STOP! Tässä seison enkä muuta voi? -tutkimushankkeessa (KAKS 2023) tarkasteltiin syrjäisillä ja vähäväkisillä asuinseuduilla elävien lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin osallistumista ja urheilupolulla etenemisen mahdollisuuksia. Aikalaistutkimukset ja -tilastot osoittavat, että väki- ja resurssirikkaissa kaupungeissa liikuntapalvelujen, -seurojen ja -paikkojen saatavilla olo luo nuorten liikunnan liikunnalliselle elämäntavalle suotuisat ja monipuoliset puitteet. Harvaan asutuilla ja pitkien välimatkojen syrjäseuduilla sekä kotona oleskelu että pitkien välimatkojen taittaminen autoissa istuen puolestaan ruokkivat paikallaan istuvaa ajanviettämisen kulttuuria. Liikuntaharrastuspaikat ja -yhteisöt ovat matkojen päässä, ja julkisen liikenteen puute voi tehdä vapaa-ajanharrastuksiin kulkemisen vaikeaksi ja satunnaisten kyytien varassa tapahtuvaksi osallistumiseksi.
STOP!-hankkeen kenttätyössä tavattiin paljon lapsia, nuoria sekä heidän liikunnastaan tai urheilustaan vastaavia valmentajia, ohjaajia, kuntien viranomaisia ja vanhempia. Tutkimuksen aineistoja koottiin itäisen Suomen syrjäisiltä reuna-alueilta: kaukana kaupunkikeskuksista sijaitsevilta muutaman asukkaan sivukyliltä, maalaistaajamista sekä kuntaliitoksissa kaupunkeihin yhdistetyiltä reuna-alueilta. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten ikä vaihteli yhdeksän ja 17 ikävuoden välillä.
Toiveita ja tosissaan olemista: ”Semmosta höntsää, yleisurheilu ei oikein nappaa.”
Yhtenä hankkeen ideana oli kuulla lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin liittyviä toiveita. Toiveissa tuli hyvin esiin, kuinka heidän kohdallaan liikkumisen positiivinen merkitys kiinnittyy vahvasti yhteiseen tekemiseen kavereiden kanssa, höntsäilyyn ja hauskanpitoon. ”Jos ois enemmän porukkaa” toistui toiveena tilanteissa, joissa nuorten kanssa juteltiin lajiliikunnasta ja joukkuepeleistä. Liikuntatiloja tai urheiluseuroja ei niinkään haikailtu.
Vaikka hankkeen lähtökohtana ja sen tutkimuspaikkakunnilla havaittuna todellisena olosuhteena oli monien harrastamiseen liittyvien asioiden ja palvelujen puuttuminen, toiveita kartoitettaessa havaittiin myös, miten monet lasten ja nuorten liikuntahaaveista tai -visioista rakentuivat kiinnostavalla tavalla erityisiksi ja maaseutumaiseen asumisympäristöön sulautuviksi. Toiveissa tuli esiin monenlaista lähiympäristön olosuhteista ponnistavaa ja siihen sopeutettua ideointia: esimerkiksi telttaretkeilyä, nuotiovaelluksia, ratsastusta ja koiraharrastuksia.
Kilpaurheilupolulle astumisen haaveet tutkimuspaikkakunnilla ovat luku sinänsä ja toteutuvat vain, jos nuoren taustalla on asiaa täysillä edistävä perhe. Urheilupolulla edettäessä höntsäilyhauskanpito kääntyy itsekuriksi ja oman etenemisen suunnitelmalliseksi projektiksi. Kilpaurheilussa ohjaus muuttuu valmennukseksi, ja sen parissa ollaan tosissaan. Syrjäseudulla asuvien kilpaurheilijanuorten valmennus on kuitenkin useimmiten kaukana. Myös varusteet on haettava kaukaa, ja iän lisääntyessä lisääntyy myös harjoitustuntien (ja -matkojen) määrä. Jos ja kun lajiharjoittelua alkaa olla yli kymmenen tuntia viikossa ja kun urheiluharrastuksesta on tullut kokonaisvaltaista sitoutumista edellyttävä asia, monia muita asioita on valittava elämästä pois.
