistista liikehdintää. Euroopan Unioni on ylikansallista vallankäyttöä ja sille luovutettu valta on pois omasta itsenäisestä päätösvallasta. Tähän yksinkertaiseen asetelmaan tiivistyy ja kärjistyy populistipuolueiden sekä kriittinen että kielteinen suhtautuminen Euroopan Unioniin.”
Lisätietoja: Timo Soini, p. 050-5120267
Kommentit