Sosiaalisen kestävyyden käsite on monitulkintainen. Lähikäsitteitä ovat esimerkiksi yhtenäisyys, jatkuvuus, uudistuvuus, oikeudenmukaisuus, hyvinvointi, vakaus, eheys, luottamus, yhteisöllisyys, osallisuus ja turvallisuus. Moniselitteisyys hankaloittaa käsitteen määrittelyä ja käyttöä.
Kestävyyspuhe korostuu nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa. YK:n Agenda 2030 asettaa kestävän kehityksen maailmanyhteisön keskeiseksi tavoitteeksi, ja ajatus kestävästä kehityksestä kulkee punaisena lankana erilaisissa kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa kehitysohjelmissa ja -strategioissa. Kestävän kehityksen käsitteen ympärille on jopa syntynyt tieteenaloja yhdistävä ja tieteiden väliseen yhteistyöhön perustuva kestävyystiede.
Tutkimuksessa keskitytään kestävän kehityksen sosiaaliseen ulottuvuuteen. Sosiaalista kestävyyttä tarkastellaan ideana, joka antaa suuntaa yhteiskunnalliselle toiminnalle ja päätöksenteolle. Sen edistäminen nähdään eettiseksi velvollisuudeksi ja sen luonnetta ja ehtoja kuvataan erityisesti kasvatuksen ja politiikan näkökulmasta.
– Tutkimuksen tarkoituksena on selkiyttää sosiaalisen kestävyyden käsitettä ja hahmottaa sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan ominaispiirteitä ja vaatimuksia, sanoo tutkimuksen tekijä professori Juha Hämäläinen Itä-Suomen yliopistosta.
Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta – Lähtökohtia, suuntaviivoja, reunaehtoja julkaistaan Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu-sarjassa.
Lisätietoja: Professori Juha Hämäläinen, 050 593 9415, juha.hamalainen@uef.fi
Kommentit