Paikkatietoanalyysin perusteella alueiden kehityksessä havaittavissa selkeät trendit. Tulevaisuuden väestönkasvualueita Helsingin kehyskuntien ohella ovat lähinnä kuusi yliopistokaupunkia, Oulu, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Vaasa ympäristöineen (ks. Kuva 1). Ahvenanmaata ja muutamia yksittäisiä kuntia lukuunottamatta muilla alueilla kehityksen arvioidaan tulevaisuudessa olevan joko heikosti kasvavaa, taantuvaa tai voimakkaasti taantuvaa.
Merkille pantavaa on, että Helsinki itsessään on väestökehityksen suhteen heikosti kasvava tai taantuva alue. Kasvu tapahtuu sen ympäristössä Uudellamaalla.
Maaseutu- ja taajama-alueiden aluerakenteen kehitystrendit osoittavat, että harvaan asuttujen alueiden asutus ohenee myös tulevaisuudessa. Tämä johtaa väistämättä joidenkin maaseutumaisten alueiden autioitumiseen. Niitä on eri puolilla Suomea.
Maaseutualueita autioituu eri puolilla Suomea
Suomen aluerakenne on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Asutun alueen kokonaispinta-ala on pienentynyt kahdeksan prosenttia vuosina 1970–2007. Samanaikaisesti väestömäärä on kasvanut 15 prosenttia, mikä on johtanut väestöntiheyden kohoamiseen.
Maaseutualueiden väestömäärä ja asutun alueen pinta-ala on pienentynyt jokaisella vuosikymmenellä. Myös maaseudun väestöntiheys (väkimäärä asuttua neliökilometriä kohden) on laskenut (v. 1970: 15,4 asukasta/km², v. 2007 11,3 asukasta/km2).
Tiheään asuttujen taajama-alueiden väestömäärä on kasvanut 42 prosenttia vuosina 1970–2007. Myös taajama-alueiden asutun alueen kokonaispinta-ala laajeni 19 prosenttia kyseisinä vuosina. Tiheään asuttujen taajama-alueiden väestöntiheys oli 590 asukasta/km² vuonna 1970, mutta vuonna 2007 se oli jo 702 asukasta/km².
Väestökehityksessa selkeä suunta vuodesta 1970 lähtien
Tulevaisuuden aluerakenteen kehitystä voidaan arvioida ja ennustaa menneen kehityksen pohjalta, sillä vuodesta 1970 lähtien sekä maaseutu- että taajama-alueiden kehityksessä on ollut havaittavissa selkeät trendit. Hankkeessa laadittiin arvio tulevaisuuden aluerakenteen kehityssuunnista kunnittaisen väestömäärän kehityksen (vuosina 1970–2007), kunnittaisen asutun alueen pinta-alan kehityksen (vuosina 1980–2007) sekä kunnittaisen elävänä syntyneiden määrän kehityksen (vuosina 1951–2006) perusteella.
Ennustetta tukevat myös seuraavista tarkasteluista saadut tulokset: 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien keskittyneisyys ja suhteellinen osuus vuonna 2007, 0–18 -vuotiaiden keskittyneisyys vuonna 2007, asutuksen keskittyneisyys vuosina 1970 ja 2007 sekä asutus keski-iän mukaan vuonna 2007.
KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiöllä on menossa aluetutkimusohjelma, jonka ydinosaa toteuttavat Oulun yliopiston Kajaanin Lönnrot-instituutti yhdessä Oulun yliopiston maantieteen laitoksen sekä Suomen Aluetutkimus FAR:n kanssa. Tämä tutkimus (Nordia tiedonantoja 1/2010: Suomen aluerakenteen viimeaikainen ja tuleva kehitys) on osa tutkimusohjelmaa, jonka toinen osatutkimus ja loppuraportti julkaistaan kevään kuluessa. Tutkimuksessa tehdään kokonaisluonteinen alueiden vertailu ja laaditaan vuoteen 2030 ulottuvia skenaarioita Suomen alueiden kehityksestä.
Lisätietoja:
Tutkimus kokonaisuudessaan: Kajaanin yliopistokeskus, Lönnrot-instituutti,
esimies, erikoistutkija Jouni Ponnikas p. 040-5740804
Paikkatieto-osiosta: Projektitutkija Johanna Hätälä, Oulun yliopisto, maantieteen laitos.
Puh. (044) 555 6778,
Geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen, Oulun yliopisto, maantieteen laitos. Puh. (040) 588 5086
Tutkimus saatavilla kokonaisuudessaan PDF:nä.
Kommentit