Tässä elämän ja urheilupolun vaiheessa ja siihen liittyvissä ratkaisuissa myös kouluvalinnat alkavat keskustella urheiluvelvoitteiden kanssa. Koulua ei voi koulutusta korostavassa yhteiskunnassa lyödä laimin. Nuori urheilija voi kuitenkin elää arkeaan olosuhteissa, joissa koulu on kaukana, harjoitukset ovat kaukana, valmentaja on kaukana ja koti on jossain näiden kaikkien kaukana sijaitsevien tärkeyksien välissä.
Arjen aikaraamit: ”Kaks-kolome tuntia ootan linkan lähtöö… koululla istun.”
Monet edellä esiin otetut asiat ovat tuttuja kaupunkiympäristöissäkin. STOP!-hankkeen kohdalla niiden erityisyys syntyy kuitenkin välimatkoista. Pisimmät tutkimukseen osallistuneiden nuorten koulumatkat olivat 140 kilometriä yhteen suuntaan ja edellyttivät asumisjärjestelyjä koulupaikkakunnalla. Monen kotoa käsin koulua käyvän nuoren kohdalla matka esimerkiksi lähimpään taajamakeskukseen saattoi olla 30 kilometriä, joka piti ensin taittaa päästäkseen koulupäivinä bussikyytiin tai vapaa-aikana nuorisotalolle.
Syrjäisillä asuinseuduilla kilometrit ovatkin hyvin konkreettisia arjen aikatauluttajia. Erityisesti toista astetta käyville nuorille niistä voi tulla monenlaisia tekemisiä elämästä pois vievä imperatiivi. Pitkien välimatkojen koulupäivistä tulee pitkiä ja uuvuttavia, vapaa-aikaa jää hyvin vähän, ja sekin kuluu väsymystä pois nukuttaessa. Jos näitä väsymyksen kanssa kamppailevia nuoria halutaan liikuttaa, toiminta on tavalla tai toisella mahdutettava osaksi koulupäivää myös toisen kouluasteen vuosina.
Liikuttavat nuorisotilat ja -toimijat: ”Saattaa olla 30 pakkasta ja sieltä ne vaan sitkeästi jyrryyttää tulla 30 kilometrin päästä nuokkarille.”
Kunnallinen nuorisotyö osoittautui tärkeäksi toimintakentäksi syrjäseuduilla asuvien nuorten yhteen kokoajana ja myös liikkumiseen vetävänä toimijana. Vähäisten yhteisten tilojen ja puuttuvien harrastusmahdollisuuksien paikoilla nuorisotalot ja niiden aikuiset nousevat arvoon arvaamattomaan alaikäisten ja autottomien kuntalaisten vapaa-ajan hyvinvointia tarkasteltaessa. Pienissä paikoissa nuoret ovat tuttuja keskenään, mutta he ovat sitä myös nuorisotyöntekijöille. Työlleen omistautuneet nuorisotyöntekijät osaavat haistella paikallisten nuorisokulttuurien tuulia ja esimerkiksi sitä, mikä liikkumisen muoto milloinkin voi saada tuulta alleen. Tuttuus mahdollistaa spontaanit liikkeelle lähdöt vaikkapa uimarannalle ja merkitsee myös sitä, että nuorten kanssa liikuttaessa toimintaa voidaan suhteuttaa sen mukaan, keitä kulloinkin on mukana.
Nuorisotyöntekijöiden liikuttavaan merkitykseen on syytä kiinnittää huomiota erityisesti paikkakunnilla, joilla ”varsinainen” liikunnallinen tarjonta on vähäistä. Liikuntapalveluista vastaavien ja vaikutusvaltaisten viranhaltijoiden olisi syytä kulkea kylillä säännöllisesti ja tutustuttava niiden nuoriin oikeasti. Yhteistyö nuorisotoimen kanssa on olennaista, samoin kuin irtoaminen ajattelusta, jossa liikkumista ajatellaan vain liikuntatilojen ja niiden sijaintien tai käyttäjämäärien kautta.
Lue raportti täältä.
Kommentit